Yli pyykkivuorten

Vaikeinta naiseudessa on ystävyys

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
salaatti

Ystäväni tuli lähes 400 kilometrin päästä kesälomallaan yksin meille minun luokseni. Hän ei ottanut mukaansa lapsiaan eikä miestään. Hän tuli meille minun vuokseni.

Kävimme kahdestaan Tammerkosken sillalla katsomassa bändejä, minkä jälkeen kävelimme yöllä Tampereella kosken varrella. Söimme kebabia ja teimme tutustumisretken kotikyläni pieneen baariin ihan selvin päin, mielenkiinnosta.

Kävelimme Tampereella edestakaisin ja ostimme heräteostoksina vaatteita, jollaisia emme yleensä käytä. Uskalsimme ostaa vaatteita mukavuusalueen ulkopuolelta.

Kävimme katsomassa kesäteatterissa Jari Sillanpään elämästä kertovan musikaalin.

Kävelimme pitkin kotikylääni. Katselimme lampaita ja rakenteilla olevaa asuinaluetta. Istuimme näköalapaikalla kivien päällä katsomassa Pyhäjärveä.

Otimme voimaannuttavia valokuvia toisistamme rannassa järven liplattaessa ja auringon laskiessa taustalla niin kuin lapsuutemme kesinä.

Yli pyykkivuorten

Puhuimme kaikesta

Puhuimme paljon. Puhuimme läheisten kuolemasta, niistä niin kipeistä ja lähiaikoina tapahtuneista. Puhuimme omista hautajaisistamme. Puhuimme lasten kasvattamisesta ja murrosiästä.

Puhuimme kehopositiivisuudesta, itsetunnosta ja vartalon muutoksista. Puhuimme seksistä. Puhuimme parisuhteista, työstä, haaveista, vanhenemisesta ja pettymyksistä.

Puhuimme torjutuksi tulemisesta ja muiden välinpitämättömyydestä.

Muistelimme lapsuuttamme ja nuoruuttamme.

Nauroimme paljon.

Kaikki oli niin kuin aina ennenkin. Tunne siitä, että toinen hyväksyy täysin eikä tarvitse esittää mitään eikä varoa yhtäkään sanaa, on niin voimaannuttava, että alkaa itkettää.

Yli pyykkivuorten

Muutot vievät erilleen

On oikeastaan täysin käsittämätöntä, että voi olla ystäviä, jotka ovat olleet vierellä esimerkiksi 33 vuotta, 29 vuotta, 10 vuotta tai vaikka 4 vuotta. Se ei ole millään tavalla itsestäänselvää.

Olen asunut viidessä maakunnassa ja yhdeksällä paikkakunnalla. Olen monta kertaa hyvästellyt ystävät, mutta aina joku on jäänyt vierelleni välimatkasta huolimatta. Se tuntuu ihan käsittämättömän hienolta, jopa siunaukselta.

Katsokaas kun vaikeinta naiseudessa on ystävyys.

Naisten tapaamiset ovat vaikeita

Tiedättehän sen Facebookissa kiertävän vitsin, jossa naiset suunnittelevat saunailtaa? Iso naisjoukko suunnittelee innolla saunailtaa ja sen jälkeistä kaupunkiin lähtöä. Venkslataan päivää ikuisuus niin, että kaikille kävisi ja pohditaan, mitä kukakin tuo nyyttäripöytään.

Alussa suunnittelijoita on parikymmentä, sitten kymmenen. Oikeana päivänä Sannin lapset sairastuvat, Katjan mies lähteekin työmatkalle, Laura ei jaksakaan lähteä, Tiia, Senja ja Suvi eivät ilmoita mitään ja Maija olikin sopinut muuta. Paikalle tulevat vain Ella, Jaana ja Anna, joista Anna ei sauno, Jaana ei aio ottaa mitään, koska mies saattaa soittaa hetkenä minä hyvänsä vahtimaan lapsia ja Ella ei syö mitään nyyttäripöydästä, koska hän on dieetillä.

Miesten vastaavassa tarinassa porukka sopii, että perjantaina Maken luo, omat kaljat ja makkarat mukaan. Kaikki tulevat paitsi Jaska, jolle tulikin työilta. No hard fiilings, Jaska tulee sitten ensi kerralla.

En tiedä mikä siinä on, että jossain vaiheessa naisten ystävyyteen tulee väliin kaikkia liikkuvia osia.

Yli pyykkivuorten

Elämä täyttyy kaikesta muusta

Välillä naisten välinen ystävyys on vaikeaa. Johtuuko naisten välisen ystävyyden vaikeus siitä, että elämässä on vain yhtäkkiä niin paljon kaikkea, joille täytyy jakaa aikaa eikä vaan resursseja riitä enää? Onko se tervettä itsekkyyttä vai tilanteen sanelema pakko?

On täysin luonnollista, että elämässä tulee erilaisia vaiheita, joiden mukaan on vain mentävä, ystävyydenkin uhalla.

Muistan, että yhdelle ystävälleni oli iso shokki, kun aloin nuorena seurustella. Olimme olleet tiiviisti yhdessä koko ajan, ja sitten yhtäkkiä halusinkin vain kiehnätä poikaystäväni kyljessä.

