Pahoinpitelyssä vakavasti loukkaantunut Panu Laturi, 51, kohtasi uuden surun

Kun Panu Laturi vammautui, hän aloitti äitinsä kanssa välittämisestä ja rakkaudesta kertovan, uuden tavan. Nyt äiti on poissa.

Panu Laturilla ja hänen äidillään oli keskenään lämmin suhde. Äiti, Marjatta Laturi, kuoli yllättäen, kun Panusta Annaan kirjoitettu lehtijuttu oli jo painossa. Jutussa Panu puhui äidistään kauniisti. Julkaisemme jutun alkuperäisessä muodossaan.

Joka ilta ennen nukkumaanmenoa Panu Laturi, 51, juttelee hetken puhelimessa 77-vuotiaan äitinsä, Marjatan, kanssa.

– Se on kiva tapa, josta emme luovu enää koskaan.

Puhelu ei kestä aina minuuttiakaan. Riittää, kun he kysyvät, että onko kaikki hyvin, ja toivottavat toisilleen hyvää yötä.

Iltasoitot alkoivat, kun Panu alkuvuonna 2020 heräsi viikkoja kestäneestä koomasta brysseliläisessä sairaalassa. Joulukuun alussa hän oli joutunut työmatkallaan pimeällä kadulla tuntemattoman hyökkääjän rajusti pahoinpitelemäksi. Hänellä oli aivovamma, hän oli liikuntakyvytön ja hänen kuntoutumisennusteensa oli huono. Neljään kuukauteen ei pystytty arvioimaan, kävelisikö hän enää koskaan.

Siihenastisen työuransa Panu oli tehnyt järjestöissä ja politiikassa. Hänet tunnettiin muun muassa vihreiden entisenä puoluesihteerinä. Pahoinpitelyn aikaan Panu teki töitä helsinkiläisen viestintätoimiston toimitusjohtajana. Hänellä oli vaimo ja kaksi silloin vielä alle 10-vuo­tiasta poikaa.

Jonossa viidenteen leikkaukseen

– Nyt tulee vettä! Panu Laturi innostuu katsoessaan ulos ravintolan ikkunasta. Helsingissä myrskyää, ja terassituolit lentävät Töölöntorilla.

On elokuinen maanantai-iltapäivä tänä kesänä, ja Panu on kävellyt tapaamiseen torin laidalla olevasta kodistaan omin jaloin kyynärsauvaan nojaten. Ihmeparantumisesta ei kuitenkaan ole kyse. Edelleenkään Panu ei saa esimerkiksi sukkia itse jalkaansa.

– Lonkka on jäykkä, siinä on paha luutuminen. Otan sukat mukaan, ja yleensä Tiina, Sirpa tai Eila auttaa.

Tiina pitää Töölöntorilla torikahvilaa, Sirpa on Panun naisystävä ja Eila työkaveri.

Pahoinpitelyn jälkeen Panu on leikattu neljä kertaa, ja nyt hän on jonossa toiseen lonkkaleikkaukseen. Lähes puoli kalloa poninhännälle vedettyjen hiusten alla on muovia. Hyökkääjän aseenaan käyttämä metallipaino teki pahaa jälkeä. Onnettomuuden seurauksena Panulla on myös epilepsia.

Hampaansa Panu menetti pitkän toipumisjakson aikana. Elokuussa alkoi iso hammasremontti. Yläleuan hampaat on juuri poistettu, ja Panulla on proteesi aina siihen asti, kunnes ikenet paranevat ja leukaan voidaan asentaa implantit.

– Proteesi on paljon mukavampi kuin odotin. Tietysti nämäkin ovat kehittyneet siitä, kun mummot näitä käyttivät, Panu sanoo ja iskee haarukan tilaamaansa hampurilaiseen.

Tavoitteena keihäänheiton maailmanennätys

Panu Laturi siirrettiin Brysselistä Helsinkiin reilu kuukausi pahoinpitelyn jälkeen. Hän oli Laakson sairaalassa lähes vuoden ennen kuin pääsi muuttamaan Helsingin Arabianrannassa sijaitsevaan palvelutaloon. Nykyisen ex-vaimonsa Laura Rissasen ja poikiensa luokse kotiin hän ei voinut palata, sillä puolisolla ei ollut mahdollisuutta ryhtyä omaishoitajaksi, jota Panun kotona asuminen olisi tuolloin vielä vaatinut.

