KYMMENEN KUVAA VIIKONLOPUSTA

Olipa ihan huikean ihana viikonloppu. Täällä oli ihan mieletön sää, lämpöä 20 astetta. Meillä ei ollut mitään ohjelmassa, joten ehdimme tehdä vaikka mitä. Ehkä parasta oli, että siivosimme kunnolla jo torstaina eikä perjantaina tarvinnut tehdä mitään viikkosiivouksia.
Perjantaina Antti oli työpaikan juhlissa ja me muut söimme herkkuja: Aava ja minä sushia, Henrik pizzaa ja Matilda muun muassa mozzarellatikkuja.
Lauantaina minä, Antti ja Aava käytiin Tampereella Ratinassa ostamassa siskontytölle synttärilahja sekä Aavalle vähän vaatteita.



Siivottiin vähän pihaa. Antti kantoi kaadetun koivun rungon palasia puuvajan luo ja minä haravoin ja kannoin huvimajasta tyynyt ja koristeet sisälle.
Minä, Aava ja Antti käytiin kävelemässä rannassa ja minä ja Antti vielä vähän pidemmällä metsässä. Kävin myös kiertämässä kylän keskustassa lammen sekä kaverin kanssa toisen pienen järven.





Laitettiin hyvää ruokaa ja katseltiin viikonlopun aikana Putousta, Pakoa ja Rahapajaa. Minä tein blogipostauksia ja ylläpidin Ragemutseja ja muita somekanaviani ja tilejäni.
Teinien kanssa herkuteltiin ja katseltiin telkkaria ja he vähän ulkoilivat meidän kanssa.


Ihan mahtava viikonloppu! Ja hei, kohta on lokakuu! Hui miten tämäkin hullu koronavuosi käy kohta vähiin!
Tykkäätkö syksystä? Minä tykkään tästä ihanasta ruskasta ja lämmöstä, mutta en tulevasta pimeydestä, kurasta ja kylmyydestä.
Lue myös
Meidän talven parhaat valokuvat
Kuvahaaste: Meidän perhe vuonna 2011, 2015 ja 2018
Kroatia ja Vodice: kuvapostaus ja kokemukset
Kommentit
Kyllä, aina se kevät sit koittaa.
Kommentit
Minä en tykkää syksystä, pimeää ja aina vain pimeämpää, kylmää, märkää, liikaa lunta ja vaihtelevia kelejä tien päällä. Asutaan siis kaukana sivistyksestä, lähellä napapiiriä. Täällä ei ole edes ollut sellaista lämmintä syksyä, kuten etelämpänä on ollut.
On varmasti tosi pimeäää siellä! Hyviä sarjoja, villasukkia ja kaakaota sinne!
Vielähän täällä ollaan valoisuuden suhteen lähes samoissa kun siellä, mutta ei enää kauan ja vaikka ei varsinaista kaamosta ole, niin asustaan erään vaaran pohjoispuolella, eikä meidän ikkunaan näy aurinko 2,5 kuukauteen. Kyllä mä tässä yritin tsempata itteäni ja ajatella positiivisesti, että eihän tässä ole kuin muutama kuukausi aikaa kun alkaa päivä pitenemään.
Kyllä, aina se kevät sit koittaa.