Käristyskupoli oli parasta suomalaisten mielenterveydelle
Käristyskupoli tuli ja pelasti suomalaisten mielenterveyden. Tai ainakin minun mielenterveyteni.
Rannan lähellä asuessa luonto ja vuodenajat ovat iholla ja silmien edessä koko ajan. Heti aamulla näkee ikkunasta järven pinnasta, millainen fiilis luonnolla on.
Vaahtopäitä, isoja aaltoja, myrskypilviä. Tummana vellova vesi, tyhjä ranta.
Joskus harvoin peilityyni järven pinta, jossa auringonsäteet kimaltelevat.
Järven pinnasta näkee aika usein myös millainen fiilis suomalaisilla on. Tai no, minulla ainakin.
Kylmä ja pimeä
Me suomalaiset elämme suurimman osan vuodesta pimeässä karhunluolassa. Ketään ei näy ulkona. Järvi kuohuu kylmänä tai on hiljaisen jääkannen alla.
Naapurista näkee talven aikana pelkän selän, kun hän nousee autoonsa 7.14 ja autostaan 17.30.
Aina on kylmä ja aina on pimeä. Minä vedän villapaidan päälle toisenkin villapaidan.
Kiitos käristyskupoli
Ja sitten tulee kalenterin mukaan kesä. Ja sitten saattaa tulla se odotettu käristyskupoli. Heinäkuussa 2019 se tuli hetkeksi.
Yksi sana: kiitos! Kiitos seksihelteestä, käristyskupolista, viikonlopun 26.-28.7.2018 ennätyshelteistä. Emme unohda ikinä!
Se oli jotain suurenmoista, jotain tällaista:
Naapuritalon pihalla on tunteja kestävät ihanat kesäjuhlat. Omakin lapsi kutsutaan sinne. Lapsijoukko hyppii trampalla ja nauru raikaa. Naapurit grillaavat, vieraat istuvat nurmikolla.
Kastelen pihaa. Lapset juoksevat vesisuihkun läpi ja hihkuvat.
Olemme ulkona aamusta yöhön. Kitkemme pihaa, rakennamme terassia. Syömme ulkona kaikki ruuat aamupalasta iltapalaan ja keskellä päivää nautittuun jäätelöön ja toiseenkin.
Kun lapset nukkuvat, syömme iltapalaa ja juomme mansikkaskumppaa terassilla. Aurinko värjää taivaan punaiseksi.
Iltauinnilla pienet ja isot
Ja se ranta. Autojonot kulkevat venesatamaan ja uimarannalle. Trailerit tuovat rantaan veneitä ja vesiskoottereita. Vesiskoottereita näkyy nopeasti laskettuna, yhdellä kertaa vilkaistuna vesillä kahdeksan. Ihmiset uittavat koiriaan satamassa.
Kannamme kumiveneen ja suplaudan rantaan monta kertaa päivässä. Hypimme laudalta ja laiturilta veteen, melomme kilpaa, roiskimme vettä.
Menemme iltauinnille kello 20.30, mikä on meille myöhä. Ranta on täynnä autoja.
Lapsiperheet, nuoret ja keski-ikäiset viettävät iltaa rannassa. Nuorten soittama musiikki ei häiritse ketään, päinvastoin. Lapset ja nuoret hyppivät laiturilta veteen. Pienemmillä on mukana uimapatjoja ja -renkaita. Kenelläkään ei ole kiire kotiin ja nukkumaan.
Toivomme, että päivä ei pääty ikinä.
Muisto kesästä
Kun aurinko laskee, on yhä 30 astetta lämpöä. Ihmiset nauravat. Nuorten mopojen ja mopoautojen jono rannalle on katkeamaton.
Sunnuntain 32 asteen jälkeen tulee 22 asteen maanantai ja 12 asteen tiistai. Käristyskupoli on ohi, mutta valokuvat ja muistot jäivät. Ja hymy.
Kiitos, tarvitsimme tätä kipeästi.
Kommentit
Minusta taas tuntuu, että hellettä kestämättömiä on enemmän kuin helteestä nauttijia. Ainakin omassa kaveripiirissäni tai ainakin somessa. Niin me vaan ollaan erilaisia.
Kommentit
Minulla nuo helteet taas huonontavat mielenterveyttä :’D mitään ei jaksa tehdä ja päätä särkee koko ajan vaikka joisi viisi pulloa vissyä. Reissut lähikauppaankin on aivan yhtä tuskaa. Laahustan zombina hellehattu päässä. Rannalle tekisi mieli mutta siirtymiset ovat niin iso työmaa että jätän väliin ja mieluummin makaan sohvalla tuulettimen vieressä.
Joo, uskon! Jännä tosiaan miten koetaan eri tavoin. Mä en oo kokenut Suomessa koskaan liian kuumaa säätä.
No onhan toi kiva, jos saa lomailla eikä tarvitse hikoilla töissä koko kesän 🙂 Itse nautin max.25 asteen lämmöistä. En ole auringonottajatyyppiä, mutta kyllähän toi teidän kesäloma kuulosti ihanalta!!
Joo toki vaikuttaa! Mulla taas on aina kylmä, sisälläkin, joten koen lämmön eri tavalla.
Kyllä minä kesää tarvitsen, tuoksuineen ja valoineen, mutta helteestä en kyllä pidä.
Minun mielenterveyttäni se ei pelasta, vaan tekee ollni epämukavaksi. Minulle on mukavampaa, jos lämpötila pysyy tässä 20 asteen tuntumassa. Muutama sadepäiväkin sopisi mielenterveydelleni kyllä.
Olemme niin erilaisia, mutta ”virallinen totuus” meinaa jyrätä nämä hiljaisemmat mielipiteet. Lehdet ja televisio tuntuvat ylistävän lämmintä ilmamassaa ja pahoittelevan saapuvaa viileää. En kuitenkaan usko olevani ainut fyysisesti sairas, jonka oloa tasainen keskitoe helpottaa enemmmän kuin ääripäät.
Minusta taas tuntuu, että hellettä kestämättömiä on enemmän kuin helteestä nauttijia. Ainakin omassa kaveripiirissäni tai ainakin somessa. Niin me vaan ollaan erilaisia.