Terveys

Rinnan poiston jälkeen Emilia, 39, joutui totuttelemaan muuttuneeseen ulkonäköön: ”Haluan näyttää tyttärelleni esimerkkiä erilaisten kehojen hyväksymisestä”

Vakava sairaus voi muuttaa suhdetta omaan kehoon. Kun Emilialta, 39, poistettiin syövän vuoksi toinen rinta, joutui hän opettelemaan hyväksymään muuttuneen vartalonsa.

Teksti:
Maria Lieto
Kuvat:
Sara PIhlaja

Emilia Ruuskanen kokee, että mahdollisuus puhua sairaudesta avoimesti työpaikalla on ollut tärkeää.

Vakava sairaus voi muuttaa suhdetta omaan kehoon. Kun Emilialta, 39, poistettiin syövän vuoksi toinen rinta, joutui hän opettelemaan hyväksymään muuttuneen vartalonsa.

Kun Emilia Ruuskanen puolitoista vuotta sitten tunsi rintaliivien asentoa korjatessaan kyhmyn oikeassa rinnassaan, osasi hän epäillä, ettei kaikki olisi kunnossa.

– Huomasin sattumalta, että toisessa rinnassani oli euron kolikon kokoinen ja kova kohta. Se ei ollut kipeä, mutta tuntui selvältä poikkeamalta verrattuna muuhun rintakudokseen.

Aika yksityiselle lääkäriasemalle järjestyi seuraavalle päivälle ja mammografia- ja ultraäänitutkimuksiin seuraavalle viikolle.

Röntgenkuvat nähtyään lääkäri kertoi muutoksen vaikuttavan rintasyöpäkasvaimelta, jonka hoito jatkuisi julkisen sairaanhoidon puolella.

– Hoitajat pyyhkivät kyyneliä kasvoiltani ja pukivat minut, sillä maailmani tuntui pysähtyneen, Emilia sanoo.

Parin viikon kuluttua patologin lausunto rinnasta otetusta koepalasta valmistui: Emilialla oli duktaalinen karsinooma eli kolmesta rintasyöpätyypistä yleisin. Seuraavaksi edessä oli lisätutkimuksia, rintasyövän perinnöllisyyttä tutkiva geenitesti ja tapaaminen kirurgin kanssa.

Lue myös: Vaikuttaako rintojen koko tai hiusvärin käyttö riskiin saada rintasyöpä? Erikoislääkäri kertoo, mitkä väitteet ovat totta ja mitkä tarua

Edessä oli mastektomia

Juhannuksen alla Emilialle tehtiin rinnan säästävä leikkaus.

– Olettamus oli, että rinnassa on kasvain, joka saadaan poistettua nätisti.

Leikkauksen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että pahanlaatuiset solut olivat ehtineet levitä rinnassa luultua laajemmin. Uutinen oli järkytys, ja Emilian sisällä vellonut pelko muuttui pakokauhuksi.

– Pystyin ajattelemaan vain sitä, kuinka syöpäsolut jatkaisivat leviämistään kehossani.

Heinäkuun alussa Emilian rinnasta leikattiin lisää kudosta. Toipuminen oli jo hyvässä vaiheessa, kun ikäviä uutisia tuli lisää: patologin tutkimuksessa rintakudoksesta oli löytynyt edelleen syöpäsoluja, ja ilman kolmatta leikkausta riski niiden leviämiselle olisi suuri.

Tällä kertaa edessä oli mastektomia eli koko rinnan poisto.

– Asian sulattelulle ei jäänyt paljoa aikaa, sillä leikkaus sovittiin seuraavalle päivälle.

Mastektomian avulla kaikki rinnassa olleet syöpäsolut saatiin tiettävästi poistettua.

Ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen kuluivat kovien kipujen kanssa, sillä särky säteili koko rintakehään. Ennen kaikkea toipuminen oli raskasta henkisesti.

– Syöpädiagnoosin saatuani toivoin, että rintani poistettaisiin – kunhan vain sairaus saataisiin minusta pois. Kahden ensimmäisen leikkauksen jälkeen olin kuitenkin jo ehtinyt iloita siitä, että rintojeni ulkomuoto pysyisi tilanteesta huolimatta entisellään.

”Asian sulattelulle ei jäänyt paljoa aikaa, sillä leikkaus sovittiin seuraavalle päivälle.”

Emilia Ruuskaselle tehtiin mastektomia eli koko rinnan poisto.
Mastektomia teki kehosta aluksi vieraan tuntuisen. Arjen rutiineista kiinni pitäminen ja puolison ja lasten kanssa vietetty aika ovat auttaneet Emiliaa jaksamaan.

