Yli pyykkivuorten

”Kukaan ei tullut virpomaan.” Onko virpomisperinne muuttunut?

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
pääsiäinen

Suurimmassa osassa Suomea virvottiin tänään palmusunnuntaina. Meillä enää Aava virpoi, isommat ovat lopettaneet virpomisen jo kauan sitten.

Teimme Aavan kanssa hänelle ennätysmäärän virpomisvitsoja: kokonaiset kymmenen kappaletta. Aava jaksoi aika kivasti askarrella niitä, mutta yhtään enempää ei olisi jaksanut.

Aava halusi jälleen pukeutua kissaksi niin kuin on pukeutunut aina virpoessaan.

Koska asumme kaukana sukulaisista, hän virpoi isovanhemmat videopuhelun kautta. Virpomassa kävimme ystäviemme luona.

Lue tästä Isovanhemmat asuvat liian kaukana.

pääsiäinen

Ihana virpomisperinne

Minun mielestäni on ihan mahtavaa, että meillä Suomessa on tällainen virpomisperinne. On ihanaa, että kaikki varautuvat pääsiäismunin ja odottavat virpojia.

Me varaamme aina paljon gluteenittomia herkkuja ovella käyville virpojille ja sille, että kun Aava palaa saaliinsa kanssa kotiin, saa hän vaihtaa saamistaan suklaista gluteenia sisältävät gluteenittomiin. Tätä vinkkiä suosittelen kaikille allergisten tai keliakiaa sairastavien lasten perheille.

Lue tästä Näin lapsemme keliakia diagnosoitiin.

Koska Aava on niin pieni, 6-vuotias, hän ei vielä kierrä kavereiden kanssa vaan vanhempien kanssa. Kävimme autolla virpomassa ystäviemme luona, jotka ilahtuivat kovasti pienen pääsiäisnoidan kissan saapumisesta.

Emme ole lähteneet kierrättämään häntä ovelta ovelle vaan tehneet täsmäiskun tuttujen luo. Mielestäni on ihanaa käydä juuri näiden ystävien ovilla. Ystävien, joiden tiedän ilahtuvan lapseni virpomisesta ja joille lapseni on tärkeä ja jotka ovat lapselleni tärkeitä.

Aava jaksoi virpoa kymmenestä ajatellusta paikasta seitsemässä. Sen jälkeen hän totesi, että nyt on kierretty tarpeeksi ja on aika mennä kotiin.

virpomisvitsat

”Kukaan ei tullut virpomaan”

Tänään on Facebookissa keskusteltu paljon siinä, että vaikka moni odotti kovasti virpojia, kukaan ei tullut.

Meillä omakotitaloalueella kävi vain kaksi tuttua naapuriperhettä sekä kaksi vierasta virpojaa. Se on mielestäni tosi vähän. Olimme toivoneet, että moni lapsi kävisi ovellamme, sekä tutut että tuntemattomat virpojat.

Mietin, että onko virpomisperinne muuttunut merkittävästi, kun moni omassa kunnassani asuva kirjoitti, että kukaan ei tullut?

Opastavatko vanhemmat, että vain tuttujen luona saa käydä? Eivätkö lapset enää kierrä ovelta ovelle tai eivätkö lapset jaksa tehdä kuin muutaman vitsan, jolloin monessa paikassa ei voi kiertää?

Onko virpomisen idea nimenomaan ilahduttaa niitä omia tuttuja eikä käydä kenen tahansa ovella?

Eikö lapsia enää houkuta virpomisperinne?

Vai onko niin, että herkkuja ja suklaata saa niin usein ja helposti, että pääsiäismunien saaminen ei ole enää mikään juttu, jonka eteen haluaa nähdä vaivaa?

pääsiäinen

Saavatko lapsesi virpoa?

Itse muistan, että minun ohjeistettiin, että vain tuttujen luona saa käydä. Nykyään moni ei ehkä ajattele niin, mutta silti ovilla ei käydä.

Miten sinä ohjeistat tai aikoinaan ohjeistit lapsiasi heidän lähtiessään itsenäisesti virpomaan?

Jos teillä virvottiin jo nyt eikä vasta pääsiäslauantaina kuten Pohjanmaalla, niin kävikö teillä virpojia?

Minkä ikäiset lapset osallistuvat teillä yhä tähän pääsiäisperinteeseen? Miten he pukeutuivat?

Osallistu keskusteluun blogin kommenttikentässä, blogin Facebookissa tai blogin Instagramissa.

Lue myös

X