Yli pyykkivuorten

Vaikeasti työllistävä ala vaikuttaa itsetuntoon

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
työ

Valitse ala, jota rakastat, they say. Valitse ala, josta työllistyy helposti, they say. Eli kumpi? Kumpi kannattaa valita?

Ja hei: mistä voi uravalintaa tehdessä tietää, millä alalla on varmasti töitä viiden, kymmenen ja viidentoista vuoden päästä?

Olen seurannut ihaillen Tehtävänimikkeenä Lauran ura-ajatuksia. Kolmannen lapsen äitiyslomalla kypsyi ajatus jäädä pois lastenhoitajan työstä. Hän haki ja sai toisen työpaikan. Hetken töissä oltuaan hän ymmärsi, että kaipaa takaisin hoiva-alalle ja lasten pariin. Laura huomasi avoimen työpaikan uudessa päiväkodissa, jossa hänen ystävänsä oli töissä. Laura haki työtä, kävi haastattelussa ja sai työpaikan.

En voi kuin ihaillen katsoa Lauran rohkeutta ja elämäniloa. Upeaa kokeilua ja itsensä etsimistä!

Samalla vajoan pikkuisen taas alemmaksi.

työ

Viisi vuotta, viisi työpaikkaa

Nämä viisi vuotta ovat myös olleet rankkoja.

Valmistuttuani yliopistosta ja täydennyskoulutuksesta olen ollut pari vuotta hoitovapaalla ja uudessa kotikunnassa puolitoista vuotta työttömänä.

Näiden jälkeen jää tähän päivään asti mitattuna viisi vuotta töitä. Näinä viitenä vuotena olen saanut olla upeissa työpaikoissa tekemässä sijaisuuksia. Olen saanut tehdä ihan mahtavia ammattiani, koulutustani ja intohimoani vastaavia töitä ja tutustua upeisiin ihmisiin, joista osa on jäänyt hyviksi ystävikseni.

Viidessä vuodessa cv:ni on täydentynyt viidellä työpaikalla, neljällä eri ammattinimikkeellä ja yhdeksällä eri työsopimuksella.

Olen saanut tehdä töitä rakastamallani viestintäalalla, mutta nämä viisi vuotta ovat myös olleet rankkoja.

Sijainen opettelee uutta

Sijaisella ei ole lomaa vaikka tekisi työtä vuoden ympäri.

Sijaisuuksien tekeminen on antoisaa. On hienoa päästä osaksi uutta työyhteisöä ja uudenlaista työtehtävää. Uusia haasteita on jatkuvasti ja uutta oppii koko ajan.

Samalla on koko ajan rankkaa olla se uusi, jolla ei ole takana kyseisen työn tapojen ja työyhteisön historian tuntemusta. Sijaista pitää perehdyttää ja opastaa. Uuden opettelu kuluttaa ja myös fyysisesti väsyttää.

Sijaisella ei ole lomaa, paitsi palkatonta tai saldomiinuksia, mikä taas vaikuttaa vahvasti työssäjaksamiseen mahdollisen loman jälkeen. Sijainen on yrittäjän asemassa. Usein lomat maksetaan, mikä lämmittää, mutta ilman lomia ei loputtomiin jaksa – varsinkaan, jos tekee lomalla kertyneiden miinusten takia ylipitkiä päiviä. Toki edellisestä työstä säästetyt lomarahat korvaavat seuraavan työn palkatonta lomaa, mutta aina sijaiselle ei anneta lomamahdollisuutta.

työ

Viestintäala: 200 hakijaa

Rekrytointiprosessi saattaa kestää kaksi kuukautta.

Viestintäalalla yhtä työpaikkaa hakee hirvittävän suuri joukko. Jo sijaisuuksia hakee useita hakijoita. Nykyisen työpaikkani sijaisena sain 30 hakijan joukosta.

Vakipaikkoja hakee aina 50-200. Onnistumismahdollisuudet eivät suoranaisesti saa hyppimään riemusta – varsinkaan, kun rekrytointiprosessi saattaa kevyesti kestää kaksi kuukautta ja sisältää haastattelujen lisäksi lukuisia ennakkotehtäviä, kuten videoita, ja lopussa soveltuvuusarviointejakin.

