Yli pyykkivuorten

Joka kerta vähän itken, kun joudun taas lähtemään

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
eskari
edf

Koko ikänsä samalla seudulla tai jopa samalla paikkakunnalla asunut ei ehkä tiedä, miltä se tuntuu.

Se tuntuu joka kerta samalta.

Joka kerta tuntuu siltä, että pala revitään irti. Esimerkiksi käsi. Se tuntuu joka kerta siltä, kuin käsi revittäisi irti.

Joka ikinen kerta tuntuu siltä, kuin seisoisi 20-vuotiaana reppu selässä linja-autoasemalla, halaisi kaikkia ja jotenkin vain tietäisi, että ei enää koskaan palaa.

Savonlinna

Kun jokainen paluu tehdään kellon kanssa.

Kun joka kerta jää suurin osa näkemättä, kokematta ja tapaamatta, koska ei vain ehdi.

Kun joka kerta jää halaamatta monta sellaista rakasta, joita ei vain ehdi käydä halaamassa, koska aikataulut, koska kiire, koska työt alkavat muutamien tuntien kuluttua 400 kilometrin päässä.

Kun joka kerta lähtiessä jää osa sinne.

Kun kaikki tärkeä jää joka kerta lähtiessä satojen kilometrien päähän.

Savonlinna

Kun jokaisella rakennuksella on tarina. Kun jokaisella kivellä on muisto. Kun jokaisella vastaantulijalla on nimi.

Tuossa rakennuksessa kävin kampaajalla 8-vuotiaana. 

Tuossa oli ennen talo, jossa oli pieni kauppa, josta kävimme ostamassa jäätelöä. Rakastin vaaleanpunaista mehujäätelöä!

Tuolla tiellä kävelin isoäitini kanssa joskus pari vuotta ennen kuin hän menehtyi. Mummi osti minulle kaupasta Hubba bubbaa. Laitoin kolme vaaleanpunaista purkkatyynyä kerralla suuhun. Tein ison purkkapallon. Menimme kylään pieneen rintamamiestaloon, jossa oli räsymattoja ja kissa. Purkka tuntui liian isolta suussani. Mummi näytti, missä on roskis. 

Tuon baarin terassilla haastattelin kesätoimittajana yhtä sydämellistä julkkista. 

Tuolla harrastimme lapsena kuoroa. Tuon risteyksen muistan hyvin autokouluajalta. Tuonne menimme baariin, kun täytin kahdeksantoista vappuaattona.

Kun menimme kihloihin, oli uusivuosi. Muistan, miten seisoimme tuolla torilla ihmisjoukossa käsi kädessä. Ilotulitus oli upea.

Sellaisia muistoja ei ole asuinpaikassa, jossa ei ole saanut kasvaa vaan on vain muuttanut sinne aikuisena tekemään siellä töitä ja kasvattamaan ja elättämään perhettä.

Savonlinna

Joka kerta kyyneleet kohoavat silmiin, kun täytyy lähteä pois.

Ajaessa kilometrit jäävät taakse kuin lapsuusvuosi lapsuusvuodelta, tie kulkee kohti aikuisuutta. Rakkaat jäävät taakse auton huristaessa moottoritietä eteenpäin.

Kuitenkin perilläkin on hyvä.

On hyvä, että perillä tietää, mistä on kotoisin.

On hyvä, että on muutakin kuin arki perillä, vaikka sekin on hyvä.

On hyvä, että voi palata. On hyvä, että on paikka, ihmiset, rakennukset ja kivet, joiden luo voi palata.

On hyvä, että voi näyttää lapsille, että täältä minä olen. Tänne minä kuuluisin, jos en kuuluisi sinne, missä olemme nyt.

Lapset, tämän kaiken minä haluan teille opettaa ja näyttää, vaikka teidän todellisuutenne on muualla.

kotiseutu

Lapset, minä teen teille muistoja siellä, mistä minä olen kotoisin. Ostetaan jäätelöt Lippakioskilta, kävellään harjulla, kiivetään Olavinlinnan torniin, katsotaan puiden latvoja kesämökin kallioiden päällä.

Tehkää te minulle muistoja siellä, missä minä käyn vain töissä mutta missä te elätte lapsuuttanne ja tunnette jokaisen rakennuksen, kiven ja uimarannan laiturin.

Ps. Savonlinna, tulemme heinäkuussa takaisin. Olet niin rakas.

Lue myös

Nämä asiat ovat muuttajalle vaikeita uudella paikkakunnalla

Viisihenkinen perhe Pirkanmaalta

10 lapsiperheen arvostamaa asiaa kotikunnassaan (Pirkkalasta nämä löytyvät)

Lue myös

X