Yli pyykkivuorten

Älä koskaan kysy, onko vauva kiltti

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
Kiltti vauva
Kuvassa kiltti vauvani.

Joku: ”Onpa hän kiltti vauva!” Minä: ”On kyllä tyytyväinen.”

Joku toinen: ”Onko kiltti vauva?” Minä: ”No ei ole mitään mahakipuja, tyytyväinen vauva.”

Ja kolmas, sukulainen: ”Onpa kiltti vauva.” Minä: ”Eikä ole kun tuhma vauva.” Sukulainen: ”Mitä sinä sanoit? Eikä ole tuhma vauva, eihän vauva ole tuhma!” Minä: ”Niin no ei olekaan! Ei vauva ole tuhma tai kiltti. Jos vauva itkee, häneen sattuu, hän on väsynyt, nälkäinen, märkä, kyllästynyt tai yksinäinen. Ei vauva ole kiltti tai tuhma.” Sukulainen närkästyneenä: ”No nyt sinä ymmärsit kyllä väärin.”

Kiltti vauva

Kuvassa kiltti vauvani.

Kiltti vauva, hiljainen vauva

Luulin ensimmäisen lapsen saatuani, että tätä määritelmää kylvävät vain isovanhempi-ikäiset. Se osoittautui pian vääräksi luuloksi. Sitten luulin, että se on Itä-Suomen murrealueiden sanonta. Sekin osoittautui vääräksi.

Kuulin kiltti vauva -huokaisun viimeksi tällä viikolla Pirkanmaalla. Miksi ihaillaan, että vauva on kiltti, jos hän ei itke jotain hätäänsä, mikä taas on vauvan eloonjäämisreaktio? Miksi vauva on kiltti, jos hän ei vierasta? Miksi vauva on kiltti, kun hän hymyilee?

Voitaisiinko vauvan kehumisen yhteydessä käyttää jotain muuta termiä, kuten tyytyväinen, seurassa viihtyvä, hymyilevä, hyvin nukkuva, ihanavarpainen tai suloinen? Jos vauva on itkuinen tai hänellä on vaikka koliikki tai refluksi, hän ei silti ole kiltin vastakohta.

kiltti vauva

Hymyilee, on kiltti.

Kiltti vauva

Tutti suussa, hetken kiltti taas.

Tuhma vauva, itkevä vauva

Olenko maailman ainoa äiti, jota ärsyttää tämän termin käyttö määritellessä vauvaa, joka ei ikinä valitse, onko ”kiltti” vai ”tuhma”? Kiltti vauva on hiljainen vauva ja jos hän ei ole hiljainen, mikä hän on? Tuhma?

Jatketaan keskustelua Facebookissa ja Instagramissa, liity joukkoon!

Lue myös

X