Yli pyykkivuorten

Ärsyttääkö toisten murre tai puhetapa? Tapaus henkari

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
murteet

Oma murre ja siihen kuuluvat äänenpainot, äänenvoimakkuus ja sanat ovat tärkeitä.

Se, miten minä puhun, on se oikea tapa puhua. Omat sanat kuulostavat tutuilta ja oikeilta.

Olen asunut viidessä maakunnassa ja yhdeksällä paikkakunnalla. Olen asunut Pielavedellä, Rantasalmella, Punkaharjulla, Savonlinnassa, Ilmajoella, Seinäjoella, Tikkakoskella, Jyväskylässä ja nykyisessä kotikunnassani Pirkanmaalla Tampereen lähellä. Olen asunut hyvin monella murrealueella sekä saanut vaikutteita myös esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla asuneen isäni murteesta ja sanoista.

Lapsuuteni puhuin Itä-Suomen murteita, Savonlinnan seudun siirtymämurteita, minkä jälkeen olen ehkä aina puhunut aika lailla niin kuin Jyväskylässä puhutaan.

En ole kohta 20 vuoteen puhunut enää mie ja sie, mikä on ehkä vähän surullistakin. Se murre ei tunnu enää täysin tutulta ja omalta, kun olen niin kauan asunut poissa Itä-Suomesta. Silti sen murteen kuuleminen on ihan parasta, koska tuttuus, koska turvallisuus, koska se ”oma juttu”. Esimerkkinä vaikkapa tapaus henkari.

 

murteet

Pieni kysymys: henkari vai hengari?

Kysyin blogini Facebookissa maanantaina kello 16.24 onko kuvassa näkyvä esine nimeltään henkari vai hengari. Oikean vastauksen oli tasan vuorokautta myöhemmin antanut yli 2000 henkilöä.

Kysymys oli ilmeisesti niin tunteita herättävä, että joku oli kopioinut kysymyksen henkarista ja valokuvani uudesta kodinhoitohuoneestamme jo Äitylit-nimiseen Facebook-ryhmäänkin. (Muista: Älä ota toisen kuvaa netistä kysymättä lupaa ja laittamatta linkkiä.)

Onko vaateripustin nimeltään henkari vai hengari? Mitä sinä olet mieltä?

Itä-Suomi: Kovvaa ja noppeesti

Ärsyttääkö teitä toisten murre tai puhetapa? Minua ei ärsytä, minä nautin niistä. On älyttömän hauskaa seurata ihmisen puhetta, joka etenee täysin kyseisen murteen sääntöjen mukaan.

Kum mie puhu Itä-Suomessa vaikka ny iha mitä vaa halluun, ni mie puhun paljo noppeemmin ja paljo kovemmin ku silleen kum mie puhu vaikka täällä Pirkanmaalla. Se on oikeastaan tosi hassua.

On myös hassua, kun meidän lapset yrittävät puhua niin kuin Savonlinnan seudulla puhutaan, mutta meidän lapset eivät osaa. Ihan väärä intonaatio ja väärin puhuttu muutenkin. On aika sääli, että en ole opettanut lapsilleni lapsuuteni murretta, jota vanhempani ja monet ystäväni puhuvat.

Jos olen lapsille vihainen, uhkaan leikilläni, että seuraavassa vanhempainillassa keskellä Pirkanmaata puhun kovvaa ja noppeesti miun rakasta savvoo.

En kuulemma saa.

Keski-Suomi: eskari, eppu, toppu

Asuimme 12 vuotta Jyväääskylässä. Siellä murteeni muuttui, mie ja sie jäivät pois.

Jyväskylän murre on aika neutraalia, en muista kovinkaan monia erilaisia sanoja sieltä. Aika moni sanoo yltää-verbin yltyä.

Jyväskylässä monia ihmetyttää kouluasteiden nimitykset eppu, toppu, kolkki, nelkki, viikki ja kuukki. Myös pitempi-sanan muoto pisempi jäi mieleeni.

Etelä-Pohjanmaa: Amma vahtii, kun lapsi istuu punkassa

Muutin aikoinaan Savonlinnasta opiskelemaan Etelä-Pohjanmaalle. Oli vähän kulttuurishokki, kun en ymmärtänyt sanoja!

Muistan, että en ymmärtänyt, miksi ihmeessä jonkun vauva ei halua istua punkassa vaan haluaa seistä suihkussa. En ymmärtänyt, miten sängyllä istuminen ja suihku kuuluivat yhteen.

En tiennyt, että lapsia vahtii amma enkä sitä, että löylyä heitetään napolla. Yhdellä tutulla oli hirveät pankot karkkia ja kahvi juotiin tassilta! Ööö… mitä?

Kerran jouduin ihan riitaan, kun suunnittelimme ammattikorkeakoulussa kyytejä leirikouluun. Minulle sanottiin, että leiripaikkaan lähdetään koulusta päin. Kysyin monta kertaa, että voisiko siitä ottaa sitten matkanvarrelta jonkun kyytiin tai käydä pieni lenkki, että haettaisi muitakin. Ei kuulemma, koska paikkaan lähdetään koulusta päin!

Jos joku olisi sanonut minulle, että koulusta suoraan pysähtymättä ja kiertämättä, olisin ymmärtänyt. Anteeksi, en ymmärtänyt.

luisteleminen

Pirkanmaa: Tämmötteen ja tällätteen

Minusta on tosi hauskaa tarkkailla toisten puhetta. Pirkanmaalla kiinnitän eniten huomiota sanamuotoihin tämmötteen, tommotteen, tällätteen, sellatteen ja semmotteen, siis merkityksessä esimerkiksi tällainen ja sellainen.

Toinen hauska piirre on vallan-sanan käyttö. Jos joku kulkee töihin vallan kävellen, hän ei mene koskaan autolla, vaan vallan kävelee.

Täällä myös mennään piilosta tai mennään hippaa, kun Itä-Suomessa ollaan piilosta tai hippaa.

Täällä liikunta on liiksa, Itä-Suomessa liikka. Kotitalous on Pirkanmaalla köksä, Itä-Suomessa kotsa.

Muuten ihan menee, mutta en ehkä koskaan opi, että treenit-sanasta puuttuu täällä t-kirjain. Reenit!?

Ärsyynnytkö, jos joku puhuu eri tavalla?

Mitä tärkeintä: onko se henkari vai hengari? Kerro mielipiteesi blogin kommenttikentässä tai Facebookissa. Facebookin löydät tästä linkistä.

Lue myös

X