Yli pyykkivuorten

Avoin kirje koululle, varhaiskasvatukselle ja vanhemmille

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
äitiblogi

Koulu on nykyään joidenkin vanhempien puheissa kirosana. On tullut Wilma-inho, haluttomuus mennä vanhempainiltoihin ja opettajien somelynkkaukset. Miksi?

En enää jaksa keskustelua koulumaailman parjaamisesta ja välinpitämättömyyden ja jopa vihamielisyyden keskusteluilmapiiristä! Enkä muuten jaksa keskustelua varhaiskasvatuksenkaan perusteettomasta haukkumisesta.

Meidän lapset ovat 8-, 13- ja 16-vuotiaita. Perheemme historiaan mahtuu lapsiperhe-elämässämme kolme eri asuinkuntaa. Siihen kuuluvat kolmen eri seurakunnan perhekerhot ja päiväkerhot, kolme eri perhepäivähoitajaa, kolme eri päiväkotia, kaksi eri alakoulua, yksi yläkoulu ja yksi lukio. Lähivuosina lista karttuu muilla toisen asteen koulutuspaikoilla.

Minulla on vain yksi sana sanottavanani. Jotta sanomani olisi vaikuttavampi, lisään sanan eteen kirosanan. Kirosanaa kuvatkoon tässä kirjoituksessani kirjain x.

X kiitos!

ekaluokkalainen koulu alkaa

Koulu tuo elämäämme tolkun ihmisiä

Olen kiitollinen jokaisesta aikuisesta, joka on läsnä lasteni arjessa.

Suurin ajatukseni on kiitollisuus. Suomen varhaiskasvatus- ja koulujärjestelmä on ainutlaatuinen aina terveellisen ruoan tarjoamisesta nenien pyyhkimiseen ja ilmastokasvatukseen.

Olen saanut aina luottaa siihen, että lapseni on saanut viettää suurimman osan päivästään ammattitaitoisen, sydämellisen ja jämäkän tolkun ihmisen kanssa. Enkä puhu vain lastentarhanopettajista ja luokanopettajista, puhun myös lastenhoitajista, koulun ohjaajista, siivoojista ja keittäjistä ja joskus myös erityisopettajista, kuraattorista ja koulupsykologista.

Olen kiitollinen jokaisesta aikuisesta, joka on läsnä lasteni arjessa ja ohjaa heitä oikeaan suuntaan.

Jos lapseni hölmöilee ruokalassa, kiitos, että puutut ja sanot, että se ei sovi. Jos hän jättää vaatteensa lattialle, kiitos, että ohjeistat ja sitten taas ja taas muistutat. Jos hän piirtää pulpetin kanteen eikä paperiin, kiitos, että jyrähdät. Kiitos, että koko yhteisö ja instituutio kasvattaa lastani kanssani.

Jos kukaan ei kiellä, lapsi ei ikinä opi. Saa aiheuttaa pettymyksiä ja olla aikuinen. Kiitos siitä.

koulu

Vanhemmat kieltävät tuen tarpeen

Kiitos, että lapseni on niin tärkeä, että puutut.

Olen seurannut paljon keskusteluja ja kuullut myös kasvatusalan työtä tekeviltä ystäviltäni, että ajan yksi ongelmista ovat vanhemmat.

Koulu on huolissaan ja tarjoaa lapselle tukitoimia. Vanhemmat nostavat käden eteen ja sanovat, että wou, nyt ope pää kiinni ja peli seis, meidän lapsessa ei ole mitään vikaa. Ei todellakaan mihinkään tunnetaitoryhmään tai kuraattorin puheille, x!

Ei tietenkään kaikki vanhemmat, mutta jotkut.

Jos ja kun minä saan sellaista viestiä, sanon mielumminkin, että (x) kiitos! Ihanaa, että haluat auttaa meitä, mikä olisi suunnitelma, mitä voin itse tehdä, miten tästä eteenpäin, hyvä, että puutut, kiitos, että lapseni on noin tärkeä, kiitos vielä kerran.

koulu

Koulun aikuinen välittää

Kaikilla vuosien aikana kohtaamillamme ammattilaisilla on ollut sydän mukana.

Varhaiskasvatus ja koulu ovat aina olleet merkittävä osa meidän perheemme turvaverkkoa. Luulen, että meillä asia korostuu myös siinä, että meillä ei ole täällä lähipiiriä lähellä.

On ihan mieletön rikkaus, että lähellä on aikuinen, joka aidosti välittää lapsemme hyvinvoinnista, huomioi häntä ja kuuntelee viikonlopun kuulumiset tai teinin murheet. On rikkaus, jos lastentarhanopettaja tai luokanopettaja oppii tuntemaan lapsen ja perheen niin hyvin, että on mahdollista jopa heittää huulta yhdessä ja todeta, että on se Ville-Kalle kyllä melkoinen haaste, mutta eiköhän kääritä yhdessä hihat tämän lapsen vuoksi.

