Mainos Yli pyykkivuorten

Halusin nuorena pakonomaisesti olla erilainen kuin kaikki muut

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kaupallinen yhteistyö

#erotumassasta
Vuonna 1997, kun kaikki ärsytti ja ystäväni Ida värjäsi lohdutukseksi hiukseni vihreiksi. Toimi! 

Kaupallinen yhteistyö Kouvolan lakritsi

Alakoulun loppuvaiheessa ja koko yläkoulun aikana tunsin jatkuvasti, että en kuulu joukkoon. Olin ehkä vähän koulukiusattu, tai ainakin se, jolle luokan suosituimmat tytöt nauroivat.

Ulkoisessa olemuksessani oli ehkä jotain, mikä sai muut hymähtelemään minulle ja ehkä jopa kääntämään minulle selän. Minulla oli kymmenenvuotiaan pojan kroppa, vaikka olin monia päätä pitempi. Minulla oli lyhyt poikatyylinen tukka ja isot silmälasit. Olen lapsekas: kun muut suunnittelivat perjantain kaljanjuontia, minä vielä leikin poneilla kotona ja ponien kanssa tallilla.

Minulla ei ollut kuin yhdet Lewi´s 501 -farkut, joita muilla oli kaappi pullollaan. Käytin niitä niin paljon, että polviin tuli reiät ja lahkeet jäivät liian lyhyiksi. Toisin kuin nyt, 1990-luvun puolivälissä sellainen ei ollut muodikasta, ei lähellekään.

Minulla oli onneksi aina ystäviä, mutta tietty epävarmuus seurasi vahvasti koko ajan. Pelkäsin, että sanon jotain väärin tai teen jotain väärin ja joudun kaikkien silmätikuksi.

Lue myös 15-vuotiaan päiväkirja vuonna 1995: sexyt vaatteet ja hyvä meikki.

#erotumassasta

Vuonna 1997, kun kaikki ärsytti ja ystäväni Ida värjäsi lohdutukseksi hiukseni vihreiksi. Toimi!

Lewi’s-perseet ja me

Yhdeksännellä luokalla minä ja ystäväni Ida aloimme löytää omaa ääntämme. Meille tuli vahva vastareaktio: koska emme sulautuneet suosittujen ja hyväksyttyjen joukkoon, halusimme erottua heistä vieläkin selkeämmin, vieläkin tietoisemmin.

Meillä oli heille nimikin: Lewi´s-perseet. Yhtäkkiä halusimmekin olla ihan erilaisia kuin he! Emme halunneet olla Lewi´s-perseitä!

Ihailin myös ystäväni Pian rohkeaa, erilaista tyyliä. Pyrin sitä kohti.

#erotumassasta

Ida, Pia ja minä lähdössä discoon tai keikalle ehkä vuonna 1996 tai 1997 Savonlinnassa.

#erotumassasta

Kasvissyönti ja hippivaatteet

Aloimme ostaa vaatteemme kirpputorien vintagehyllyistä. Meitä alkoi kiehtoa 60- ja 70-luvun vaatteet ja vähän aatteetkin.

Lukiossa aloitin kasvissyönnin ja vahvan eläintenoikeuksien ajamisen. Kehitysmaakaupasta ostamani värikäs olkalaukkuni oli täynnä pinssejä, rintamerkkejä ja hihamerkkejä, joissa julistin ”meat means murder”, ”ei eläinkokeille” ja ”Donald McMurder”.

Hiusteni väri vaihtui yhtä useasti kuin mielialani murrosiän aallokossa. Olin vihreähiuksinen, violettipäinen, punatukka, keltahius.

Halusin pakonomaisestikin näyttää erilaiselta kuin kaikki muut. Siitä tuli mantrani, jonka kautta löysin sekä itseni että uusia ystäviä. Vanhempani seurasivat sivusta hiljaa huokaisten meikkikokeilujani, tatuoinnin ilmestymistä ja irtautumistani kodin lämmöstä.

Kaikesta huolimatta olin kiltti nuori, joka kohahdutti vain ulkonäöllään. Kohautin seurakuntanuorena kirkossakin vihreine päineni, mutta olin kaikkialla ylpeä oma itseni. En enää yrittänyt sopia yhteen tiettyyn muottiin. Uskalsin vastata tunnilla, kertoa omat mielipiteeni ja olla rohkea.

#erotumassasta

Minä ja ystäväni Pia. Pyydän huomiomaan lukuisat rintamerkit iskulauseineen.

#erotumassasta

Minä ja Ida.

Seurustelu erilaisen pojan kanssa

Aloin seurustella mieheni kanssa lukion toisella luokalla. Hän ei pukeutunut hippivaatteisiin eikä kasvattanut pitkää tukkaa. Hän oli ihan erinäköinen kuin minä, sellainen tavallinen hiljainen farkkuihin pukeutuva poika.

Muistan, miten joku lukiotyttöjen porukka sanoi, että he eivät voi yhtään ymmärtää, miksi olemme yhdessä. Olimme ehkä ulospäin yhtä sopiva pari kuin Matami Mimmi ja Mikki Hiiri.