Minun paras suoritukseni on 200 hakijan joukosta haastattelupaikka 5:n muun hakijan kanssa. Siihen päättyi se tie. Tuorein vakityön rekrytointikokemukseni on 54 hakijan joukosta 2:n parhaan joukkoon pääseminen ja lopulta näppien nuoleminen tilanteessa, jossa äänet jakautuivat ja heitettiin arpa – ja minä hävisin.

Olen käynyt lukuisissa haastatteluissa ja edennyt monta kertaa lähes kalkkiviivoille asti. Siinä vaiheessa putoaa jo aika korkealta.

Työ on osa identiteettiämme

Jatkuva ”Ei kiitos” vaikuttaa itsetuntoon.

On vaikea yhtälö tehdä töitä alalla, jota rakastaa ja jossa on hiton hyvä ja samalla alalla, jossa vakituisesta työpaikasta taistelee verissäpäin valtava joukko yhtä rautaisia ammattilaisia.

Työ määrittelee identiteettimme ja jopa itsetuntomme. Jos jatkuvasti joutuu vastaanottamaan Kiitos, mutta tällä kertaa ei kiitos -vastauksia työnhakuun, mitä se tekee itsetunnolle? Toiset hakevat töitä ja saavat sen heti. Vaikka alat ja työnhakijoiden määrä suhteessa työpaikkojen määrään ovat huikean erilaiset, ei voi sille mitään, että alkaa pohtia, että itse ei riitä eikä kelpaa.

Olisiko vain parempi sanoa omalle nuorelle, että valitse ala, jolla työllistyt heti eivätkä työnsaantimahdollisuudet ole promillen luokkaa? Eli unohda se, mihin koet intohimoa ja missä työssä näkisit itsesi, jos työn saaminen vaatii valtavasti työhakemuksia, haastatteluja ja pyörimistä pätkätöiden jatkuvassa kehässä (jos niitä nyt sitten saa). Yritä rakastua alaan, jolla on töitä!

Viestintäala ei ole tietenkään ainoa ala, jolla työllisyys näyttää tältä. Mietin vain, että jos haastattelukutsuja ei tule, kuinka kauan jaksaa taistella? Vielä kerran: Mitä se tekee itsetunnolle?

työ

Mitä seuraavaksi?

Olenko valmis siirtymään yrittäjäksi?

Minä olen saanut olla onnekas ja tehdä tätä rakastamaani työtä nyt jo putkeen yli neljä vuotta, vaikka toki neljässä eri työpaikassa. Tämän vuoden aikana, syksyn kuluessa, sijaisuuteni loppuu. Juuri nyt en tiedä, mitä seuraavaksi teen. Jos kiinnostavia paikkoja on auki pari vuodessa, kannattaako jäädä odottamaan?

Tiedän, että työttämäksi jäädessäni teen mahdollisimman paljon tiedottajan, toimittajan ja bloggaajan töitä freelancerina ja tarjoudun sijaisiksi päiväkoteihin ja kouluihin, mutta riittääkö se työllistämään 40-vuotiaan kolmen lapsen äidin? Olenko henkisesti ja tiedollisesti valmis yrittäjäksi ja sen mukanaan tuomiin paperitöihin ja selvittelyihin kirjanpitäjineen?

On vahva tunne, että olisi lähdettävä opiskelemaan nopeasti, mutta mitä opiskelisin? Sitä, mikä kiinnostaa vai sitä, missä on töitä? Voisivatko nämä kaksi kohdata?

Oikeasti minun piti kirjoittaa nyt blogiin ihan muuta, mutta pyörittelen nyt tätä koko ajan mielessäni, joten päädyin kirjoittamaan tästä, vaikka ei pitänyt. Ehkä se toi vertaistukea jollekin.

Kerro Facebookissa, Instassa tai blogin kommenttikentässä, oletko kotiäiti, työtön, opiskelija, pätkätöissä, vakityössä, yrittäjä tai jotain muuta. Millä alalla olet?

Lue myös

Työtön: 15 vinkkiä työnhakuun!

Ensimmäinen työpäivä: selvisin hengissä!

Lasten saaminen vaikuttaa yllättävällä tavalla työelämässä

Lue myös

X