Naimisissa oleva juontajapari Kristiina ja Mikko Kekäläinen: ”Emme koskaan lakaise vaikeita asioita maton alle”

Aviopuolisot Kristiina ja Mikko Kekäläinen juontavat ensimmäistä kertaa elämässään yhteistä ohjelmaa. Jotta televisiotyö sujuu saumattomasti, roolien on oltava molemmille selvät. – Kotikonflikteja ei voi ratkoa työpaikalla.

Ystäväni kertoi, että nyt se on löytynyt – elämänmies! En heti ymmärtänyt, että hän tarkoitti minun elämänmiestäni, Kristiina Kekäläinen muistelee 15 vuoden takaista tapahtumaa.

Ystävä oli tavannut kaverinsa luona sattumalta Mikko Kekäläisen ja oli varma, että tämä ja Kristiina sopisivat täydellisesti yhteen. Vainu oli oikea: pariskunta vietti juuri 10-vuotishääpäiväänsä. Nyt Kekäläisistä on tullut myös työpari. He juontavat talviolympialaisten ajan päivittäin Yleisradion Korea tunnissa -ohjelmaa, johon kootaan kisojen huippuhetkiä.

Mikko, 40, on katsojille ennestään tuttu Ylen Puoli seitsemän -ohjelmasta. Kristiina, 38, on toiminut vuodesta 2005 lähtien urheilutoimittajana Ylen Urheiluruudussa.

Suhde alkoi etäsuhteena

Kristiina ei ollut aluksi innostunut sokkotreffeistä. Hän ei uskonut, että puoliso voisi löytyä tällä tavoin. Ystävän suostuttelemina Kristiina ja Mikko kuitenkin vaihtoivat numeroita ja aloittivat viestittelyn. Kun muutamat viestit oli vaihdettu, Kristiina pyysi Mikon kuvaa nähtäväkseen. Elettiin aikaa ennen kamerakännyköitä. Mikko halusi näyttää mahdollisimman edustavalta ja meni ystävänsä työpaikalle lehden toimitukseen otattamaan itsestään kuvaa digikameralla.

– Muistan edelleen, kuinka asettauduin toimituksen viherkasvin viereen poseeraamaan, Mikko sanoo.

Panostaminen kannatti, sillä kuvien vaihdon jälkeen sovittiin treffit. Tuolloin Kristiina työskenteli Kajaanissa Yle Kainuun radiossa ja Mikko kävi armeijaa Upinniemen varuskunnassa Kirkkonummella. He tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Joensuun Amarillossa. Yhteiset ystävät, jotka toimivat Amorin apulaisina, asuivat kaupungissa.

Tuosta illasta lähtien Kristiina ja Mikko on pitänyt yhtä. Molemmat toivoivat, että välimatka ei hankaloittaisi suhdetta, mutta he eivät uskaltaneet puhua asiasta ääneen. Lähes 500:n välissä olevan kilometrin takia yhdessäolo oli aluksi pitkiä puheluita. Kuukauden päästä Mikko tuli Kristiinalle muuttoavuksi toiselle puolelle Suomea.

– Muistan, että Mikko sai minut nauramaan. Silloin ajattelin, että taidan olla tosi ihastunut.

Mikkokin pitää samankaltaista huumorintajua yhtenä suhteen kulmakivenä. Hänen mielestään Kristiina oli jo ensimmäisillä treffeillä hauska ja herttainen ja naisessa oli lupaus sähäkkyydestä.

– Tämä lupaus on pitänyt. En ole kova analysoimaan sitä, miksi rakastuimme. Jokin Kristiinassa veti selittämättömästi puoleensa – ja vetää edelleen.

Kihlat vaihdettiin Joensuussa päivälleen kaksi vuotta ensitapaamisen jälkeen. Mikko kosi Kristiinaa ”täytenä yllätyksenä”.

– Pyysin Kristiinaa Martti Vainaa & Sallitut aineet -yhtyeen keikalle. Se, että olimme taas yhdessä Joensuussa samana päivämääränä, tuntui olevan universumin tapa viestittää, että nyt on oikea hetki ottaa suhteessa seuraava askel.

Pari muutti yhteen Espooseen vuonna 2005, ja häitä vietettiin vuonna 2008 Kajaanin kirkossa. Avioliitto merkitsi molemmille vahvaa sitoutumista. Suhteen alkuvaiheessa kummallakaan ei ollut lapsisuunnitelmia, mutta myöhemmin perheenlisäys alkoi tuntua ajankohtaiselta.

