Yli pyykkivuorten

Lapsen kuolema järkyttää – näin kohtaat surevan perheen. Ystäväni tarina

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
lapsen kuolema

Ystäväni tarina -postaussarjassa kirjoitan lukijani tarinan. Tällä kertaa aiheena on lapsen kuolema. Tyttärensä menettänyt äiti kertoi minulle ajatuksiaan surevan kohtaamisesta.

Kaunis, ihana, rakas, täydellinen kahdeksanvuotias tyttäreni menehtyi syöpään seitsemän kuukauden sairastamisen jälkeen.

Parantumaton syöpä. Diagnoosi, sairaala-aika, usko, toivo, rakkaus, pelko, epäusko, suuri shokki…

Tyttäreni kuolemasta on kohta vuosi, mutta minun on välillä vaikea käsittää, että se kaikki oikeasti tapahtui.

Minun rakas tyttäreni.

lapsen kuolema

Vaikka lapsen kuolema järkyttää, pysy lähellä

Älkää hylätkö minua! Älkää pelätkö minua!

Lapsen kuolema on asia, jota ei voi kukaan käsittää. Joidenkin on vaikea kohdata minua. Pyydän: älkää hylätkö minua! Älkää pelätkö minua!

Mitä voi sanoa vanhemmalle, jonka lapsi on kuollut? Miten voi kohdata surevan perheen? Siihen ei vaadita sielunhoitokursseja eikä teologisia opintoja.

Näin minä toivoisin, että minut ja perheeni kohdattaisiin:

Muistele lasta kanssani

Toivon, että muistat tyttäreni. Muistele hänen ihanaa nauruaan, hänen suloisia jutteluitaan ja hassuja pieniä tapojaan. Haluan, että puhut tyttärestäni ja muistelet aikaa, jolloin hän oli täällä kanssamme. Muistellaan yhdessä sitä ihanaa aikaa!

Muistele hänen ihanaa nauruaan ja hassuja pieniä tapojaan.

Minusta on ihanaa kuulla, kun puhut hänestä. Jokainen kertomasi tarina ja muisto hänestä ovat minulle kuin pieniä timantteja, joita keräilen muistojeni aarrearkkuun.

On uskomattoman tärkeää kuulla ja nähdä, että hänen lähtönsä on koskettanut sinuakin. Läheisimmät rakkaamme: tuntuu hyvältä nähdä, että teillä on tyttäreni valokuva esillä. On ihanaa kuulla, että sytytät hänelle silloin tällöin kynttilän. Kiitos siitä!

lapsen kuolema

Älä pelkää sanoja

Ei ole oikeastaan olemassa sanoja, jotka lohduttaisivat minua. Älä siis pelkää, että et löytäisi oikeita sanoja. Ei kukaan löydä. Minua auttaa se, että saan puhua kanssasi tyttärestäni. Kiitos, että kuuntelet minua. Se riittää.

Jos et keksi mitään sanottavaa, saat sanoa senkin ääneen. ”En tiedä mitä sanoa” on parempi kuin se, että et kohtaa minua ollenkaan. Jos pelkäät, että sanasi loukkaavat, voit sanoittaa senkin. Näin ainakin tiedän, mitä ajattelet. Se on parempi asia kuin hiljaisuus.

Tule luokseni

Älä välttele minua vaan tule lähelleni vaikka asia on vaikea sinullekin. Älä jätä minua yksin! Välttely, puhumattomuus ja kohtaamattomuus ovat kuin nyrkiniskuja kasvoihini.

Oikeita sanoja tärkeämpiä ovat katseet, kuuntelu ja kosketus sekä myös sellainen konkreettinen apu kuin vaikka koiran lenkittäminen joskus. Jos haluat auttaa, ilmoita, että tulet huomenna kylään ja imuroit, viet lapset leikkipuistoon tai tuot seuraavan päivän ruuan.

Välttely ja puhumattomuus ovat kuin nyrkiniskuja suoraan kasvoihini.