Vaikka ammattilainen sulkee perheemme sulkiessaan työpaikkansa oven, palaa hän lapsen lähelle seuraavana päivänä. Uskon, että näillä kaikilla vuosien aikana kohtaamillamme ammattilaisilla on myös ollut sydän mukana. Harmi vain, että tulevaisuuden veronmaksajien, päättäjien ja ammattilaisten kasvattamisesta saatu palkka on todellakin ihan x:n x (käytän tässä tekstissä kirjainta x tarkoittamaan kirosanaa).

On myös ihana nähdä, miten lapsi rakastuu omaan aikuiseensa. Kiitos päiväkodin Elisa, sinusta puhutaan yhä. Kiitos ope.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

En oikein jaksa keskustelua siitä, miten koulumaailmassa olisi muka kaikki päin persusta. No eihän ole! Meidän lapsilla on aina ollut ammattitaitoiset, välittävät ja fiksut opettajat ja ohjaajat ympärillään. Nämä aikuiset kuuntelevat lasta ja ymmärtävät perheen arkea. 🙏 . Miettikää nyt, miten ihanaa on sekin, että koulupäivän aikana pääsee joskus uimaan, luistelemaan tai leikkipuistoretkelle Tampereelle tavallisen arjen keskellä ja että aamulla ja iltapäivällä saa valita, heittääkö open kanssa yläfemman vai antaako jopa ihan halin. ⛸️🥰 . #koulu 💕 #opettajat 💕 #ohjaajat 💕 #pirkkala 💕 @naistenmatkankoulu 💕 #naistenmatkankoulu

Henkilön Bloggaaja / Yli pyykkivuorten (@hannamaariap) jakama julkaisu

Koulupuheen ilmapiirin muutos

Lapset eri kunnissa ja eri kouluissa ovat eri asemassa.

Ymmärrän, että moni byrokratian rattaissa huojuva on väsynyt. Monilla on tunne, että lasta ei arvosteta ja perhettä ei kuunnella. Tukitoimia ei saa tai ne eivät toimi. Arki, diagnoosit, resurssit ja muut haasteet kuormittavat. Lapset eri kunnissa ja eri kouluissa ovat eri asemassa. Haluan silti uskoa, että ammattilaiset yrittävät parhaansa. Yksilölliset tilanteet ovat asia erikseen.

Haluaisin kuitenkin muuttaa sitä keskusteluilmapiiriä, johon kuuluu, että Wilma on x:sta, vanhempainillat eivät kiinnosta, opettaja on yksi iso x x ja lapselle on ok sanoa aamulla, että yritä nyt pärjätä tässä x:n koulussa, että koko tämä koulujärjestelmä on x:sta.

(Jälkimmäisen olen kuullut omin korvin. Itkuisen näköinen äiti toi hartiat lytyssä kävelevät lapset kouluun, kiroili ja huusi omaa kiirettään. Kun olin kuunnellut sitä hetken joka aamu koulun käytävällä, kerroin huoleni koulun henkilökunnalle, joka otti minut tosissaan. Toivon, että äiti sai apua.)

koulu

Kiitos koulu

Uusi musta on yhteistyö, avoimuus ja kunnioitus.

Ajatelkaa, että meidän koulusysteemissä lapset pääsevät myös välillä uimahalliin, metsäretkelle, konsertteihin ja luistelemaan.

Koulupäivän alussa ja lopussa opettaja kohtaa jokaisen oppilaan silmästä silmään ja heittää läpyn tai muun oppilaan toivoman tervehdyksen, jolla lapsi tulee kohdatuksi varmasti kaksi kertaa päivässä.

Vaikka minuakin väsyttää muistaa retkieväät, lupalaput, lelupäivät, luistimet ja muut vanhempien kestävyyskuminauhaa venyttävät asiat, olen niistä kiitollinen.

Kiitos opettajat, ohjaajat ja muut aikuiset, että niistätte, neuvotte, neulotte ja näpäytätte. Kiitos, että autatte minua kasvatustyössä, johon minulla ei ole edes koulutusta eikä jokaiseen uuteen vaiheeseen kokemustakaan.

Wilmasta, metatyöstä ja kiireestä valittaminen ei ole uusi musta. Uusi musta on yhteistyö, avoimuus ja kunnioitus.

Kiitos.

X kiitos.

Lue myös

Nyt puhuvat opettajat: haasteena riittämättömyydentunne ja kohtuuttomat vanhemmat

Äiti testasi: Tällainen on yläkoulu ja päivä seiskaluokassa Pirkkalassa

Yläkoulu läpi tapaamatta yhtäkään lapseni opettajaa

Onko huonoa vanhemmuutta, jos lapsen vanhempainilta on evvk?

Kaunis kiitos kaikesta, päiväkodin kasvattajat!

Back to school! Meidän lasten koulut: alakoulu, yläkoulu ja lukio

Lue myös

X