”Vaimoni on uskomattoman aikaansaava ihminen”

Pariskunnan dynamiikka käy nopeasti selväksi, kun Kristiina puhua pulputtaa innoissaan heidän yhteisprojektistaan ja Mikko katsoo lempeästi vaimoaan ja nyökkäilee. Sähäkkä ja aikaansaava Kristiina on pomo, jota joustava ja sovitteleva Mikko kuuntelee.

Näin on nyt myös työpaikalla, sillä Kristiina toimii Korea tunnissa -ohjelman tuottajana ja hänellä on päävastuu sisällöllisistä päätöksistä. Miten parin yhteispeli sujuu töissä? Kristiinan mukaan hyvin.

– Uskon, että kameran edessä työskentelyssä tuttuudesta on vain etua. Kyllä juontajaparilla pitääkin olla kemiaa keskenään.

Kristiina arvelee, että erimielisyyksiä saattaa tulla lähinnä lähetyksien ideoinnissa. Kristiina rakastaa suunnitella kaiken tarkasti etukäteen, kun taas Mikolla on tapana heitellä spontaanisti hullujakin ideoita.

– Ensimmäinen kipinä roihahti heti ohjelman puffia kuvatessa. Kristiina oli suunnitellut jo aikaa sitten kaiken valmiiksi, kun minä aloin visioida uutta kuvausideaa. Rouva otti asiasta huomattavasti kierroksia, Mikko sanoo ja iskee silmää.

Molemmat tietävät, että työasiat on ratkottava työasioina eikä niihin saa sekoittaa parisuhteen arkisia napinoita.

– Kotona voin sanoa Mikolle, että helvettiäkö paukuttelet niitä kaapinovia silloin, kun voisin kerrankin aamulla nukkua pidempään. Työasioita en voi samalla lailla sylkäistä toisen naamalle. Se johtaisi helposti siihen, että Mikko ei uskaltaisi enää tuoda esille omia ideoitaan, Kristiina sanoo.

Kristiina arvostaa Mikossa työntekijänä tämän läsnäoloa ja tilannetajua suorissa lähetyksissä. Kristiina on enemmän papereissaan kiinni, mutta Mikkoa hän kuvaa erinomaiseksi vapaan puheen taitajaksi.

Myös Mikko kehuu Kristiinaa kollegana.

– Vaimoni on uskomattoman aikaansaava ihminen. Hän toimii paremmin silloin, kun hänellä on viisitoista eikä viisi asiaa hoidettavana.

Samassa ammatissa oleminen on molempien mielestä pelkästään positiivista. Kun molemmat tekevät julkisen huomion alla olevaa työtä, toisen arkea on helpompi ymmärtää. Kristiina ja Mikko ovat myös toistensa parhaat sparraajat.

– Välillämme ei ole ollut koskaan kilpailua. En edes keksi, mistä voisimme kilpailla, sillä teemme kumpikin niin omaa juttuamme, Mikko sanoo.

”On ilmiselvää, että vanhemmuuden vastuu jaetaan”

Mikon kännykkä pirahtaa. Puheluun on vastattava, sillä näytöllä vilkkuu esikoisen, Oton, 7, opettajan numero. Otolle on noussut kuume kesken koulupäivän. Mikko tilaa pojallensa taksin kotiin ja kertoo tulevansa pian perästä.

Pariskunnalla on 7-vuotiaan Oton lisäksi 4-vuotias tytär Martta. Lastenhoidon vanhemmat jakavat tasapuolisesti ja joustavasti tilanteen mukaan. Yleensä sairaan lapsen kanssa kotiin jää Mikko, jonka on helpompi olla töistä pois.

– Kerran Puoli seitsemän -ohjelman suorassa lähetyksessä kollegani sanoi, että Mikko ei ole tänään paikalla, koska hän on kotona hoitamassa sairastunutta lasta. Sain siitä paljon palautetta. Ihmiset kirjoittivat, että onpa hienoa, kun isä jää kotiin. Minusta on ilmiselvää, että vastuuta jaetaan.

Kristiina on samaa mieltä.

– Vastuun jakaminen on senkin takia helppoa, että kumpikin tienaa suurin piirtein saman verran. Taloudellisia seikkoja ei tarvitse siksi miettiä.

Kahden epäsäännöllistä työtä tekevän vanhemman arki toimii tarkan suunnittelun ja vuoropäivähoidon ansiosta. Pariskunta kehuu vuolaasti tukiverkostoaan. Vaikka lähisukulaiset asuvat yli 350 kilometrin päässä, he osallistuvat tiuhaan lastenhoitoon. Mummot ja siskot rientävät tarvittaessa apuun aina Kajaanista asti. Kun Korea tunnissa -ohjelma on nyt pyörähtänyt käyntiin, lapset ovat viikon sukulaisten hoivissa. Talviolympialaisten ajan lastenhoito on sovittu jo syksyllä.

