Yli pyykkivuorten

Kymmenenvuotias: pehmoleluja, kärrynpyöriä, hevosia ja urasuunnitelmia

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
kymmenenvuotias

Kymmenenvuotias. Missä välissä oikein ehdit kasvaa jo näin isoksi?

Kymmenen vuotta on ihana ikä pienen ja ison välissä. Olet sopivasti kumpaakin. Sinusta on tullut todella taitava, fiksu ja entistäkin ihanampi. Hoidat hienosti kouluhommasi ja pärjäät hyvin. Olet luotettava, huumorintajuinen ja älykäs. Käytät laitteita yhtä taitavasti kuin kuka tahansa muu perheestämme.

Emme enää tarvitse lapsenvahtia käydessämme jossain ilman sinua. Sen sijaan sinä saatat tuosta noin vain vaikka leipoa kaurakeksejä. Pikkuiset eivät sellaista tee, ne ovat isojen juttuja.

Osaat olla vielä lapsi.

Vaikka pohdit ilmastonmuutosta, politiikkaa ja tulevaisuuttasi hevosyrittäjänä, osaat myös olla vielä lapsi. Rakastan sitä, miten joskus innostut kertomaan minulle sadun ja leikin maailmasta, johon vielä silloin tällöin sukellat. Kerrot leikistä välitunnilla luokkakavereiden kanssa tai naapurin kanssa pihalla puumajassa, leikkimökissä tai jomman kumman huoneessa suljetun oven takana.

Kerrot minulle jonkun pikkuriikkisen yksityiskohdan leikistä. Naurat. Silmäsi säihkyvät. On kuin saisin hetkeksi käteeni pienen timantin, kun nauraen raotat maailmasi ovea ja annat minun kurkistaa lapsuuttasi, joka vielä on täällä.

Rakastuit hevosiin syvästi.

Kun menet ystäväsi kepparikerhoon, olet niin keskittynyt satujen maailmaan, että en uskalla edes hengittää, että en rikkoisi lumousta. Ja samalla se ei ole edes satua vaan täyttä totta. Onko sillä väliä, onko alla keskiviikkona keppari Bella vai lauantaina suomenhevonen Sulo? Samat hoitotoimenpiteet, voltit, laukat ja hevostentuoksuinen maailma. Maailma, jonka itse löysit ja johon rakastuit niin, että mihinkään muuhun et keskity yhtä täysillä ja yhtä suurella rakkaudella.

Levität kaikkialle ympärillesi Aku Ankkoja.

Löydyt joka päivä sohvalta sohvapeittojen alta lukemasta Aku Ankkaa. Perheeseemme on tullut Aku Ankka koko lapsiperheajan, lähes 18 vuotta. Sinä olet ainoa, joka niitä enää lukee. Akuja onkin kaikkialla jäljiltäsi. Niitä on sinulle luettavaksi paljon, ja ne leviävät ympäriinsä. Hermostumme lehtikasoista sohvilla, lattioilla ja pöydillä, mutta olemme tyytyväisiä, että luet jatkuvasti. Sanavarastosi ja kirjoitustaitosi ovat erinomaiset. On ihanaa, kun yhtäkkiä tulet nauraen kertomaan, mitä juuri luit Ankkalinnassa tapahtuneen.

kymmenenvuotias

Nauroit tarinoille valtavasti.

Silloin tällöin luemme vielä yhdessä. Valitsemiemme kirjojen juonenkäänteet ja oivallukset naurattavat sinua. Vielä hetki sitten keskeytit ja kertasit nauraen ja näytellen huippukohdat. En tiedä, teetkö sitä enää. Ei haittaa, jos et enää tee niin. Minä en unohda niitä hetkiä. Minä kyllä muistan.

Olen sinusta ylpeä.

Piirrät taitavammin kuin kukaan perheestä. Olen taidostasi ylpeä. Joskus näytät piirustuksiasi varovasti sisaruksillesi ja haet katseellasi heidän hyväksyntäänsä. Äidinsydämeni pakahtuu, kun isommat kehuvat ja sinun kasvoillasi häivähtää ilme, jota muut eivät ehkä osaa edes tulkita. Se on onnellinen ilme.

Ripaus kirpeää kiukkua.

Sinussa on vielä ripaus sitä kirpeää kiukkua, mikä sinussa on ollut aina. Nyt, kun olet kymmenenvuotias, puret hammasta ja vedät silmät viivoiksi etkä enää toimi yhtä impulsiivisesti kuin viisivuotiaana, jolloin sinulla oli Aku Ankan hermot. Olemme kasvaneet ja kehittyneet kumpikin.

Aiemmin mellä oli 10-vuotiaan sisaruksina 7- ja 2-vuotias ja myöhemmin 13- ja 5-vuotias. Nyt, kun sinä olet 10, perheen muut lapset ovat pian 15- ja 18-vuotiaita. Ero 10-vuotiaan ja teinien maailman välillä on hirvittävän iso, paljon isompi kuin ero 2- ja 10-vuotiaan välillä. Elät eri todellisuutta ja eri lapsuutta kuin muut lapsemme.

Syliinsopiva.

Rakastan sitä, miten välillä saan sinut hetkeksi kainaloon tai syliin. Kymmenenvuotias tuntuu nyt vielä syliinsopivalta, pieneltä ja hellyttävältä. En tiedä, osasinko nähdä sisaruksesi samalla tavalla vähän pieninä ja vähän isoina kuin sinut näen nyt. Toivon, että osaan tukea kasvuasi ja itsenäistymistäsi oikein enkä pidä sinua liian pienenä, mutta kuitenkin mahdollistan leikit ja lapsuuden huolettomuuden.

Perheessämme on yksi suuri perinne: kymppimatka. Kun lapsemme täyttää kymmenen, hän pääsee toisen vanhemman kanssa hotellilomalle. Korona siirsi sinun ja isin kylpyläloman sekä pienet kaverisynttärisi. Sen sijaan nyt aiomme omalla perheellä syödä toivomiasi herkkuja: sushia, suklaa-juustokakkua ja paljon karkkia. Se tekee onnelliseksi. Odotat myös lahjoja, joiden joukossa on pieni pehmolelu nyt, kun sille on vielä tilaa ja rakkautta. Sellaista on olla kymmenenvuotias.

Paljon onnea!

Synttäripostauksia

Viisivuotias: ihana kiukkupussi täydellisellä huumorintajulla

Kuusivuotias: niin pieni, niin iso

Seitsemänvuotias: Elämä täynnä kärrynpyöriä, haleja, naurua ja yksisarvisia

Lue myös

X