Yli pyykkivuorten

Tervetuloa Yli pyykkivuorten -perheen matkaan!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
Yli pyykkivuorten

Heippa, ihan mahtavaa olla nyt täällä Annan alustalla! Kiva, jos seurasit minua Kaksplussasta tänne. Kiva, jos tulit mukaani juuri nyt ensimmäistä kertaa! Esittelen blogiani lyhyesti, niin pääsette paremmin mukaan.

Hanna Maaria

Olen 40-vuotias toimittaja, tiedottaja, vaimo ja äiti Pirkanmaalta. Pikkuisen, okei paljon, on pukannut ikäkriisiä. En oikein tiedä mistä se kumpuaa, mutta se on tuntunut karsealta. Olen huijannut itseäni muun muassa keksimällä 40 syytä rakastaa olla 40-vuotias ja julkaisemalla listauksen fiilistellen, että jee jee, hyvä meininki!

Ei ihan täysin auttanut, mutta I´m working on it. Tällä hetkellä ei tunnu niin kurjalta kuin ennen keväällä ollutta syntymäpäivää. Nyt alkaa oikeasti tuntua jo ihan hyvältä olla 30. (Hah, huomasitko tahallisen lapsuksen?)

Perustin blogini heinäkuussa 2015. Huhtikuusta 2017 olin mukana Kaksplussan blogiportaalissa, mutta nyt tuntui siltä, että lapset ja blogi ovat päässeet vaipoistaan, joten oli aika hypätä uuteen. Blogimuutto ei ollut iso, kun saman Otavamedian siipien suojassa pysyn.

Yli pyykkivuorten
nelikymppinen

Ystävän nelikymppisillä piti valita väri ja pukeutua vain siihen. Musta, valkoinen ja harmaa eivät käyneet.

Perhe

Perheeseeni kuuluvat mies Antti sekä lapset bloginimillä Aava, 9, Henrik, 14 ja Matilda 17.

Aloimme seurustella 17- ja 18-vuotiaina, menimme naimisiin 22- ja 23-vuotiaina ja saimme Matilda 23- ja 24-vuotiaina. Huh huh, mutta sellaista se joskus on, kun on vaan jostain asiasta varma. Olemme olleet yhdessä nyt 23 vuotta.

Lapsista Aava vilahtelee blogin kuvissa ja Instagramissa. Teinit eivät halua näkyä, mitä tietysti kunnioitan.

Lue tästä Kihloihin 19-vuotiaana – mitä oikein ajattelin? Lue tästä Äidiksi 23-vuotiaana: Jäin paitsi vain opiskelijabileistä

Monta vuotta sitten meidän mummolakaupungissa Savonlinnassa.

Koti

Asumme vuonna 1981 rakennetussa omakotitalossa, jossa meillä on valko-harmaa sisustus, lapsilla omat huoneet ensimmäistä kertaa ikinä, johon pitäisi tehdä lähivuosina putkiremontti ja jossa on söpö huvimaja pihassa, jossa kasvaa valtavasti kukkia, joita en osaa hoitaa.

koti

Yhdeksän kotikuntaa

Olen asunut viidessä maakunnassa ja yhdeksällä paikkakunnalla. Asumme nyt Tampereen vieressä. Pisimpään elämässäni olen asunut Jyväskylässä ja Tikkakoskella, jossa asuimme lasten syntymästä aina vuoteen 2014 asti.

Minä ja mieheni olemme asuneet yhdessä opiskeluaikoina ja lasten ollessa pieniä viidessä eri kunnassa ja seitsemässä eri kodissa.

Elämänarvot

Meille tärkeitä arvoja ovat koti, läsnäolo, yhdessä tekeminen, lasten kuuntelu, terveellisyys, ystävien ja suvun kanssa oleminen, järkevä kulutus ja juttelu, halailu, kotona hengailu ja koulutus.

Lapsemme ovat aina harrastaneet sen verran, kuin ovat halunneet ja jaksaneet. Tällä hetkellä Aava harrastaa balettia ja nykytanssia ja käy satunnaisesti ratsastamassa. Henrik harrastaa pianonsoittoa ja säbää. Matilda jätti juuri partion ja pianonsoiton ja keskittyy nyt lukioon. Jossain vaiheessa Aavalla ei ollut yhtään harrastusta: Paras päätös ikinä: lopetimme eskarilaisen harrastuksen, vähensimme 11-vuotiaan harrastuksia.

Äidin bravuurikeitot: pellavansiemenlima ja kuukuppikeitto.

Antti on meidän perheen kokki. Lapset vitsailevat, että kun äiti tekee ruokaa, hän keittää pellavansiemenlimaa (Curly Girl) tai kuukuppeja. Äiti tekee myös paikallista perinneruokaa: Teboilin siipiä tai Marinan kebabia. Se on kyllä sillä tavalla totta, että kun mies on superhyvä kokki ja innostunut siitä ja on aina ennen minua kotona, en usein tee ruokaa. Lasten pikkulapsivuodet kyllä tein ja aina nytkin, kun mies on pitkillä työmatkoilla, teen kyllä oman kiintiöni.

Sen sijaan tykkään leipomisesta kovastikin.

Syömme joka ilta kaikki yhdessä. Meillä on ruoka-ajat ja ja yritämme arkena syödä aina terveellisesti.

Meidän pienimmällä on keliakia ja minulla IBS. Syömme koko perhe gluteenittomasti lukuunottamatta kolmen syömiä leipiä ja muroja. Julkaisen välillä gluteenittomia reseptejä.

salaatti

Ragemutsit

Olen erityisesti tänä vuonna tuntenut suurta riittämättömyyden tunnetta äitiydessäni. Olen ajatellut, että olen paska mutsi ja että en enää osaa olla äiti. Teinien äitiys on hämmentävää, kuluttavaa, kyyneleiden täyttämää ja usein toki onnellistakin, mutta ei tästä kolhuitta selviä.

Vanhemmuuden muutoksen keskellä perustin heinäkuussa 2020 Ragemutsit-ryhmän Facebookiin saadakseni vertaistukea teinien vanhemmuuteen. Nyt neljä kuukautta myöhemmin ryhmässä on 5800 jäsentä, joten ilmeisesti moni muukin kaipasi vertaistukea.

Kirjoitan naiseudesta, äitiydestä, keliakiasta, IBS:sta ja sisustuksesta. Satunnaisesti ehdin kirjoittaa myös Ystäväni tarina -postauksia, joissa haastattelen lukijaani, jolla on erityinen tarina. Olen haastatellut muun muassa elinkautisvangin perhettä, parisuhdeväkivallasta selvinnyttä, yli 70 kg laihduttanutta, sijaisvanhempaa, autistisen pojan äitiä

Kiva, että seuraat

Blogini uusi osoite on anna.fi/ylipyykkivuorten. Somekanavat pysyvät ihan samoina: Yli pyykkivuorten -sivu Facebookissa, teinien vanhempien Ragemutsit-ryhmä ja @hannamaariap Instagramissa.

Ihanaa, että tulit tänne!

Lue myös

X