Kolmistaan

Kritiikki ei ole automaattisesti kiusaamista

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Arvatenkin mun tämän viikon postaukset on aiheuttanut aikamoisen kommenttiryöpyn. Lopetin laskemisen 1900 inbox-viestin haminoissa. Joskus some-kohut on ahdistanut. Nyt pidän hyvänä sitä, että aihe puhuttaa. Voin sanoa, että rehellisesti ekan kerran elämässäni olen iloinen myös iltapäivälehtien nostoista: Vaikka toki lehtien tyyli on raflaava, jopa ihan hassu, on asian ydin kuitenkin tärkeä.

Mä olen pahoillani, etten ole enää pystynyt vastaamaan edes sitä perinteistä sydäntä kaikkiin niihin viesteihin, joita olen saanut. Voin vaan todeta, että Suomi on täynnä ihania, fiksuja, empaattisia ja myös kovia kokeneita ihmisiä ja perheitä. Parasta palautetta on ollut se, kun ihmiset, jotka ovat väsyneet jo koronarajoituksiin ovat kirjoittaneet, että postaukseni saivat heidät taas valppaiksi. Vielä ei ole aika väsyä. 

Olen saanut kritiikkiä siitä, että nostin koronapostauksessani esille vaikuttajanaiset heidän omilla nimillään. Moni toivoi, että asiaan olisi otettu kantaa ilman nimiä. Ymmärrän tämän kannan myös. Nyt perustelen, miksi toimin, kuten toimin. (Nostin kyllä aihetta esille IG Storyssä aikaisemmin nimettömänä ja myös tässä postauksessa, mutta kuten arvata saattoi, ne tuskin vaikuttivat kenenkään toimintaan sen enempää.)

Kuten jo varsinaisessa postauksessani kerroin, pidän kyseisten naisten toiminnan siitä syystä raskauttavana, että he tietävät olevansa seurattuja ja ihailtuja vaikuttajia, joiden toimilla — todellisesti — on vaikutusta muiden ihmisten käyttäytymiseen. He myyvät naamallaan saippuaa, oppaita, keittiöitä ja lastenvaatteita. Joten yhtä lailla heidän suhtautumisensa koronasuosituksiin on “myyvää”. Omilla toimillaan he antavat mallia, jonka ihmiset omaksuvat tiedostaen tai tiedostamatta. 

Koska toinen vaikuttaja matkusti julkisesti THL:n suosituksista huolimatta, ja toinen vaikuttaja on kyseenalaistanut valtiomme koronaohjeistukset myös omalla naamallaan ja äänellään, koin, että kritiikin voi myös antaa myös suoraan. He tekivät itse valinnan toimia  julkisesti korona-ohjeiden ja -suositusten vastaisesti. Miksi keskustelu aiheesta olisi pitänyt tehdä ei-julkisesti?

Molemmat heistä ovat pitkän linjan blogiuranuurtajia, jotka varmasti ymmärtävät, että ne asiat, jotka päättää tuoda julkisiksi — itse, omalla valinnallaan — ovat myös julkisia. Tilanne olisi ollut täysin toinen, jos olisin esimerkiksi kuullut vaikuttajan matkasta kiertoreittejä ilman hänen itse ottamiaan palmukuvia ja kertomuksia lentokentältä. Silloin — itsekin some-työläisenä — olisin kunnioittanut vaikuttajan yksityisyyttä ja kohdentanut kritiikkini yleisesti. Silloin asia ei olisi ollut julkinen, eikä julkiseen puintiin soveltuva. 

Matkalle lähtenyt vaikuttaja kerto somessaani, että hänen matkansa syyt johtuvat hänen lapsensa terveydentilasta, josta ei halua kertoa enempää. Se on myös hyvin ymmärrettävää ja sympatiat siitä. Tiedän itsekin, että joskus on todella vaikea sumplia julkisen ja yksityisen välimaastossa. Olen itsekin saanut vuosien saatossa kuraa niskaan, koska ihmiset ovat olettaneet asioita (väärin). Kun niitä ei ole oman tai perheen yksityisyyden suojan vuoksi voinut oikoa, on joutunut itse myrskyn silmään. Se on tämän työn kova hinta. 

