Yli pyykkivuorten

Minä en jää sairauslomalle vaikka mikä olisi – mutta nyt jäin

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

– Sä et vissiin haluais jäädä sairauslomalle, sanoi lääkäri tänään.

– En, sanoin ja vähän itketti.

– Mutta nyt on pakko, sanoi lääkäri.

Minä olen niitä, jotka eivät mielellään jäisi sairauslomalle vaikka mikä olisi. Tiedän, että on tyhmää tehdä töitä pienessä flunssassa tai muussa kivussa. En vain oikein osaa pysähtyä enkä tykkää yhtään ajatuksesta jättää työkavereita pulaan. Minun töitä kun tehdään läppärillä kotisohvalta, niin kyllähän niitä töitä voi tehdä vähän kipeänäkin, kun ei edes tartuta ketään, eikö?

Tiedän, että se on tyhmä ajatus. Ensin terveys, sitten työ. Olen nyt sinnitellyt syksystä asti kipeiden käsien kanssa. Tänään annoin periksi ja jäin lääkärin määräyksestä pariksi viikoksi, ainakin, sairauslomalle.

Minulla on reumansukuinen, sekamuotoinen sidekudossairaus, joka oireilee nivelkipuina. Tällä hetkellä usea sormeni sekä toisen käden rystyset ovat turvonneet ja hirvittävän kipeät. En saa paria sormea ollenkaan suoraksi. Ihan pieni sormen taivuttaminen ylöspäin tai sormen kolauttaminen esimerkiksi kaapinoveen sattuu todella paljon. Sormet ovat tärkeä työvälineeni vähintään kahdeksan tuntia päivässä.

Tulin vain äkkiä kertomaan teille, että pidän nyt sairauslomaa blogistakin, että sormet saavat toipua. Instaa päivitän välillä. Voikaa hyvin ja pysähtykää silloin, kun on pakko. Tai ehkä vähän aiemmin jo. Olette korvaamattomia vain perheellenne ja itsellenne. Muistakaa tekin se.

Lue myös

X