En oikein osaa itse pyytää apua. Yhteydenotto on jo ajatuksena aika raskas. En myöskään osaa keksiä miten voisit auttaa meitä, jos kysyt sitä minulta. En edes tiedä tarkoitatko sitä oikeasti. On helpompi myöntyä siihen, että joku itse ilmoittaa tulevansa apuun.

lapsen kuolema

Älä vähättele suruani

Kiitos, että et neuvo ja sano, miten minun pitäisi elää tai surra nyt, kun lapsen kuolema ei ole tapahtunut eilen vaan jo joku aika sitten. Kiitos, että et sano, että ”jos minä olisin sinä, tekisin näin…”. Anteeksi, mutta sinä et voi tietää, koska sinä et herää joka aamu muistaen ensimmäisenä, että et saa enää koskaan ottaa lastasi syliisi.

Älä koskaan vähättele suruani. Se on pahinta.

Se, että selviytyy lapsen kuolemasta tarkoittaa sitä, että päättää haluta itse yhä elää.

Älä ikinä kysy, että joko alkaa helpottaa. Päänsärky voi alkaa helpottaa särkylääkkeen ottamisen jälkeen, mutta lapsen kuoleman tuovan surun helpottumiseen ei ole muuta lääkettä kuin koko loppuelämä. Suru kulkee mukana aina.

Tyttäreni on mielessäni aina mitä ikinä teenkin. Jossain vaiheessa pystyy jo hymyilemään, nauramaan ja iloitsemaan. Tuskainen olo alkaa väistyä, mutta suru säilyy ikuisesti. Se, että selviytyy lapsen kuolemasta tarkoittaa suurpiirteittäin sitä, että haluaa itse elää eikä lähteä lapsensa perään. Muu elämä palaa uomiinsa, tosin aika paljon erilaisiin uomiin kuin ennen, pikku hiljaa.

lapsen kuolema

Kiitos, että olet lähelläni

Lapsen kuolema on asia, jonka käsittelyyn tarvitsen läheisiäni. Kiitos, että pidätte minua kädestä kiinni.

Kiitos, että kutsut minut mukaan illanistujaisiin ja juhliin etkä jätä kutsumatta siksi, että en ehkä jaksaisi tulla. Jos en jaksa tulla, jään kotiin, mutta olen ikuisesti kiitollinen siitä, että silti kutsuit.

Jos kysytte kuinka monta lasta minulla on, aion vastata koko loppuelämäni, että kolme.

Kiitos myös, että saan soittaa sinulle koska vain.

Minua lohduttaa, että sinäkin suret häntä. En siis olekaan ainoa ihminen maailmassa, joka on menettänyt hänet.

Kiitos, että ymmärrät, että lapseni on kanssamme aina. Lapseni näkyy kodissamme hänen tavaroinaan, valokuvinaan ja piirustuksinaan aina. Tyttäreni on ikuisesti poikieni isosisko ja pikkusisko. Jos kysytte kuinka monta lasta minulla on, aion vastata koko loppuelämäni, että kolme. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Olen kolmen lapsen äiti.

Kiitos, että et jätä minua millään tavalla yksin.

Ps. Toivon myös, että lapsensa menettäneet ymmärtäisivät muita. Ihmiset eivät voi tietää, millaisia vaiheita ja tunteita tähän liittyy. Yleensä ihmiset tarkoittavat vain hyvää. Haluan, että hyvää tarkoittaville annetaan anteeksi tarkoituksettomat loukkaavat sanat ja eleet. Sen sijaan röyhkeyttä ja itsekkyyttä en hyväksy ikinä.

Kuvat Pixabay.com

Ystäväni tarina -postauksia

Ystäväni tarina: Pelkäsin hirveästi sektiota – ja jouduin hätäsektioon kaksi kertaa

Ystäväni tarina: Lapseni ottamasta valokuvasta ymmärsin, että todella painan 148 kg

Ystäväni tarina: Usko lapseesi kehitysvammasta huolimatta. Autistisen Aleksin kuulumiset nyt.

Ystäväni tarina: Älä lohduta, että lapseni kyllä selviää syövästä, jos tiedän, että hän ei selviä

Lue myös

X