Jotenkin me vain kuuluimme yhteen ja täydensimme toisiamme. Seurustelu lisäsi itsevarmuuttani. Pikku hiljaa kasvun myötä vaatetyylinikin alkoi muuttua. Ei sillä, että aiempi olisi ollut huono, mutta en enää tarvinnut niin vahvaa huutomerkkinä oloa löytääkseni paikkani ja itseni.

Aloin erottua massasta eri tavalla kuin ennen. Rohkeus tuli sisältäni. Esiinnyin rohkeasti koulun bändin laulajana. Menestyin valtakunnallisissa kirjoituskilpailuissa ja matkustin pari kertaa yksin Helsinkiin palkintojenjakotilaisuuteen. Olin koulun oppilaskunnan kantava hahmo. Pidin ylioppilaan puheen.

Jossain vaiheessa poikamainen ulkonäköni muuttui niin, että etsin itseäni jopa Seiskan Tähtityttö-kuvauksista. Sieltä en löytänyt itseäni, mutta se oli tärkeä matka itseeni.

Aloin löytää itseäni yhä enemmän.

#erotumassasta

Tupeeraus, toimii aina! Discoon lähdössä. P.s. Peace!

#erotumassasta

Tahtomattaan erottuu joukosta

Tänä päivänä kasvatan 8-vuotiasta tyttöä, 13-vuotiasta poikaa ja pian 16 vuotta täyttävää tyttöä. Sain lapset nuorena. Muistan yhä hyvin, miltä tuntuu kasvaa omaksi itsekseen ja hyväksytyksi oman yhteisönsä jäseneksi. Muistan, että se ei ole helppoa. Yritän antaa lapsilleni tilaa ja hyväksyntää omassa kasvussaan.

Siihen saattaa tarvita vihreää hiusväriä ja peace-merkkiä kaulaan.

Jokainen meistä on jollain tavalla erilainen kuin muut. Jokaisella meillä on vähän erilainen luonne, tavat, ominaisuudet, ulkonäkö ja vaikka terveys kuin jollain muulla. Joskus siihen voi tarvita apua, että erilaisuuden pystyy kääntämään vahvuudeksi.

Meidän 8-vuotias Aava on aina erilainen kuin muut. Tahtoi tai ei, hän joutuu aina tekemään itsestään numeron muiden keskellä. Aavan autoimmuunisairaus keliakia kulkee hänen mukanaan ihan joka päivä ihan tavallisina hetkinä. Vaikka silloin, kun joku tarjoaa lakuja, Aava joutuu kieltäytymään ja mahdollisesti selittämään syynsä siihen. Se taas tuo ihmisille paljon lisäkysymyksiä, joihin ei aina vaikka kahvipöydässä halua ehkä vastata.

#erotumassasta #erotumassasta

Sairauden vuoksi aina erottuu muista

Koti on paikka, jossa saa rohkeasti olla oma itsensä ja erottua massasta, mutta missä toisaalta taas ei tehdä isoja erotteluja ihmisten välillä.

Kun meille ostetaan vaikka lakuja perjantai-illaksi Vain elämää tai muuta sarjaa katsellessa, ostamme lakuja, jotka käyvät kaikille. Saimme yhteistyöllä maisteltavaksemme Kouvolan lakritsin #erotumassasta-kampanjan myötä lakuja ja marmeladeja, jotka ovat kaikki gluteenittomia.

Keliaakikon määrätietoinen ruokavaliohoito jos mikä on massasta erottumista: on rohkeasti oltava oma itsensä ja uskallettava itsekkäästi vaatia asioita, jotka ovat välttämättömiä omalle hyvinvoinnille. On uskallettava erottua massasta.

#erotumassasta

Kun olet aina erilainen kuin muut, mutta saat surutta herkutella, kun pöydässä on gluteenitonta.

#erotumassasta #erotumassasta

#erotumassasta, ole oma itsesi

Haluan kasvattaa lapseni niin, että he uskaltavat tavoitella omia unelmiaan ja olla sinut itsensä kanssa. Haluan tarjota kahdelle tytölleni ja yhdelle pojalleni kaikille samanlaiset eväät elämään. Joskus ne eväät ovat överiherkuttelut vaikka tällaisilla Kouvolan lakritsin tuotteilla, koska herkutkin ovat rakkautta, välittämistä ja hyväksyntää. Olet ihana, vietetään yhdessä juhlahetki herkutellen. Olemme kumpikin ansainneet sen! 

Ole rohkeasti oma itsesi, vaikka se vaatisi matkaa hippivaatteista mustien, vihreiden, oranssien ja violettien hiusten kautta blondiksi, joka käyttää vain mustia, valkoisia ja harmaita vaatteita.

Tärkeintä, että erottuu massasta olemalla oma itsensä, olemalla minä. Sitä haluan äitinä opettaa, vaikka tiedän, että se ei ole helposti aina toteutettavissa.

#erotumassasta

Lue myös

X