Yli pyykkivuorten

Vanhojentanssit siirtyvät eikä baareihinkaan pääse, mutta lapseni täyttää silti 18 vuotta!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
18 vuotta

”Isot onnittelut ihan perinteisesti postikortilla, sillä täytät tänä vuonna 18 vuotta ja tulet täysi-ikäiseksi”, onnitteli suomi.fi lastani ja muita 2003 syntyneitä tällä viikolla. Huh huh! 

Ei ihan kestä äidin pää, mieli ja tunteet mukana tässä kaikessa. En oikein tiedä, kuka on eniten kuohuksissa siitä, että lapsemme täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Hänellehän asia on toki ollut kristallinkirkas jo vuosia, kun taas minä mietin yhä sitä, kuinka hän työnsi kahdeksankuisena taaperokärryssä kolmevuotiasta kaveria, pelkäsi kolmevuotiaana näytelmässä Muumien Haisulia ja itki neljävuotiaana, kun joku väitti, että hän ei ole oikeasti prinsessa.

18 vuotta
18 vuotta

Nykyään hän ei enää pyörähtele kruunu päässä edessämme. Nykyään näemme lapsestamme lähinnä hiusten hulmahduksia. Hän vilahtaa ohitsemme matkalla omaan huoneeseen, pois kotoa tai suihkuun. Elämme Google-vanhemmuutta: kerran-pari päivässä hän googlettaa meiltä livenä tai sovellusten kautta jonkun kysymyksen. Vastauksen saatuaan siirtyy heti muiden palvelimien pariin.

Isä-Googlelta kysytään joskus ratkaisuja lukion matematiikan ongelmiin. Äiti-Googleen tulee kysymyksiä lauserakenteista, pilkkujen paikoista ja tekstin koheesiosta. Välillä tutkimuskysymykset ovat hyvinkin käytännönläheisiä. Niissä keskustellaan päivän menusta, budjettien joustavuudesta ja iltavahvuuslaskentojen aikatauluista.

Jakamissamme lyhyissä hetkissä saatetaan puhua myös ylioppilaskirjoituksista ja vanhojentansseista. Yritän saada mielestäni pois näyn siitä vaaleanpunaisesta, helmasta revenneestä prinsessamekosta, jonka hän vaihtoi päälleen samalla sekunnilla, kun tulimme päivähoidosta kotiin. Ravistan sitä muistoa pois – ja näen edessäni itseni kokoisen, kauniin, älykkään ja empaattisen nuoren naisen, jonka vaatehuoneessa odottaa täydellinen vanhojentanssimekko.

18 vuotta
18 vuotta

Käyn ehkä koko tämän vuoden läpi ajatusta siitä, että hän täyttää loppuvuodesta 18 vuotta. Käyn yhä läpi sitä, että hänen lapsilisänsä loppui ja että verokorttiini on merkitty enää kaksi lasta. Se tuntuu täysin absurdilta ajatukselta, kun vastahan vein hänet perhepäivähoitajan syliin ja vähän itketti molempia. Minua enemmän.

Ajatukset hänen kasvamisestaan ovat onnellisia, odottavia, iloisia, ylpeitä, haikeita, hämmentyneitä ja vähän kauhistuneita. Hän on odottanut tätä vuotta niin kauan! Tuntuu niin kurjalta, että huolella harjoitellut ja kauan odotetut vanhojentanssit ovat nyt vaakalaudalla. Ne on jo siirretty huhtikuun loppuun, mutta se tuntuu riittämättömältä tekohengitykseltä. Kunpa he saisivat tanssia ilman maskeja ja liveyleisölle, ja pitää ne kauan odotetut jatkot!

18vuotta

Korona siirtää vanhojentanssit ja baarireissut, mutta syntymäpäivää se ei siirrä. Miettikää, jos te olisitte täyttäneet 18 vuotta ettekä olisi saaneet tehdä mitään. Ei baareja, ei festareita, ei puistoissa istumista kesäöisin. Vaan onneksi kaikki ovat nyt samassa tilanteessa ja nämä nuoret hurjan fiksuja. Onneksi myöhemminkin ehtii.

Minulla on nyt yhdeksän kuukautta aikaa kasvattaa sisälläni ymmärrystä siitä, että ensimmäinen vauvani on ihan pian aikuinen. Hidasta ja kipeää luopumista, suurta ylpeyttä, valtavaa rakkautta ja ihan mieletöntä onnea siitä, että hän vielä viuhahtaa ohitse joka päivä monta kertaa.

Lue myös

Tonnin kännykkä kaverilla – teinin kasvatus haastaa rikkaassa kunnassa

Back to school! Meidän lasten koulut: alakoulu, yläkoulu ja lukio

Tilanne SOS: vauvani seuraava koulupaikka on lukio!

En uskalla ajatella, mitä tapahtuu parin vuoden päästä

Joskus mietin, että en osaa enää olla äiti

Missä vaiheessa vauva kasvoi kahdeksasluokkalaiseksi?

Lue myös

X