Miten ikinä selvisin hengissä vauva-ajoista?
Voi vauva! Katselin tänään kaikkien lastemme vauvakuvia ja ajattelin, että…
– miten ikinä selvisin hengissä?
– eikö se ollut vähän vaarallista olla niin väsynyt, että törmäilee päivisin seiniin?
– miten oikein osasin aloittaa oikeaan aikaan soseet?
– olivatko he tosiaan noin pieniä?
– minäkö heidät synnytin? Oikeasti? Minä?
– miten raskausajan 9 kuukautta tuntuivat kiduttavan pitkältä, mutta kaikki nämä vuodet sen jälkeen ovat kestäneet yhtä pitkään kuin esimerkiksi yksi supistus synnyttäessä?
– osasinko nauttia hetkistä?
– tajusinko, että pienet lapset, pienet murheet? (En todellakaan.)
– annoinko isovanhemmille tilaa olla isovanhempia ja kuuntelinko heidän ohjeitaan?
– miten jaksoin järjestää ristiäiset ja muita juhlia aina reippaana?
– muistinko hoitaa parisuhdetta?
– luinko, leikinkö, pidinkö sylissä?
– oliko esikoisella kokemattomammat ja aremmat vanhemmat ja huonommat taloudelliset puitteet kuin kuopuksella? (Oli. Näkyikö se?)
– kenen idea se oikeastaan oli? Tai kaikki nämä? (Minun tietysti!)
– muistinko valokuvata ja kirjoittaa ylös?
– muistanko ylipäätään enää yhtään mitään? Niin kuin aikuisten oikeasti? (En hirveästi.)
– miten ihmeessä osasin valita oikeat vaipat, vaunut, tutit, imetysasennot ja oman ruokavalion?
– käytiinkö me jossain muuallakin kuin omalla pihalla?
– nukuttiinko meillä koskaan?
– miten he olivatkaan noin ihania?
– miten saatoinkaan tosiaan saada heidät?
– miten ihmeessä toimitin kirjan äitiyslomalla, kun minulla oli vastasyntynyt, 5-vuotias ja 8-vuotias? Millä ajalla?
– miten osasin kaikki potta-asiat, kantoliinat, röyhtäytykset ja talkit pyllyyn?
– mihin nämä vuodet ovat kadonneet? Kuka on vienyt vauvani?
– olipa imetys ihanaa!
– jätinkö lapsille kauheat traumat jostain, mitä tein tai en tehnyt? (Todennäköisesti kyllä.)
– ehdinkö ikinä suihkuun?
– Olinko oikeasti onnellinen? (Kyllä!)
– haluaisinko aloittaa kaiken alusta? (En!)
Mitkä fiilikset sinulla on juuri nyt?
Lue myös
Miksi näen unia, että olen raskaana?
Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat
Äidiksi 23-vuotiaana: Jäin paitsi vain opiskelijabileistä
Kommentit
Lohduttava ajatus mulle tähän hetkeen!
Kommentit
Että vauvavuodesta selvitty, taas, mutta miten tästä eteenpäin 😌 kaksoset reilun vuoden ikäisiä ja yöt edelleen yhtä hulinaa (nukkuuko ne koskaan??) esikoisen (kohta 4v) uhma se vaan pahenee pahenemistaan. Että selviääkö sitä tästäkin vielä hengissä 😂
Selviää siitä 👍🏻
Niin. Oikeesti rakastin vauvavuosia!
Tsemppiä, on varmasti vilinää! Onnellisia vuosia.
Mulla on vähän sellaiset ”olisinko sittenkin pystynyt parempaan / voinut olla jotain enemmän” fiilikset. Lapset ovat kaikki ”toisella kymmenellä”. Nyt on sellainen olo, että ihan turhaan pelkäsin sitä teini-ikää. Nämähän on teineinä ihan parhaimmillaan! Minä kun aina luulin, että olisin sellainen pienten lasten äiti.
Lohduttava ajatus mulle tähän hetkeen!