Kristiina oli reilun vuoden kotona molempien lasten syntymän jälkeen. Mikko ei pitänyt hoitovapaata, mutta hän vastaa lapsista silloin, kun Kristiina on työmatkoilla. Kristiina matkustaa työn takia useita kertoja vuodessa, välillä jopa pari viikkoa kerrallaan.

– Kun olen poissa kotoa, en mieti lasten ruokailuja tai sitä, mitkä liikuntavälineet on pakattava reppuun. Työmatkaviikkoinani Mikolla on täysi vastuu arjen pyörittämisestä. Aina on kaikki sujunut.

Molempien mielestä lasten saaminen on vienyt heidän elämäänsä parempaan suuntaan, vaikka arki vaatiikin sujuakseen tarkkaa suunnittelua. Lasten kasvaessa jokainen vuosi on ollut entistä helpompi.

Mikko sanoo olevansa onnellinen siitä, että he eivät ole alkaneet vain lasten vanhemmiksi, vaan ovat edelleen myös aviopuolisoita. Pari on varannut kalenterista erikseen hetkiä, jolloin puhutaan aikuisten asioista. Kumpikaan ei halua huomata olevansa vain äiti, isä tai harrastuskuljettaja.

– Lapset ovat luonnollisesti niin iso osa elämää, että parisuhteen vaalimiseen on kiinnitettävä erikseen huomiota, Kristiina sanoo.

Ruokavalio remonttiin kimpassa

Parasta parisuhteen hoitoa Kristiinalle ja Mikolle on urheilu. Triathloniin hurahtanut pariskunta treenaa aktiivisesti sekä yksin että yhdessä. Useimmiten treenit on tehtävä erikseen silloin, kun toinen on lasten kanssa. Molemmat polkevat 16 kilometrin työmatkan pyörällä vuoden ympäri. Treeniohjelmaan kuuluu myös uintia ja painonnostoa. Tavoitteena on pärjätä heinäkuussa järjestettävissä Joroisten triathlonkilpailuissa.

Kaksi vuotta sitten Kristiina ja Mikko tekivät yhteisen ruokavalioremontin. Kristiinasta tuntui, että vartalossa oli raskauksien jäljiltä viisi ylimääräistä kiloa ja hänellä oli nuutunut olo. Mikolla ei omasta mielestään ollut jaksamisessaan tai ruokavaliossaan mikään pielessä, mutta vaimonsa innostamana myös hän päätti ryhtyä dieetille. He alkoivat syödä vähähiilihydraattisesti ja lisäsivät ruokavalioon proteiinia ja hyviä rasvoja. Kerran viikossa he pitävät herkkupäivän, mutta muuten ruokavalioon eivät kuulu sokeri ja vaaleat viljat.

– Yhteinen urheiluharrastus on ehdottomasti parantanut parisuhdettamme. Keskustelemme usein siitä, miten päivän treenit kummallakin sujuivat. Tuntuu hyvältä, että meillä molemmilla on yhteinen tavoite, jota kohti ponnistella.

Kekäläiset myöntävät olevansa projekti-ihmisiä, joilla on aina useampi hanke meneillään. Pariskunta kirjoittaa myös yhteistä Carless Whisper-blogia kokemuksistaan autottomana perheenä.

”Mikko on meillä se, joka jauhaa asioita”

Tyypilliset sukupuoliroolit ovat Kristiinan mielestä Kekäläisillä toisinpäin ainakin yhdessä asiassa: parisuhdekeskusteluissa.

– Mikko on meillä se, joka jauhaa ja haluaa käydä läpi asioita. Välillä minua ärsyttää, että taas pitää alkaa selvittää, kuka loukkasi ketä, tai keskustella jostain sellaisesta, jota minä en ole jäänyt pohtimaan. Oikeasti puhelahjat ja pyrkimys suoruuteen ovat kuitenkin juuri niitä piirteitä, joita Mikossa arvostan, Kristiina sanoo.

– Vaikeidenkin asioiden läpi käyminen ajoissa on todennäköisesti pelastanut meidät monelta karikolta. Me emme koskaan lakaise asioita maton alle.

Kristiina ja Mikko kuvailevat suhdettaan tasaiseksi. He ovat säästyneet isoilta kriiseiltä, ja enimmäkseen yhdessä on ollut todella kivaa.

– Perimmäinen tahtomme on ollut aina olla samalla puolella. Sitä eivät pienet kahnaukset horjuta, Kristiina sanoo.