Yli pyykkivuorten

Korona-aika, päivä 13: Syyllistämme, syyllistymme ja suoritamme

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
äitiblogi

Korona-aika on herättänyt meissä monenlaisia ajatuksia ja monenlaisia toimintatapoja. Osa on päättänyt noudattaa hallituksen ja terveysviranomaisten neuvoja pilkuntarkasti, osa soveltaen.

Olemme pohtineet heti epidemian aikana, jo ennen suositusten julkaisua, tapaammeko ystäviämme ja isovanhempiamme ja jos tapaamme, tapaammeko sisällä vai vain ulkona. Olemme pohtineet, tilaammeko ruoat netistä vai hakeeko yksi perheestä ne kaupasta vai haemmeko ne kaupasta koko perheen voimin. Joidenkin on ollut pakko mennä kauppaan lasten kanssa, toiset ovat voineet jättää lapset kotiin kauppareissun ajaksi. Kolmas on kaupassa töissä jatkuvasti ja katselee siksi tilannetta ihan eri suunnasta.

Pohdimme tänä aikana onko ok mennä sovittamaan uusia lenkkareita kauppaan vai pitäisikö ne vain tilata kotiin. Pohdimme, voiko korona tarttua kaverilta lainatusta kirjasta samaan aikaan kun naapuri käy vielä laulamassa karaokea. Pohdimme, onko kesämökillä etäily ok vai valtavan väärin.

äitiblogi

Korona tuo syyllistämisen

Korona-ajasta on tullut syyllistämisen aikakausi. Kyttäämme ja paheksumme muita somessa ja sälekaihdinten välissä kotiolkkarissa. Tuolla ne naapurinlapset yhä leikkivät yhdessä ja yökyläilevätkin, vaikka eihän saisi! Isoäiti kävi yksin kaupassa, vaikka ei saisi!

Me ehkä syyllistämme, mutta olemme myös huolissamme. On vaikea tietää, miksi muut tekevät niin toisin kuin on ohjeistettu. Miksi nuoret yhä kokoontuvat kylän keskustaan jopa 15 hengen porukoihin? Miksi heidän terveydestään ei huolehdita? Miksi heille ei selitetä asiaa?

Syyllistäjät eivät tarkoita pahaa. Korona-aikaan ei saa kuitenkaan liittyä minkäänlaista toisiin kohdistuvaa vihaa, inhoa, raivoa tai rasismia. Tarvitsemme nyt toisiamme ja hyvyyttä. Me olemme kaikki tässä yhdessä, meidän kaikkien terveys on tärkeää.

Itsekäs ei saa kuitenkaan olla. Asiantuntijoita kannattaa kuunnella ja kunnioittaa.

Korona tuo syyllistymisen

Korona-aika on syyllistymisen ja vertailun aikaa. Syyllistymme, jos kotona turvassa etäillessämme valitamme rankkaa arkea vaikka ei tarvitse edes työskennellä eturintamassa. Syyllistymme, jos valitamme rankkaa arkea vaikka olemme terveitä. Muilla on huoli omasta tai läheisten terveydestä ja se on vähän eri juttu se!

Syyllistymme tekemisistämme ja tekemättä jättämistämme. Vertailemme itseämme toisiin.

Onko minun väsymykseni oikeutettua? Eikö saa siis sanoa, että etätyöt ja kiireiset palaverit sekä lasten tappelut ja lasten Wilmat, Teamsit, Classroomit ja WhatsAppit ovat rankka yhtälö, jos saa olla kotona terveenä?

korona

Korona tuo suorittamisen

Korona-aika on myös suorittamisen aikaa, ja siinä voi valitettavasti myös syyllistyä tai syyllistää.

Somessa esitellään konmaritettuja keittiönkaappeja ja ulkovaatekaappeja. Lasten liikuntatunnit, ympäristötiedot ja matematiikat suoritetaan yhdessä eväsretkeillen, lintuja bongaillen ja leppäkerttujen pilkkuja laskien jotenkin jännästi keskellä päivää.

Moni on lukenut jo monta kirjaa, neulonut tai kutonut, miten vain, kasan villasukkia ja kuunnellut podcasteja, äänikirjoja ja muuttolintujen ääniä ja kirjannut päiväkirjaan ylös suoritetut asiat. Moni on jumpannut pakaroita kiinteämmiksi ja ranskan kieliopin taituvusmuotoja vetreämmiksi.

Rehellisesti sanoen väsynyt

Minä olen tehnyt työni ja valmentanut lapsia ja ollut rehellisesti sanoen todella väsynyt. Olen pelannut lasten kanssa korttipelejä ja leiponut heidän kanssaan heitä viihdyttääkseni. Olen lukenut Hesaria ja Aamulehteä ja tehnyt sivutyötäni.  Olen siivonnut ja kokannut ja selvittänyt riitoja. Olen vähän murehtinut syksyn työtilannettani.

En ole suorittanut itseäni paremmaksi ihmiseksi. Olen kuitenkin tehnyt havainnon.

virus

Ei syyllistytä, jookos

Tämä korona-ajan päiväkirja estää muiden aiheiden kirjoittamisen, kun muulle ei jää yhtään aikaa. Moni ei halua lukea koronasta, ja tämä koulusulku voi kestää vielä kauan… Haluan kirjoittaa enemmän iloisia ja huumoripitoisia juttuja vaikka nyt sitten gynekologilla käymisestä.

Tahtomattani saatan tämän päiväkirjan myötä syyllistyä, syyllistää ja suorittaa. Juuri nyt en kaipaa meille enkä kenellekään meistä mitään niistä.

Huhtikuusta alkaen bloggaan muutaman kerran viikossa, en joka ilta. Välillä kirjoitan korona-ajan päiväkirjaa, välillä jotain ihan muuta. Välillä käyn etsimässä Aavan kanssa leppäkerttuja tai katson jotain omaa sarjaa (Netflix ja Hbo, saa suositella!).

Yritetään löytää iloa arkeen! Halauksia teille kaikillle! Ei syyllistetä, syyllistytä eikä suoriteta, mutta pysykää ihanat kotona ja terveinä. <3

Käsi ylös, kuinka moni kokee, että nyt syyllistetään, syyllistytään ja suoritetaan, vaikka tarvittaisi lähinnä vain sarjoja, suklaata, siideriä, satuja, syliä, silityksiä, suukkoja, seksiä ja selviytymistä?

Lue myös

X