”Tällä hetkellä rintarekonstruktio ei tunnu ajankohtaiselta”

Rinnanpoiston jälkeen keho näytti karulta: oikean rinnan kohdalla oli kuoppa ja arpi, ja luusto paistoi ihon läpi.

– Kotona vaihdoin vaatteet suljettujen ovien takana, sillä en halunnut, että mieheni tai lapseni näkisivät vartaloani. Tunsin syvää häpeää muuttuneesta ulkomuodostani.

Emilia pyrki pitämään kiinni arjen rutiineista: hän urheili jaksamisensa sallimissa rajoissa ja vietti aikaa puolison sekä ala- ja yläkouluikäisten lastensa kanssa.

Silti vieraan tuntuiseen ulkonäköön totuttelu vei aikaa.

– Kun olin surrut ja tehnyt asian suhteen ajatustyötä muutaman kuukauden, mieheni kannusti minua jättämään huoneen oven auki vaatteita vaihtaessani. Halusin näyttää myös tyttärelleni esimerkkiä erilaisten kehojen hyväksymisestä, hän sanoo.

Rinnan menettämisen lisäksi edessä oli myös toinen muutos, sillä Emilia tiesi lähestyvien sytostaattihoitojen johtavan hiusten irtoamiseen.

– Hiuksista luopuminen oli surullista, mutta päätin, että se on parasta tehdä kertaheitolla. Pyysin puolisoani ajamaan pääni kaljuksi.

Emilia sai maksusitoumuksella peruukin, jota hän kuitenkin käytti vain harvakseltaan.

Henkilöt, joille on tehty mastektomia, ovat oikeutettuja myös ilmaiseen rintaproteesiin.

– Se on silikoninen täyte, joka proteesiliivien sisällä käytettynä auttaa vaatteita istumaan paremmin. Vapaa-ajallani liikun useimmiten ilman proteesia.

Toistaiseksi Emilia ei ole varma, haluaako hän jossain vaiheessa hakeutua rintarekonstruktioon eli rinnankorjausleikkaukseen.

– Minun kohdallani rintarekonstruktio olisi mahdollista tehdä 1–2 vuoden kuluttua hoitojen päättymisestä julkisella puolella, mutta tällä hetkellä asia ei tunnu ajankohtaiselta.

Hän uskoo, että jossain vaiheessa edessä oleva keskustelu plastiikkakirurgin kanssa auttaa päätöksen tekemisessä.

– Leikkaus- ja sairauslomakierteen jatkumisen lisäksi minua mietityttää, olisinko välttämättä lopputulokseen tyytyväinen. Odotan kuitenkin kovasti, että voin keskustella asiasta lisää asiantuntijan kanssa.

”Mieheni kannusti minua jättämään huoneen oven auki vaatteita vaihtessani.”

”Syöpä ei saisi olla työpaikoilla tabu”

Vaikka fyysisesti hyväkuntoinen Emilia kesti sytostaattihoidot kohtalaisen hyvin, ottivat tiputuksessa suoneen annostellut lääkkeet koville.

– Kolmen viikon välein toteutettujen hoitokertojen jälkeen nukuin ensin vuorokauden, minkä jälkeen alkoi voimakas pahoinvointi. Oman voinnin ja suorituskyvyn romahtaminen turhauttivat.

Sytostaattihoidot päättyivät puolen vuoden jälkeen, ja enää Emilialla on käytössään tamoksifeenilääkitys. Se sitoutuu syöpäsolun estrogeenireseptoriin ja estää estrogeenin syöpäsolujen jakaantumista lisäävää vaikutusta.

Henkinen ja fyysinen vointi ovat kohentuneet, vaikka lääkkeistä johtuva aivosumu on edelleen voimakasta. Viestinnän ja markkinoinnin parissa työskentelevä Emilia kokee, että palaaminen sairauslomalta työelämään on silti tehnyt hyvää.

– Mahdollisuus puhua sairaudestani avoimesti työyhteisössä on ollut tärkeää. Töihin paluu tuntui mukavalta, vaikka hiusten tilalla oli haituvia eikä itsetunto ollut entisellään. Syöpä ei saisi olla työpaikoilla tabu, hän sanoo.

Pari viikkoa sitten Emilia kävi ensimmäisessä syöpäkontrollissaan. Vaikka tulosten odottaminen jännittää, hän pyrkii keskittämään voimavaransa mahdollisimman normaaliin arkeen.

Tällä hetkellä tavallista elämää häiritsee eniten voimakas väsymys. Sellainen, joka pakottaa välillä nukkumaan töistä kotiin tullessa parin tunnin päiväunet.

– Pyrin kuitenkin suhtautumaan väsymykseen lempeästi ja ajattelemaan, että kun keho on toipunut, on mielen vuoro käsitellä sairauden aiheuttamaa stressiä.


Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 40/2023.


X