Vauva- ja pikkulapsivaiheessa perhe sitoo niin paljon, että ei ehkä ole voimia eikä aikaa ystävyyteen. Erilaiset elämäntilanteet voivat myös muuttaa ystävyyttä radikaalisti. Se ystävä, joka jää vierelle siitä huolimatta, että koliikkivauvan äiti ei jaksa tavata kuukausiin, on todellista kultaa.

Muistan, kun opiskelukaverini sanoi, että lapseni on kyllä ihan ihana, mutta olisi kivempi tavata ilman lasta. Ne sanat jäivät kaikumaan päähäni pitkäksi ajaksi.

Eri vaiheissa elämässä perhe, opiskelu, työ tai harrastus voivat viedä kaiken ajan. Ehkä sitten löytyykin uusia ystäviä juuri sen elämäntilanteen keskeltä.

On luonnollista, että osa ystävistä on vierellä vain hetken ja katoaa sitten. Ei siinä ole mitään pahaa, paitsi jos elämäntilanteen takia menettää viereltä sen kaikista rakkaimman.

ystävä

Aikaa ei vain aina ole

Ystävyys on sitä vaikeampaa, mitä herkempi on luonteeltaan, luulisin. Varsinkin, jos haluaisi miellyttää ystäviään useimmiten esimerkiksi yrittämällä tavata heitä vaikka resurssit eivät antaisi myöten, ystävyys voi käydä aika vaikeaksi ja joskus jopa taakaksi.

Ruuhkavuosissa ei aikaa vain yksinkertaisesti aina ole. Jos ystävä ei sitä ymmärrä, vaikeutuu ystävyys.

Vuosien varrella myös muuttuu ihmisenä. Opiskelija-aikojen bilehile ei ehkä lapsen saatuaan olekaan enää se, joka tanssii villeimmin pöydillä jo alkuillasta. Äänekäs ja kärkäs nuori voikin olla hiljainen ja tarkkaileva aikuinen. Meillä on oikeus muuttua, mutta se voi muuttaa ystävyyssuhteitammekin.

Luki viestin, mutta ei vastannut mitään

Yksi ystävyyttä vaikeuttava asia on mielestäni erilaiset tavat käyttää sosiaalista mediaa ja kännykän viestipalvelimia. Jos toisella on tapana vastata viestiin heti ja toisella vasta kahden tai kolmen päivän päästä, voi olla vaikea löytää yhteistä säveltä – varsinkin, jos viestissä puhutaan hyvinkin henkilökohtaisia ja kipeistä asioita.

Se, että toinen lukee hyvin henkilökohtaisen viestin heti, mutta ei vastaa mitään vaikkapa vuorokauteen tai pariin saattaa toisesta tuntua vähän samalta kuin lyönti avokämmenellä naamaan.

Myös erilaiset tavat merkkailla ystäviä somen julkaisuihin voivat vaikuttaa ystävyyteen. Se, että ystävä merkkaa aina toisen ystävänsä ”ihanaksi ystäväkseen” eikä koskaan minua voi tuntua yllättävänkin pahalta.

Ei ehkä kannata edes mainita, miltä tuntuu, jos ystävä mainitsee ettei ole koskaan aikaa minulle, mutta häntä tägäillään samaan aikaan kivoihin tapahtumiin toisten ystävien kanssa.

Ystävyys

Ystävyydessä iällä ei ole väliä

Aikuisessa ystävyydessä parasta onkin, jos kumpikin ymmärtää, että työ ja perhe vaativat osansa ja veronsa.

On oikeastaan aivan käsittämätöntä, että yhä aikuisena on niitä ystäviä, jotka ovat olleet lapsuudesta asti vierellä, vaikka itsekin on muuttunut ihmisenä monta kertaa ja ehkä muuttanut paikkakuntaakin usein.

Sekin on käsittämätöntä, että löytyy ystäviä, joihin on tutustunut ihan tänä vuonna. Mikä etuoikeus ja kunnia, että joku haluaa tutustua minuun ja viettää aikaa kanssani!

Aikuisessa ystävyydessä iällä ei ole mitään väliä. Esimerkiksi 20 vuoden ikäero ei tunnu missään, jos on yhteinen huumori, elämänkatsomus, kiinnostuksenkohde tai luonteenpiirre.

Ehkä naiseudessa vaikeinta on ystävyys, mutta kun se onnistuu, se on samalla myös parasta naiseudessa. Jokainen tarvitsee ystäviä vaikka kotona ja töissä olisi paljon ihmisiä ympärillä.

Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa puhua hautajaisista, vartalon muutoksista, tulevaisuudesta ja vaikka seksistä. Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa voi nauraa hysteerisesti keskellä työpaikkaa, salia, ruokakauppaa, omaa olohuonetta tai leikkipuistoa.

Jonkun, joka ymmärtää aina.

Missä sinä tapasit parhaan ystäväsi? Kerro kommenttikentässä tai blogin Facebookissa, liity tykkääjäksi täällä.

Lue myös

Tällaisia ystäviä nainen tarvitsee

Suurperheellinenkin voi olla yksinäinen

Kelpaanko ja pärjäänkö?

Lue myös

X