Yli pyykkivuorten

MUUNSUKUPUOLINEN MIRA: IHMISTEN HALVEKSUNTA SATUTTAA

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
muunsukupuolinen

Muunsukupuolinen / Ystäväni tarina

Ystäväni tarina -postaussarjassa haastattelen ja kirjoitan lukijani tarinan, joka on merkityksellinen ja tärkeä. Tällä kertaa haastattelin lukijaani ”Miraa”, joka on muunsukupuolinen. Kaikki Ystäväni tarina -postaukset löydät tästä.

Kun synnyin 32 vuotta sitten, syntymämittani kirjoitettiin vaaleanpunaiseen korttiin. Suvulle ja ystäville kerrottiin tytön syntyneen.

Minua, siskoani ja veljeäni ei koskaan kasvatettu tiettyyn sukupuolirooliin. Leikimme kaikki yhdessä dinosauruksilla ja barbeilla, hypimme lätäköissä ja möyrimme mudassa. Ei siinä ollut väliä oliko tyttö vai poika.

Alakoulussa aloin pohtia, että en tiedä, olenko ihan oikeasti tyttö. En kokenut olevani kuitenkaan poikakaan. Se hämmensi minua. Yritin pohtia, kuulunko tyttöjen vai poikien porukkaan. Putosin jonnekin väliin syvään kuiluun.

Pelkäsin enkä kertonut kenellekään

Yläasteiässä ajatukset voimistuivat. Tytöt puhuivat pojista ja meikeistä. Ne aiheet eivät kiinnostaneet minua. Liikuntatunnilla toivoin, että olisin voinut olla poikien kanssa samassa ryhmässä.

Ajattelin, että minussa on jotain pahasti vialla. Pelkäsin, että perhe ja ystävät pitäisivät minua hulluna, jos kertoisin. En kertonut ajatuksiani kenellekään. Olin ihan rikki. Koin olevani hirvittän huono ja epäonnistunut. Minulla oli vahva alemmuuskompleksi.

Lukiossa yritin päästä ajatusteni kanssa tasapainoon. Yritin raivokkaasti esittää naista. Ajattelin, että ”fake it till you make it”. Pukeuduin ylinaisellisesti hameisiin ja korkkareihin ja meikkasin näyttävästi. Ajattelin, että ehkä se auttaisi hyväksymään sukupuoleni.

muunsukupuolinen

Ymmärsin, että olen muunsukupuolinen

Kun oli 27-vuotias, löysin artikkelin Amerikan alkuperäiskansasta, jotka käyttävät joistain kansalaisistaan termiä ”two spirit”. Se tarkoittaa, että näissä henkilöissä asuu maskuliininen ja feminiininen henki. Artikkeli avasi silmäni. Ymmärsin vahvasti, että minä olen juuri sellainen! Olen kumpikin! Ymmärsin, että en olekaan hullu enkä olekaan välttämättä väärässä kaikesta.

Artikkelin luettuani löysin netistä tietoa muunsukupuolisuudesta. Siinä loksahti paljon kohdalleen. Ymmärsin olevani muunsukupuolinen. Seta määrittelee muunsukupuolisuuden näin: ”Muunsukupuolisuus: sukupuoli-identiteetti on jotakin muuta kuin yksiselitteisesti mies tai nainen. Hyvin monenlaisia identiteettejä (gender fluid, sukupuoleton, monisukupuolinen, jne).”

Perheelle kertominen pelotti

Vuosi sitten keräsin rohkeuteni ja kerroin perheelleni. Pelkäsin heidän reaktioitaan ja suhtautumistaan minuun. Pelkäsin, että kaikki muuttuu.

Heidän reaktionsa sai minut hämmentymään. Perheeni hymähti ja sanoi, että aha, mitäs uutta siinä on. He olivat tienneet, ja hyväksyneet, asian aina. Mikään ei muuttunut välillämme.

Suhtaudun ulkonäkööni vaihtelevasti. Esimerkiksi hiukset eivät ole vahva osa identiteettiäni eikä minulle ole mitään väliä, millaiset hiukset minulla on. Kasvatan hiuksiani jo kolmatta kertaa lahjoittaakseni ne hyväntekeväisyyteen. On upeaa tuottaa muille iloa hiuksillani. Vaatteista löysät housut ja isot t-paidat tuntunut omimmilta.

Kärsin kehodysforiasta eli siitä, että koen vastenmielisiä tunteita syntymäsukupuoleeni liittyviin kehonosiini. Olen vihannut koko ikäni vartaloani. Isot ja muodokkaat rinnat ovat minulle suuri vastenmielisyyden aihe. Inhoan sitä, miten ne kiinnittävät aina muiden huomion. Haluaisin ehdottomasti olla androgyynimpi. Haaveilen mastektomiasta eli rintojen poistosta.

Muunsukupuolinen valehtelee transpolilla

Keräsin kauan rohkeutta soittaa transpolille ja pyytää lähetettä rintojen poistoon. Vastaanotto puhelimen toisessa päässä tuntui hyytävältä. Puhelu oli lyhyt. Minua ei haluttu tavata eikä asiastani keskusteltu kauan. Kukaan ei tarjonnut minulle minkäänlaista apua.