Jokainen meistä pyrkii tekemään varmasti omat elämänvalinnat omalle perheelle — varsinkin lapsille — parhaalla mahdollisella tavalla. Jos matka ulkomaille on oman lapsen terveyden kannalta välttämätön, se voi olla perheelle paras ratkaisu. Enkä voi tietenkään kritisoida sitä, koska en tunne tilannetta.  Kyse ei ole mielestäni edes siitä, etteikö yksityinen perhe voisi matkustaa, jos on aivan pakko lapsen terveyden vuoksi. Vaan siitä, että suosittu ja seurattu vaikuttaja päättää tehdä matkasta julkisen. Päättää postata someen kuvia uima-altaista, jotka näkee sadattuhannet ihmiset, vaikka Suomen valtion matkustussuositukset ovat selkeät. Tämä saa pohtimaan, olisiko matkan voinut tehdä ilman julkista aspektia? Niin, ettei se loisi ympärille matkustuspositiivista tunnelmaa. Niin, ettei se kirvoittaisi muita ihailemaan ja kadehtimaan. Havittelemaan samaa. Koko some-vaikuttaminen perustuu ihailuun ja inspiraatioon. Kuten Emmi Nuorgam tänään Ig Storyssä osuvasti sanoi: “Vaikuttaja ei voi valita, että on tässä hetkessä vaikuttaja ja toisessa ei.”

Se, että olen kuullut matkalla olevan vaikuttajan saaneen tappouhkauksia, on täysin pöyristyttää ja täysin tuomittavaa. Olen pahoillani, että näin on käynyt. 

Olen saanut myös syytöksiä, joiden mukaan kaikki nämä vaikuttajan saamat uhkaukset ovat minun syytäni. Tiedän, että nettikirjoittelu kirvoittaa myös epäasiallisuuksiin. On valitettavaa, että näin on käynyt. En voi kuitenkaan toimia vaikuttajana niin, etten ilmaise omaa mielipidettäni koskaan, mistään, jottei mielipiteeni herättelisi nettikiusaajia liikkeelle. Kuten kaikki tietävät, kiusaajat kiusaavat, vaikkei olisi edes syytä. Se, että some hiljenisi ja kukaan vaikuttaja ei sanoisi mitään, ei estäisi kiusaajia.  Otan täyden vastuun siitä, mitä itse kirjoitan ja on totta, että haluan kirjoituksillani kannustaa koronasääntöjen noudattamiseen. En ole kuitenkaan koskaan yllyttänyt ketään epäasiallisuuksiin. Tuomisten sellaisen toiminnan täysin.

Vaikka olenkin eri mieltä korona-ajan toiminnasta kun vaikuttajat, joista kirjoitin, koen ala-arvoiseksi, että jotkut ovat linkkailleet minunkin someeni näiden naisten yhteistyökumppaneita ja kehottaa heitä lopettamaan yhteistyön näiden bloggaajien kanssa. Tämä on nykyisin yleinen, mutta aika ala-arvoinen, ilmiö somessa. En halua vaikeuttaa näiden vaikuttajien työntekoa tai kumppanuuksia. Haluan ainoastaan vaikuttaa siihen, miten he toimivat esimerkkinä korona-aikana.  Yritysten markkinointi on onneksi hyvin valveutunutta porukkaa. He varmasti osaavat valita itse sen, kenen kanssa toimivat ja kenen eivät. Sekin on muistettava, että bloggaaja on muutakin kuin yksi kohu tai yksi vääräksi tuomittu liike. Jokainen meistä tekee joskus virheitä. 

Niille, joiden mielestä postaukseni oli kiusaamista, haluan vielä sanoa tämän. Asiallinen kritiikki ei ole nettikiusaamista tai maalittamista. Kritiikin ja eriävien mielipiteiden esittäminen on keskustelua, yhteiskunnalista toimintaa.  Mä koen, että meillä vaikuttajilla on vastuu. Vastuu siitä, mitä näyttää, kertoo ja millaista esimerkkiä antaa.

Nyt koronatilanteessa mun oikeudentaju pakotti mut puututtumaan tähän asiaan. Koin siitä vastuun. Mun tarkoitusperät on vilipittömästi hyvät: En halua, että kukaan joutuu kokemaan sitä, mitä meidän perhe koki. Joskus hyvääkin tarkoittavat asiat on kuitenkin otettava napakasti esille. Kuten sanoin: Ketään ei kiinnostanut mun koronakritiikki ennen kuin annoin siihen konkreettiset esimerkit. 

Kivaa iltaa! Voikaa hyvin! Toivon kaikkea hyvää matkustaneille ja koto-Suomessa oleville. 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lue myös

X