Yli pyykkivuorten

HAAVEITA JA VÄSYMYSTÄ LAPSIPERHEESSÄ JA TÖISSÄ

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
haaveita
Ruuhkabussissa syyskuussa 2020.

Jotenkin tuntuu, että elämme välitilassa. Periaatteessa elämä pyörii niin kuin ennenkin ja periaatteessa ei ollenkaan niin kuin ennen. Elämme Ikean pyörivän oven keskellä. Jotenkin koko ajan odotamme, tempaistaanko meidät ulos parkkipaikalle vai sisälle kauppaan vai jätetäänkö pyörimään tähän epämääräiseen välitilaan.

Tuleeko kohta korona tai altistus? Tuleeko etäkoulu? Lopetetaanko taas ruokakaupassakin käyminen? Onko nyt sosiaalisesti oikeutetumpaa nähdä ystäviä kuin maaliskuussa, kesäkuussa tai elokuussa vai onko nyt nimenomaan se aika, jolloin ei ole hyväksyttyä nähdä ketään?

Olen kyllä tavannut ystäviä, kun eihän se ole kiellettyä. Tämä aika on vain jotenkin todella hämmentävää. Osalla kaikki toimii niin kuin ennenkin, osalla kaikki on muuttunut lomautusten ja tapaamisrajoitusten mukana.

Lue tästä postaus kevään korona-ajasta Suomessa ja meillä kotona. Muistatko, mitä hallitus päätti milloinkin? Tarkista tästä!

haaveita

Ruuhkabussissa syyskuussa 2020.

Uskallanko?

Mietin, uskaltaako käydä teatterissa tai työporukalla syömässä isossa ravintolassa. Kevään hysteria on ohi, mutta tautimäärät ovat jatkuvasti kasvussa. Minun töissäni on todennäköisesti koko vuoden loppuun kestävä etätyösuositus. Emme ehkä järjestä edes pikkujouluja. Vuoden lopussa yhden vuoden ja 10 kuukauden sijaisuudestani on ollut 10 kuukaudesta tätä korona-aikaa. Se on sosiaalisesti rankkaa.

Tammikuussa aloitan näillä näkymin opiskelun. Alan opiskella Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa. Toivon todella, että saan opiskella mukavassa ryhmässä koulurakennuksessa enkä kotona yksin keittiönpöydän ääressä. Aika erilainen kokemus edessä, jos korona vie etäopiskeluun.

Haaveilen opiskelusta mutta myös työpaikasta. Yhä etsin itseäni. Olen ajautunut viestintäalalle ja rakastan sitä, mutta kaipaan ihmisten kanssa tehtävää työtä. Uskallan kuitenkin heittäytyä nyt opiskelijaksi vaikka se ei tee hyvää taloudelle.

Lue tästä postaus Pääsin opiskelemaan.

haaveita

Ei mitään odotettavissa

Välillä kaikki työt ja kotityöt väsyttävät tässä arjessa.  Kaksi työtä ja lukuisat somekanavat täyttävät päivät. Haaveilen ensi viikon syyslomasta, jota ensimmäistä kertaa pidän jopa kolme päivää!

Syksy on jännä, kun ei ole mitään sovittua. Yleensä on ollut paljon reissuja, juhlia ja tapaamisia. Se tuo myös tunteen Ikean pyörivästä ovesta, kun vaan pyörii eteenpäin ilman mitään suunnitelmia tulevasta. Ei mitään kivaa, mitä odottaa.

Ehkä teemme jonkun pienen reissun edes mummolaan. Haaveilen tosin miehen kanssa yhden yön hotellilomasta. Ystävä lupasikin jo auttaa lastenhoidossa.

Isot pienet lapset

Lapset ovat isoja, joten elämä on niin hirvittävän erilaista kuin 5 tai 10 vuotta sitten. Silti äitiys on koko ajan läsnä, käsillä ja iholla. Se tuntuu kuitenkin myös hyvältä. Tuntuu vahvasti siltä, että on alkanut lähtölaskenta lapsiperhevuosien loppumiselle. Se ei tunnu hyvältä. En halua päästää irti, ja kuitenkin olen niin ylpeä lapsista ja onnellinen tästä kaikesta. Olen onnellinen jopa siitä, että saan olla ragemutsi ja asettaa rajoja.

Haaveilen kaikista ihanista hetkistä lasten kanssa, jolloin teinit kertovat omista asioistaan ja meillä on kivaa yhdessä. Onneksi niitä hetkiä on.

Ragemutseihin on tullut koko ajan lisää teinien vanhempia ja heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia! Ihan kohta on 3000 täynnä, huippua! Yritän saada sinne joitain kivoja arvontoja. Vielä en ole ehtinyt siihen, kun kahden työn yhdistäminen, perhe ja miehen ajoittain reissutyö on välillä rankka yhdistelmä.

otsikko

Miten te ehditte kaiken?

Nyt kun on oltu taas paljon kotona, minulla on sisustuskuume. Minä ja Matilda haluaisimme vaihtaa hänen huoneeseensa tapetit. Henrik ja Matilda tarvitsisivat kumpikin uuden työpöydän. Aavan huoneesta haluaisimme pois kaikkea pinkkiä, että siitä tulisi isomman tytön huone. Tajusin muuten, että olemme asuneet tässä ihanassa kodissamme jo neljä vuotta. Haluaisin tehdä kuvapostauksen kodistamme, mutta Olympus penin laturi on hukassa. Laita dm, jos sinulla olisi myydä minulle siihen laturi!

Mietin, miten muut ehtivät niin hyvin harrastaa liikuntaa, kuljettaa lapsia treeneihin, pestä pyykkiä, lukea sanomalehden joka päivä ja monta kirjaa viikossa, kuunnella äänikirjoja ja katsoa sarjoja ja antaa jokaiselle lapselle aikaa ja korjata rikkinäiset vaatteet, ostaa uudet välikausikengät ja pipot ja kiinnittää heijastimet, huoltaa pyörät ja muistaa lapsen retkieväät. Huh, hengästyin jo ajatuksesta.

Lue tästä Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy.

No mutta, tämä oli ajatuksenvirralla kirjoitettu kuulumispostaus pitkästä aikaa! Lasten harrastukset pyörivät kivasti, minulla on hyviä kirjoja ja tv-sarjoja ja olen ehtinyt lenkille. Olen siis kyllä ehtinyt kaikkea, mutta tuntuu, että arki on täynnä valintoja. Tänä iltana valitsin tämän sivutyöni enkä kirjaa tai telkkaria.

Päällisin puolin on kyllä kaikki ihan kivasti!

Miten teillä menee? Mitä pohdit juuri nyt?

Lue myös

Minusta on tullut paska mutsi

Ei mitään hattaraa vaan oikeaa arkea: laskuja, väsymystä ja täitä

Joskus mietin, että en osaa enää olla äiti

40 syytä rakastaa olla 40-vuotias

Ystävät elävät nyt samaa perhearkea kuin me 10 vuotta sitten

Lue myös

X