Yli pyykkivuorten

Elän monessa eri maailmassa yhtä aikaa – harva tuntee minut oikeasti kokonaan

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
roolit

Mietin tällä viikolla, miten monta eri todellisuutta ihmisellä on. Miten vahvoja eri roolit ovat ja miten ne välillä ovat ympäristölle täysin piilossa toisiltaan. Mietin, että täyden työpäivän jälkeen minulle aukeaa vielä maailma, josta työkaverini eivät hirveästi tiedä. Tai itse asiassa monta eri maailmaa!

Minulla on työminä. Työskentelen asiantuntijatehtävässä järjestössä. Työpäiväni täyttyvät somekanavien ja verkkosivujen päivittämisestä, lehdistötiedoista, kielenhuollosta, kampanjoista, vaikuttamisesta ja asiakaslehden toimittamisesta. Sitä maailmaa en juurikaan avaa blogini kanavilla.

Työporukastani ehkä pari seuraa blogiani. Muut eivät, vaikka tietävätkin sivutyöstäni. En juurikaan puhu blogiini liittyvistä asioista työporukassa. Koska työkaverini eivät lue blogiani, en siitä hirveästi edes puhu töissä. Jotenkin jännällä tavalla se tuntuu luonnolliselta päätökseltä. Se osuus minusta ei ole työkavereilleni täysin tuttu, mikä tavallaan tuntuu myös hyvältä. Olen heille vain Hanna, en se Yli pyykkivuorten Hanna Maaria.

Minulla on blogiminä. Blogissani en puhu työstäni enkä työssäni juurikaan blogiasioista. Blogiminäni on täynnä asioita, joita rakastan: ihania bloggaajakollegoita, yhteistöitä, kirjoittamista, koulutuksia ja jatkuvaa oppimista. Se on maailma, joka avautui minulle siitä pienestä päätöksestä avata blogi kesällä 2015.

roolit

Minulla on äitiminä. Vaikka kirjoitankin perheemme elämästä, en tuo 14- ja 17-vuotiaita lapsiamme blogissani esille heidän pyynnöstään. Toki kirjoitan teiniarjesta ja ylläpidän Ragemutsit-ryhmääni, mutta en tuo heitä esille. Perhe, lapset, mies, siskon perhe, vanhemmat ja mieheni lapsuudenperhe ovat elämäni tärkein asia.

Minulla on ystäväminä. Joskus ystäväni, siskoni ja vanhempani vilahtelevat esimerkiksi Instagramissani @hannamaariap, mutta en tuo heitä sen enempää esille täällä. Minulla on monta todella rakasta ystävää.

Minulla on harrastusminä. Kuulun esimerkiksi Aavan koulun vanhempainyhdistyksen hallitukseen, jossa toimin sihteerinä. Hengailen Aavan tanssiharrastusten parissa ja Henrikin säbäpeleissä. Olen aina mukana lasten leirikoulujärkkäilyissä ja vanhempaintoimikunnissa. Käyn satunnaisesti salilla ja ryhmäliikunnassa. Blogi on tietenkin isoin osa harrastusminääni. Myöskään esimerkiksi naapureilleni en koskaan puhu blogistani, mutta jotenkin he tänne aina löytävät, mikä on tietysti kivakin.

roolit

Hyväntekeväisyyskampis: 15000 euron tavaralahjoitus!

Blogielämässäni on tapahtunut viikon sisällä todella isoja asioita. Sunnuntaina Iltalehti kirjoitti minusta jutun teinien vanhemmuudesta ja Ragemutsit-ryhmästäni. Lue Iltalehden juttu tästä. Juttu oli mielestän oikein onnistunut ja minun näköinen. Sain siitä palautetta, joiden mukaan moni on ajatellut olevansa elämäntilanteessa aivan yksin ja tulleensa jutusta ja vertaisryhmästä onnelliseksi. Ryhmä on kasvanut alle viikossa 4600 jäsenen ryhmästä yli 6000 jäsenen ryhmäksi. Liity Ragemutseihin tästä.

Hurja viikko blogimaailmassa!

Tiistaina blogini siirtyi Kaksplussan alustalta Anna-lehden alustalle. Olin haaveillut siirrosta jo kauan, ja kun syksyllä siirrolle näytettiin vihreää valoa, olin onneni kukkuloilla. Tuntuu todella hyvältä kokeilla uutta blogikotia, joka ei keskitykään enää vauva- ja pikkulapsiaikaan vaan naiseuteen ja minuun itseeni.

Torstaina minun ja Optimismia ja energiaa -blogin Katjan suuri hyväntekeväisyystempaus julkaistiin. Keräsimme yhteistyökumppaneiltamme yhteensä 15 000 euron arvoisen tavaralahjoituksen Tampereen ensi- ja turvakoti ry:lle. Se oli suunnattoman iso ponnistus, jonka toteuttamisesta olemme todella onnellisia. Lue tästä postaus Väkivallasta johtuva turvattomuus on monelle lapselle arkea. Keräsimme perheille 15 000 euron lahjoituksen!

roolit

Työ ja sivutyö eivät tiedä toisistaan

Näiden kanssa samaan aikaan päivätyössäni on ollut todella isoja juttuja. Yhteiskunnallista vaikuttamista, lehden ilmestymistä, uusien lehtien suunnittelua, rahoitusasioita ja strategiatyöskentelyä. Näiden lisäksi työkaverit eivät tienneet, että iltaisin valmistelen hyväntekeväisyyskamppista, jonka arvo on 15-fucking-tuhatta! Pari ehkä tiesi, mutta suurin osa ei.

Elän yhtä aikaa montaa eri todellisuutta. Eri maailmani eivät kohtaa, mutta pidän sitä suurena rikkautena. Yhdelle olen bloggaaja tai yhteistyökumppani, toiselle viestinnän asiantuntija, kolmannelle äiti, neljännelle Aavan tai teinieni äiti, viidennelle kaveri, naapuri tai tytär, sisko tai vaimo (toki vaimon roolissa olen läsnä ihan jokaisena minuuteni osa-alueena). On vaan hienoa, että voin eri rooleissa olla kuitenkin juuri minä itse.

Koskaan ei voi tietää, mitä kaikkea työkaveri käy läpi.

Olemme me ihmiset vaan monessa mukana. Se on hyvä muistaa, kun miettii vaikka työkaverin työskentelyä tai olemusta. Koskaan ei voi tietää, mitä hän käy sivutyössään, harrastuksessaan tai perhearjessaan läpi juuri nyt. On ihan parasta kuulla, jos juristi harrastaa kilpatanssia tai ammattitanssija pitää kenneliä. Emme aina tiedä, kenen kodissa on vesivahinko, kenellä uhmaa taapero, teini tai mies ja kuka hoitaa iltaisin koko naapurustonsa lumityöt, kauppareissut ja sielunhoidot.

Mahtavaa, että meissä on monta ulottuvuutta!

roolit

Ihanaa, että seuraat blogiminääni! Se on ihan kiva minä, vaikka ystävieni mukaan kaveriminäni on blogiminääni hauskempi, ronskimpi, villimpi ja hullumpi. Jos taas kysytään työkavereiltani, olen tarkkaileva, positiivinen, hiljainen, nopea, ahkera ja ystävällinen.

Mitä rooleja sinulla on? Miten ne eroavat toisistaan?

Lue myös

X