Yli pyykkivuorten

Korona-aika, päivä 18: Mielialan vaihtelu kuuluu kriisiin

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
korona

Siitä on nyt 18 päivää, kun lapset jäivät pois koulusta. Meidän Matildan etäopetus alkoi maanantaina, ja Aava ja Henrik jäivät pois tiistaina. Varsinainen etäopetushan alkoi keskiviikkona 18.3.

Kolme viikkoa on nyt takana. Kolmeen viikkoon lapset eivät ole käyneet kuin ulkoilemassa ja olleet kotona. Minä ja mies olemme käyneet tarvittaessa apteekissa ja ruokakaupassa. Kukin lapsista on käväissyt ehkä kerran nopeasti kaupassa, mutta hyvästä hygieniasta ja turvavälistä huolehtien. Minä olen käynyt kerran fyysisesti työpaikalla. Mies on ollut pääosin työpaikallaan.

Olen seurannut aktiivisesti uutisia uutislähetyksistä ja sanomalehdistä. Olen seurannut paljon erilaisia somekeskusteluja ja lukenut lehtien kolumneja korona-ajan jaksamisesta.

Olemme tehneet ahkerasti koulutöitä ja töitä. Olemme kiukutelleet, vähän tapelleet ja ahertaneet.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Piti käydä työpaikalla. Laitoin ripsaria. 😂👌

Henkilön Family Love Friends (@hannamaariap) jakama julkaisu

Kaikki kokevat kriisin eri tavoin

Elämme nyt kaikki akuuttia kriisiä, jonka kukin kokee eri tavoin. Yhdellä on huoli terveydestä, toisella toimeentulosta, kolmannella yksinäisyydestä. Jollain aikuisilla on enemmän työtä ja stressiä kuin ikinä, kun taas jotkut ovat jo lukeneet kaikki kirjat kotoa keittokirjoista vedenkeittimen ohjekirjaan.

Jokainen kokee tämän tilanteen omalla tavallaan. Tilanteet myös muuttuvat koko ajan. Siinä missä joillain perheillä alkaa nyt etäkoulu sujua ja tilanne helpottua, toiset ovat jo täysin jaksamisen äärirajoilla.

Minulla on ollut pari todella rankkaa päivää ja muutama vähän rankka päivä. Toinen rankka päivä oli korona-ajan päivä 10, 26.3. Kirjoitin tässä, että olen ihan loppu. Joku sanoi, että niin en saa somevaikuttajana sanoa, vaan täytyy luoda hyvää ilmapiiriä varsinkin, kun ollaan vasta poikkeusajan alussa.

Mielestäni saa sanoa! Jos minulla on huono päivä 26.3., saan sanoa, vaikka se on vasta 10. koronapäivä. Nyt on korona-ajan päivä numero 18, ja voin ihan hyvin. Huomenna ehkä on huonompi päivä, mutta sallin sen. Ei sitä tarvitse perustella – eikä minun tarvitse ehtiä tehdä asioita, joista en saa mielihyvää ja suorittaa arkea ja tehdä itsestäni parempaa versiota.

Odotettu viikonloppu

Olen tehnyt todella pitkää päivää, lapset ovat yhä tapelleet ja tilanne on yhä mikä on, mutta tänään voin ihan hyvin. Senkin saan sanoa.

Vieläkään minulla ei ole ollut yhtään enempää aikaa kuin aiemmin. Tai hetkinen, ehkä on. Olen aloittanut kello 8.30 yhä työt tuttuun aikaan, mutta olen herännyt 6.10 sijaan kello 7, lukenut lehden ja käynyt pienellä kävelyllä. Työt lopetettuani olen heti ollut kotona enkä vasta tunnin päästä.

Minulla on yhä töitä, mistä olen kiitollinen. Ajatuksissani ovat kovasti lomautetut, irtisanotut ja toimeentulostaan huolestuneet.

Nyt alkaa viikonloppu, jolloin ei ole Wilmaa, läksyjä, Teamsia, wappia, meilejä eikä (ehkä) kiukutteluja. Meillä ei ole tietenkään mitään menoja, joten olemme vain kotona. Tällä hetkellä se ei haittaa ketään. Lauantaina imuroimme, pesemme vessat, leivomme suklaahippukeksejä ja gluteenittomia nan-leipiä ja teemme intialaista tikka masalaa.

Yhä toivon, että kaikki jaksavat pysyä kodeissaan eivätkä vähättele virusta tai järjestä isoja tapaamisia. Kyllä me vielä saamme kiireisen arjen takaisin.

Ps. Kuinka monessa perheessä virvotaan ikkunan takaa tai videon kautta?

Lue myös

Odotamme koronarajoitusten päättymiseltä eniten tätä asiaa

Lue myös

X