Palvelutalossa kuntoutuminen alkoi hiljalleen edistyä. Varsinainen onnenpotku Panun toipumisen taipaleella on ollut fysioterapeutti Antti Mustalahti. Hän löytyi, kun puoliso ja veljet päättivät yhdessä maksaa Panulle ylimääräistä fysioterapiaa. Lääkäri oli kertonut heille, että julkisen terveydenhuollon pari kertaa viikossa tarjoama kuntoutus ei riitä.

– Antti osasi heti alussa asettaa hyvät tavoitteet, jotka motivoivat myös saavuttamaan ne, Panu sanoo.

Antilla on hahmottamiskykyä ja mielikuvitusta. Hän ehdotti, että Panu kävelisi ensiksi pituushypyn, sitten kuulantyönnön ja sen jälkeen keihäänheiton maailman­ennätyksen.

– Käveleminen ei ollut vain jokin epämääräinen kokonaistavoite jossakin tulevaisuudessa. Samanlaisia välietappeja jokaisen pitäisi osata valita itselleen myös esimerkiksi työelämässä.

Antti vei Panun myös golfkentälle. Kahtena kesänä he ovat kiertäneet jo muutaman kerran yhdeksän väylää. Miehistä on tullut ystävät.

Panu Laturin sydämenasiat

Vammautumisensa jälkeen Panu on ollut määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, kunnes tänä kesänä työkyvyttömyys todettiin pysyväksi. Lopulliselta tuomiolta kuulostavan päätöksen odottelu on ollut henkisesti ristiriitaista aikaa.

– Olen miettinyt, miten suhtaudun ajatukseen pysyvästä työkyvyttömyydestä. Ainakaan se ei tarkoita sitä, että lopettaisin itseni kuntouttamisen. En aio luovuttaa.

Panun mielestä on hyvä, ettei päätös tullut aikaisemmin. Hän sai aikaa tottua ajatukseen ja vahvuutta hyväksyä sen, ettei todella jaksa enää tehdä kokonaisia työpäiviä.

– Hyväksyn rajani. Olen huomannut, että voin tehdä työtä 4–6 tuntia kerrallaan. Sen jälkeen on päästävä lepäämään.

Käytännössä työkyvyttömyyseläke tarkoittaa, että Panu saa puolet viimeistä palkkaansa vastaavasta summasta. Toisen puolen hän voi tienata ilman, että maksettava eläke pienenee. Viime vuoden toukokuusta lähtien hän on työskennellyt sosiaali- ja terveysjärjestöjen eli SOSTEn selvitysmiehenä.

– Teen töitä voimieni mukaan. Molemminpuolinen tyytyväisyys on enemmän kiinni tuloksista kuin tekemistäni tunneista.

Osatyökykyisten työllistyminen on Panulle nykyisin yksi kolmesta sydämenasiasta.

– Esimerkiksi kunnilla pitäisi olla velvollisuus suosia pyörätuolia käyttäviä ihmisiä työnhaussa, sillä vapailla markkinoilla heidän työllistymisensä on vaikeaa.

Kaksi muuta sydämenasiaa koskevat vammaisten henkistä syrjintää sekä kulttuuripalvelujen saatavuutta.

– Asenteiden vammaisia kohtaan on muututtava nykyistä suopeammiksi. Heitä ei nähdä, tai jos nähdään, tarjotaan sääliä, jota kukaan ei kaipaa. Pyörätuolissa istuvalle puhutaan helposti kuin vähä-älyiselle. Koin sen itse, kun vielä istuin pyörätuolissa ja liikuin avustajan kanssa kaupungilla.

Myös kulttuuripalveluiden puolesta puhuessaan Panu vetoaa vahvasti omaan kokemukseensa.

– Asuessani palvelutalossa huomasin, että he, jotka lähtivät kulttuuritapahtumiin, voivat henkisesti paljon paremmin kuin muut. Itse käyn nykyisin kulttuuritapahtumissa paljon useammin kuin ennen, ja henkisen hyvinvointini kannalta se on todella tärkeää. Kulttuurikokemukset tuovat hyvää mieltä, antavat ajateltavaa ja niissä tapaa toisia ihmisiä. Kulttuuripalveluiden pitäisi olla osa terveyspalveluita.

