Yli pyykkivuorten

RAHA – NÄIN MAKSAMME LASKUT JA PUHUMME RAHASTA

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
lapset somessa

Raha, jokapäiväinen osa elämää. Näin meidän perheessä toimitaan raha-asioissa.

Olemme olleet yhdessä koko aikuisuutemme ja sitä ennenkin. Kun aloimme seurustella, meillä oli kummallakin kuukausiraha ja asuimme lapsuudenkodissamme. Sen jälkeen olemme muuttaneet yhdessä opiskelija-asuntoihin ja sitten kunnan vuokra-asuntoihin, omakotitaloon, sitten asumisoikeusasuntoon ja lopulta nykyiseen omakotitaloomme.

Raha-asiamme ja elämäntilanteemme ovat muuttuneet jatkuvasti vuosien aikana. Mies valmistui, minä opiskelin ja saimme lapset. Ostimme ensimmäisen omakotitalomme minun yhä opiskellessa ja välillä ollessa äitiyslomalla minimiäitiyspäivärahalla.

Olemme kumpikin edenneet urallamme sekä muuttaneet monta kertaa.

raha

Opiskelija-asunnosta omakotitaloon

Nykyinen elämäntilanteemme, jossa on isot lapset, iso koti ja kaksi työssäkäyvää aikuista, on rakennettu tämän 20 vuoden aikana. On tultu pitkä matka ensimmäisestä yhteisestä kodistamme, jossa oli vanhempien varastoista saatuja ylimääräisiä verhoja ja mattoja ja kierrätyskeskuksesta 20 eurolla ostettu vuodesohva.

Mies on ollut töissä 24-vuotiaasta asti. Minä olen opiskellut pitkään ja ollut kolme kertaa äitiyslomalla. Valmistuin yliopiston jatkokoulutuksesta 31-vuotiaana. Kun muutimme toiselle paikkakunnalle miehen työn takia, olin hetken sen vuoksi työttömänä.

Olemme aina ajatelleet, että kaikki rahamme ovat yhteisiä. Emme ole koskaan ajatelleet, että toisen olisi pakko maksaa tasaisesti puolet tai tasaisesti omiin tuloihinsa nähden osuutensa.

Mies tienaa paljon enemmän kuin minä. Minä saan tuloja päivätyöstäni, blogista kuukausipalkkana ja satunnaisista blogin yhteistöistä. Lapsilisät tulevat minun tililleni. Teen päivätyötä viestinnän asiantuntijana. Blogista saan palkkaa muutamia satasia kuussa.

raha

Eri tilit, yhteiset rahat

Meillä on kaksi yhteistä tiliä: ruokaostoksille tarkoitettu S-pankin tili ja lasten yhteinen säästötili. Sen lisäksi  meillä on kummallakin vähintään kaksi omaa tiliä.

Kummallakin on oma käyttötili. Sen lisäksi meillä on kummallakin oma säästötili sekä esimerkiksi remontteihin, matkoihin ja sijoituksiin tarkoitetut tilit.

Minun tililtäni menee automaattisesti iso osa palkastani miehen tilille, josta hän maksaa yhteiset laskut sekä säästää. Hän säästää meille kaikille ja luonnollisesti maksaa esimerkiksi remontit ja matkat.

Minä maksan lapsiin liittyvät vaateostokset, lasten kuukausirahat ja muut pienemmät lapsiin liittyvät asiat. Mies yleensä maksaa lasten harrastukset. Maksan luonnollisesti myös kaikki omat kuluni, kuten omat ostokseni, työpaikkaruokailuni, autolainani ja bensani ja vaikka itse päättämäni lehtitilaukset.

raha

Maksamme vuorotellen

Ruokakaupassa maksamme ostokset S-pankin tililtä. Jos jompi kumpi käy jossain muussa kaupassa, hän maksaa ostokset itse.

Matkoilla maksamme vuorotellen ravintolaruokailuja. Jos toinen meistä ehdottaa ravintolaan menoa ihan Suomessa, se yleensä maksaa, kumpi ehdottaa.

Jos toisella ei ole jollain hetkellä rahaa, toinen maksaa. Emme koskaan ole toisillemme velkaa. Ajattelen niin, että on rakkautta sanoa, että minä sitten maksan tämän kauppareissun tai että voin maksaa tuon sinun paitasi samalla, kun maksan omani.

Vaikka meillä on pääasiassa omat tilit, meillä on yhteiset rahat kuitenkin ajatuksissa. Minä säästän vähän, mies enemmän. Käyttörahaa omaan itseen meillä on kummallakin ehkä saman verran.

Kuukausiraha iän mukaan

Maksamme lapsille kuukausirahaa iän mukaan. 9-vuotias saa 5 euroa, 14-vuotias 20 euroa ja 16-vuotias 40 euroa. Näiden lisäksi he saavat tarvitessaan vaatteita, hygieniatuotteita, harrastustavaroita ja joskus elämyksiä, kuten vaikka saavat joskus käydä kaverin kanssa syömässä ravintolassa. Kuukausirahaa he saavat, jos kotityöt ovat sujuneet sovitulla tavalla.

Kesällä lapset tienasivat enemmän rahaa tekemällä meille kesätöitä, kuten maalaamalla huvimajan ja pesemällä ikkunoita.

Pidän tärkeänä, että lapsi ei tuosta noin vain saa hirvittävän isoa summaa käyttöönsä pelkkään tuhlailuun. Emme me aikuisetkaan käy monta kertaa viikossa ravintolassa syömässä tai osta jatkuvasti uusia vaatteita.

Pikkulapsivaiheesta, miehen uran alusta ja minun opiskelusta on niin kauan, että välillä unohtuu, miten tiukkaa silloin oli, kun venytimme penniä lähes kaikessa. Silloinkaan emme tapelleet rahasta vaan kumpikin suhteutti omat toiveensa ja tarpeensa tilanteeseen. Olen iloinen, että olemme aina suhtautuneet raha-asioihin samalla tavalla eikä kumpikaan ole esimerkiksi syyttänyt toista rahan käytöstä.

Vuodenvaihteessa vaihdan työtä, alan opiskella tai jään työttömäksi, kun sijaisuuteni päättyy. Silloin raha-asiat muuttuvat jälleen, mutta uskon, että selviämme siitäkin, kävi niin tai näin.

Miten teillä raha-asiat on päätetty ja toteutettu?

Lue myös

31.12.1999 olin 19 – ja menimme salaa kihloihin

Äidiksi 23-vuotiaana. 10 väitettä lasten hankkimisen iästä

Lapsiperhearjessa unohtuu, että aikuiset ovat rakastavaisia

180m2: Kolme vuotta parisuhteessa ilman makkarin ovea – oviremontti ja kustannukset

Lue myös

X