Hätähuutoni vaimennettiin nopeasti: koska olen ylipainoinen, en pääse leikkaukseen. Kiitos ja hei.

En tiedä kestääkö psyykeeni uutta puhelua vaikka laihtuisin. Olisin kaivannut jotain ohjeistusta, ymmärrystä ja tukea heti. Minut torjuttiin kylmästi. Jos he olisivat nähneet minut edes kerran, olisi helpompi hyväksyä asia. Sitä paitsi ei BMI kerro mitään esimerkiksi kehon koostumuksesta! En näytä siltä, miltä minun painoiseni ehkä yleensä näyttää.

Moni muunsukupuolinen valehtelee transpolilla olevansa transihminen. He saavat helpommin transpolilta apua kuin muunsukupuoliset. Transihminen kokee olevansa väärässä kehossa väärässä sukupuolessa. Minä olen molempia yhtä aikaa. En aio valehdella olevani transihminen, kun en sitä ole.

Laihtuminen on minulle vaikeaa liikuntarajoitteeni vuoksi. Pelkään, että elän ikuisesti kehossa, jota vihaan. Itkettää. Pelkään, että tämä ajaa minut syömishäiriöön, kun en oikein uskalla syödä mitään, kun yritän laihtua.

Olen hakeutunut nyt psykopolille. Toivon, että saan sitä kautta myös lausunnon transpolia varten.

muunsukupuolinen

Haaveena uusi nimi

Olen pitänyt vanhempieni valitseman etunimen, joka on on yleinen naiselle annettu nimi. Olen kuitenkin nyt hakenut nimenmuutosta. Toiveenani on kaksiosainen nimi, jossa olisi nykyinen kutsumanimeni alussa ja lopussa olisi yleinen miehelle annettu nimi, jonka on kuitenkin saanut joskus myös muutama nainen. Se nimi, esimerkkinä nyt vaikka Mira-Mika, kuvaisi minua hyvin.

Toiseksi nimekseni toivon Inaria. Japanin jumaltarustossa Inari on jumala, joka ei ole mies eikä nainen.

Muunsukupuolinen kohtaa halveksuntaa

Ihannemaailmassa muunsukupuoliset eivät kohtaisi halveksuntaa kadulla. Emme kuulisi, että meillä on aivohäiriö tai että aivomme ovat epäkehittyneet. Emme kuulisi, että ”transut nyt kyllä ymmärrän, mutta nuo muut menevät yli hilseen”.

Emme joutuisi tahtomattamme raivopurkauksien uhreiksi.

Ihannemaailmassa ihmiset sanoisivat, että en tunne enkä ymmärrä asiaa, mutta kerro minulle lisää, että ymmärrän. He eivät tuomitsisi vaan haluaisivat oppia ja hyväksyä.

Elokuvissa ei olisi kliseisiä kiintiöhomoja ja koomisesti kuvattuja transihmisiä vaan monimuotoisuus olisi luonnollinen ja tavallinen osa elokuvaa. Homojen sijoittaminen leffaan ei aina tarkoittaisi politiikkaa tai tasa-arvon nostamista jalustalle.

muunsukupuolinen

Älä jää yksin

Voi miten monta kertaa olen toivonut, että en olisi muunsukupuolinen. Ei tätä kukaan itse valitse, mutta tällainen minä olen. Toivoisin, että yhteiskuntamme olisi suvaitsevaisempi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tekemien itsemurhien luvut ovat hirvittäviä.

Haluaisin sanoa nuorelle itselleni ja kaikille muunsukupuolisille, että älä jää yksin. Puhu jollekin aikuiselle. Puhu koulukuraattorille,  terveydenhoitajalle tai perheelle. Sinussa ei ole mitään vikaa. Minulla meni aivan liian monta vuotta hukkaan.

Perhe hyväksyy minut

Onnellisin olen, kun conitan eli käyn coneissa. Saan pukeutua miten haluan, kuten laittaa pussihousut, korsetin, paidan ja parran. Se on ihanaa! On ihan mahtavaa, kun 5000 ihmistä kokoontuu viikonlopuksi yhteen pitämään hauskaa. Siellä minut hyväksytään tällaisena.

Olen aseksuaali. En ole kiinnostunut seksuaalisuudesta oikeastaan yhtään. En koe tarvetta elää toisen ihmisen kanssa tai seurustella seurstelemisen takia. Olen myös aina tiennyt, että en halua synnyttää lasta. Mikäli jonain päivänä haluaisin lapsen, adoptoisin. Juttelin tästä äitini kanssa. Hän sanoi, että jos päätän haluta lapsen ja adoptoin, hän ostaa lapselle hienoimmat rattaat, mitä löytyy.

Olen onnellinen, että sain nimen tunteilleni ja ajatuksilleni. Saan olla rohkeasti oma itseni juuri tällaisena. On iso asia, että perheeni antaa minulle täyden tuen.

Lue myös

Kaikki Ystäväni tarina -postaukset

Kun mies raiskasi, Elina oppi teeskentelemään nauttivansa

Lasteni isä on elinkautisvanki

Lapseni ottamasta valokuvasta ymmärsin, että todella painan 148 kg

Lue myös

X