Avioero oli yhteinen päätös

Panu asui vielä palvelutalossa, kun hän ja Laura ilmoittivat avioerostaan. Pahoinpitelystä oli kulunut silloin kaksi vuotta. Panu ei muuttanut enää vanhaan kotiin perheensä luokse, vaan etsi myöhemmin oman kodin.

– Ero ja vammautumiseni ovat kaksi täysin eri tarinaa. Niillä ei ole mitään yhteyttä. Tilanteeni sai eron vain näyttämään tavallista dramaattisemmalta.

Erosta oli puhuttu jo ennen kohtalokasta Brysselin-matkaa.

– Todennäköisesti ero olisi tullut joka tapauksessa.

Erosta toipuminen on myös ollut Panulle oma tarinansa. Vaikka ero oli yhteinen ja pitkään muhinut päätös, Panu tuntee yhä suurta haikeutta.

– En tiedä, pääseekö haikeudesta koskaan eroon. Olimme yhdessä 17 vuotta, ja meillä oli kiva elämä.

Ero tehtiin sopuisasti, ja entiset puolisot asuvat nyt puolen kilometrin päässä toisistaan. Heillä on myös avaimet toistensa koteihin, sillä pojat unohtelevat tavaroitaan milloin isän, milloin äidin luo.

Lapset viettävät joka toisen viikonlopun Panun luona ja tulevat hänelle yöksi usein keskiviikkoiltaisin, jolloin Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenellä Lauralla on valtuuston kokous.

”Törkeästi” Panu myös houkuttelee poikia luokseen pleikkarilla, jota Lauran luona ei ole eikä kuulemma tule.

– Meillä oli ennen tapana matkustaa paljon. Poikien parhaat muistot minusta entisenlaisena taitavat olla matkoiltamme. Kävimme myös usein uimahallissa. Se oli tosi kivaa. Sitä kaipaan poikien kanssa nyt.

Fysioterapeutti Antti ei anna Panulle lupaa mennä uimaan ennen kuin he pääsevät kokeilemaan vesiterapiaa yhdessä. Se jäi heidän ohjelmastaan, kun korona sulki uimahallit.

– Antti haluaa nähdä, että varmasti pääsen ylös altaasta.

Panu Laturi: ”Olen innostunut elämästä”

Pienestä pojasta lähtien Panu Laturi on ollut aktiivinen asioiden vauhdittaja. Hänen perheensä, vanhemmat ja kaksi nuorempaa veljeä, asuivat Vähässäkyrössä, joka nykyisin kuuluu Vaasaan. Teinipoikana Panu oli organisoimassa bussikyytejä Kauhajoen Kasinolle ja Lapuan Latosaareen, joissa nuoret kävivät viikonloppuisin.

– Olen yleensä ollut sinnikäs kaikessa, mistä todella innostun.

Sinnikkyys on näkynyt myös kuntoutumisessa.

– Olen innostunut elämästä.

Panu pohtii, että asenne saattaa tulla äidin suvun körttiläisyydestä, jossa tärkeitä ovat toivo ja armo.

– Toivo on uskoa siihen, että asiat menevät hyvin. Kun uskoo, että hyvä toteutuu, voi itsekin paremmin. Armo antaa luvan hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vaikkei enää pysty samaan kuin ennen.

Kaiken kokemansa jälkeen Panu kieltää olevansa katkera.

– Katkeruudesta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Miksi olisin katkera, kun voin nyt hyvin? Olen kokenut vain ison elämänmuutoksen.

Elämänmuutokseen sopeutumisessa on auttanut, että Panu on tuntenut pääsevänsä eteenpäin. Hän on kuntoutunut ja toivoo kuntoutuvansa yhä edelleen.

– Olen aina uskaltanut asettaa itselleni tavoitteita enkä ole pelännyt epäonnistumista. Jos sitä pelkäisi, ei voisi koskaan yrittää mitään. Välillä on lupa epäonnistua, ja sen jälkeen saa yrittää uudestaan.

Panu Laturi harkitsee eduskuntavaaliehdokkuutta

Ehkä paikka eduskunnassa kansanedustajana on jotain, mitä Panu Laturi yrittää vielä uudelleen.

