Yli pyykkivuorten

Teinien vanhemmuus vaatii vahvan itsetunnon. Aina sitä ei vaan ole

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
teini-ikä

Olen alkanut ymmärtää, miksi koen teinien vanhemmuuden välillä niin vaikeana. Koen raskaana sen, että olen jatkuvan arvostelun ja kyseenalaistamisen kohteena.

Olen ymmärtänyt, että teinien vanhemmuus vaatii vahvan itsetunnon, määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä. Entä, jos sitä ei löydy?

Olen aikuiselämän ja työelämän ristiriitatilanteissa helposti syrjäänastuva. Helposti painan villaisella, annan olla, unohdan. En lähde haastamaan riitaa. Aika usein minulle sopii moni asia, ei ole niin väliä. Pidän tiukasti pääni vain niissä asioissa, jotka ovat oikeasti tärkeitä. En tempaudu mukaan ikäviin tilanteisiin, jotka voi välttää.

Teinejä kasvattaessa ei voi vetäytyä ristiriitatilanteissa.

Teinien kasvattamisessa vetäytyminen ja muu sellainen ei sovi. Jos minun mielestäni kotiintuloaika on 23, se myös on 23. Joissain asioissa voi joustaa, mutta kaikessa ei. Minä määritän aikuisena tavat ja rajat. Määritän nuoren kotityöt, kiellän päihteet ja vaadin oikeaa suhtautumista läksyihin ja opiskeluun. Sammutan valot, ohjaan kuluttamista ja haen niska-perseotteella kyliltä, jos kotiintuloaikoja ei noudateta.

Seison nuoren edessä lempeän päättäväisesti, vaikka reaktio olisi mikä. Se on minun elämäntehtäväni, mutta voi saakeli, että se on välillä vittumainen ja vaikea tehtävä.

Nuori tajuaa, että vanhemmat eivät tajua mitään

Kun nuori alkaa irtaantua perheestään, hän tajuaa, miten vääränlaisia vanhemmat ovat ja miten väärässä he ovat kaikesta. Se on kai evoluution edellytys. Jos poikanen ei eroa emostaan, hän ei voi saada joskus omia poikasia.

Ero tehdään usein kertomalla emolle, että hänessä on jotain väärää ”eikä oikeesti kukaan oo tommonen eikä kellään oo tämmöstä, oikeeeesti”. Tähänkin tarvittaisiin vahvaa itsetuntoa ja elämänkokemusta.

”Hei pliis joku järkevä kanava!”

Nuori huudahtaa tuskaisesti ja vaihtaa paremman radiokanavan, kuin sen, jonka hänet jostain hakenut vanhempi on juuri valinnut.

Äidin takkia ei todellakaan voi lainata edes kaatosateella, vaikka omat takit ovat pieniä ja ainoa hyvä on lainassa kaverilla.

Juu en oo lähössä mihinkään lenkille sun kanssa. Juu en hengaile missään olohuoneessa, kun siellä on muut. Miks on muka pakko syödä keittiössä, ei kukaan syö missään keittiössä, missä on muut! Laita mulle letti. Miks et voi tehdä kunnollista, ei tartte sit ollenkaan, puran tän.

Juu en oo lainamassa tota sun laukkua, jätän sit vaan kotiin ne, mitkä ei mahdu taskuun. Se on vaan sit voi voi, jos ne mahdu taskuun. Juu ei tartte tulla mukaan, meen yksin.

Et ota musta kuvia! Etkä laita niitä sit minnekään! Juu en tuu sun kaa mihinkään kuvaan.

Valitse taistelusi

Ja kuitenkin: on valittava taistelunsa. On puhallettava sisään ja ulos. Kiellettävä loukkaaminen ja muu ruma käytös, mutta ymmärrettävä, että osittain näin kuuluu olla.

On otettava vastaan kuin timantteina ne hyvät hetket. Pienet kerrotut asiat, yhteinen nauru, yhdessä leivottu kakku tai katsottu leffa. Välillä vaan hyvää hetkeä voi joutua odottamaan kauan.

Äiti auttaa aina

On oltava turvana ja tukena päättäväisesti, mutta lempeästi ja ymmärtäväisesti.

On kerrottava usein, että ”jos mokaat, eka ajatus ei saa olla, että äiti tappaa mut vaan se, että soitan äidille, äiti auttaa”.

Ei saa antaa mennä minkään ihon alle, mutta miten sen voi antaa olla menemättä? Vaikka usein kyseessä on normaali kanssakäyminen, kuten kohtelias kieltäytyminen vaatelainasta, voi sekin porautua pikku hiljaa syvälle. On rankkaa tulla torjutuksi jatkuvasti.

On rankkaa kuulla, että kaikki mitä itse arvostaa ja tekee on noloa ja väärin.

Ehkä sitten joskus taas

Minä opettelen hyväksymään nykyisen tilanteeni, jossa äiti jää vuosiksi taustalle. Opiskelu, kaverit ja oma huone vievät kaiken ajan ja mielenkiinnon. Niin sen kuuluu ollakin. Olisin enemmänkin huolestunut, jos minä olisin teini-ikäisten lasteni maailman keskipiste. Se ei tuntuisi ollenkaan oikealta.

Ehkä apuani tarvitaan sitten, kun sisustetaan omaa asuntoa. Siihen on onneksi vielä hetki aikaa. Vielä on aika valittaa nukkumaanmenoajoista, kun yhä asumme kaikki yhdessä.

Se on onnellista valittamista.

Liity Ragemutseihin! Vertaistukea teini-ikäisten vanhemmille ja teinien kanssa työskenteleville.

Lue myös

Iltalehden haastattelu minusta

Minusta on tullut paska mutsi

Joskus mietin, että en osaa enää olla äiti

Et ole ainoa äiti, joka itkee teiniarjessa.

”En olekaan äitinä täysin epäonnistunut.” Ragemutsit-ryhmä kasvaa hurjaa vauhtia

Ragemutsien julma testi teineille. Katso, miten teinit reagoivat

Lue myös

X