Viime eduskuntavaalien alla hän innostui ajatuksesta lähteä vihreiden kansanedustajaehdokkaaksi Vaasan vaalipiirissä. Hänellä oli tavoitteita, joita ajaa, kuten sillan rakentaminen Vaasan ja Uumajan välille ja akkutehdas Vaasaan.

– Olisin todella halunnut ehdokkaaksi, mutta en kyennyt. Miten olisin tehnyt vaalikampanjan, kun en jaksa seisoa ja autoon meneminen on vaikeaa? Jos olisin tullut valituksi, uusille kansanedustajille järjestettävä, intensiivinen perehdyttämiskoulutus olisi voinut olla minulle liikaa. Siellä kaikki kuitenkin tutustuvat toisiinsa.

Ehdokkuudesta luopuminen oli Panulle hetken aikaa kova paikka, mutta sisimmässään hän oli myös valmistautunut pettymykseen. Nyt hän on jo hyväksynyt sen, että luovutti. Kansanedustajan työlle ei nyt ollut oikea aika.

– En sulje pois sitä, että joskus vielä lähtisin ehdokkaaksi.

Välillä työtä on teettänyt myös oman impulsiivisuuden suitsiminen. Vammautumisen jälkeen Panu on huomannut olevansa entistä kärkkäämpi kommentoimaan asioita, vaikka tietää, että kaikkeen ei kannattaisi reagoida heti.

– Olen päättänyt, että pystyn hoitamaan tämän oireen. Jo nyt olen tehnyt paljon sen eteen, etten lähde esimerkiksi somessa vääntämään kenenkään kanssa, vaan keskityn kommenteissani enemmän toisten kannustamiseen.

Tärkeät torikahvit

Panu Laturi istui vielä pyörätuolissa ja oli sairaalassa kesällä 2020, kun ystävä, Jari Jokinen, haki hänet eräänä lauantaina Töölöntorille aamukahville. Siitä tuli tapa, ja lauantaiaamun torikahveille alkoi kokoontua enemmänkin Panun tuttuja ja tutun tuttuja. Nykyisin aamukahville tulee usein jopa parikymmenpäinen joukko ihmisiä keskustelemaan hetkeksi ajankohtaisista asioista.

– Lauantaisin äitikin muistaa aina illalla kysyä, että mistä torikahveilla tällä kertaa puhuttiin.

Ystäviään Panu Laturi myös kiittää lähes herkeämättä. Ilman ystävien tukea ja laajaa joukkoa hän ei olisi jaksanut pitää yllä myönteistä mieltä ja uskoa kuntoutumiseen. Myös veljistä on tullut hänelle entistä tärkeämpiä.

– Koronan aikana luonani sairaalassa ja palvelutalossa kävi 358 eri ihmistä. Pystyin laskemaan kävijät Facebook-merkinnöistä. Ystävät ovat kyllä pelastaneet minut.

Hyvää on myös uusi parisuhde.

– On tärkeää, että on joku, jonka kanssa voi jakaa asioita.

Avioeronsa jälkeen Panu kuuli, että vanha tuttava kymmenen vuoden takaa, Sirpa Sulku, oli myös hiljattain eronnut miehestään.

– Mietin jonkin aikaa, että uskaltaisinko soittaa ja pyytää häntä treffeille.

Panu soitti, ja Sirpa suostui. Seurustelu ei lähtenyt heti käyntiin, mutta ystävyys lähti kantamaan. Nyt he jo seurustelevat.

– Näemme toisemme joka päivä. Meillä on kahden kodin suhde. Aloitamme kohta kansanliikkeen, että nelosen ratikkaa ei saa palauttaa vanhalle reitilleen, kun Mannerheimintien korjausremontti valmistuu. Pääsemme ratikalla ovelta ovelle.

Naimisiinmenoa he eivät ole suunnitelleet.

– Miksi yleisesti ottaen pitäisi mennä naimisiin? Avioliitto ei muuta mitään, jos on luvannut toiselle jotakin.

Hyvä elämä

Miten Panu kaiken kokemansa jälkeen määrittelee hyvä elämän?

– Hyvä elämä on sitä, että voi olla onnellinen siitä, mitä on, ja kun voi tehdä asioita, joista nauttii. On turha tavoitella mitään, millä ei ole merkitystä. Minulla on nyt kokonaisuus kasassa. En halua valittaa.