Onko remontointi epäekologista? Osa 2.

MJatkoa tälle postaukselle…

Mä olen saanut harvakseltaan, mutta kuitenkin tasaisesti negatiivissävytteisiä kommentteja koskien esikoisen huoneen kokoa. Tai itse asiassa esikoisen huoneen kokoa kummasteltiin jo edellisessä kodissa ja sitä ennen minun makuuhuoneeni puuttumista ennen tätä, joten jollakin tapaa meidän kotien kompaktit tilat on herättänyt närää jo pidemmän aikaan. 

Nykyinen esikoisen huone rakennettu vanhaan kylpyhuoneeseen, eikä olla itse nähty huoneen kokoa koskaan minään isona (öh öh) juttuna. Olen asunut koko aikuiselämäni kaupunkien keskustoissa ja tottunut siihen, että jos tietyn asuinalueen ja sijainnin haluaa, täytyy usein nipistää neliöistä. Olen itse tehnyt joskus makkarini vaatehuoneeseen tai pukenut toisessa kodissa sänkyni päivisin sohvaksi olohuoneen nurkkaan. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kuten olen sanonut, joku masokistiluonne minussa jopa rakastaa tällaista ei-ilmeistä asumistapaa. 

Kun meidän nykyiset naapurit kävi meillä kesällä ensi kertaa kylässä ja jostain syystä koin tarpeelliseksi sanoa, että meidän makuuhuoneet on aika pienet, naapurini katsoi minua hölmistyneenä ja naurahti: “Kaikillahan meillä on! Se on se juttu, jos täällä haluaa asua!” Totta todellakin. Vaikka rakastan kompaktia asumista, jostakin takaraivosta alkaa aina kantautua niitä normeja, joita suomalaiselle lapsiperheasumiselle asetetaan. 

Minusta onkin jotenkin hassua, että sain blogikommentin, jossa toisaalta kauhisteltiin remonttimme epäekologisuutta, mutta saman virkkeen sisällä (kyllä, se oli pitkä virke) oltiin järkyttyneitä, miten pieniin “koppeihin lapsemme tungetaan”. Koen, että kommentti kumosi itse itsensä siinä vaiheessa, kun ekologisuuden perään huutaessa puhuttiin koppeihin tunkemisesta. Koska eikös juuri kompakti asuminen ole ekologista jos mikä? On totta, että remontti ja sisustaminen lisäävät luonnonvarojen käyttöä.  Mutta toisaalta päätös asua kerrostalossa, jossa on kompaktit neliöt, on ympäristön kannalta aika hyvä ratkaisu. Meillä on “vain” yksi auto ja kaiken lisäksi sijoitettiin muiden taloyhtiöläistemme kanssa juuri maalämpöön ja kesällä pihaan rakennetaan sähköautopaikat. 

Joskus, kun ihmiset kauhistelevat vaikkapa teetettyjen kalusteiden hintaa mietin, eivätkö ihmiset näe asioita kokonaisuuksina. Suomessa on aivan sallittua ostaa jättilainalla satojen neliöiden omakotitaloja korvesta, jonne tarvitsee ainakin kaksi autoa, eikä joukkoliikennetta ole mailla halmeilla. Mutta kun joku remppaa pientä asuntoa ja teettää esimerkiksi mittatilauskalusteita tai äänieristeseinän, ollaan ihan järkyttyneitä hinnoista. “Tonni pöydästä, ihan hirveää”. Sitten marssitaan ostamaan asunto, jonne vanha ruokapöytä mahtuu, mutta maksetaan niistä neliöistä kymmeniä tuhansia lisää (plus uusien neliöiden lämmityskulut).

Laskin huvikseni Sitran hiilijalanjälkilaskurilla meidän nykyisen kodin hiilijalanjäljen ja sitten 125-neliöisen omakotitalon jalanjäljen, jos siihen kylkeen otettaisiin kakkosauto. Tämä ei ole mun käsityksen mukaan mitään ökyä, vaan aika tavallista elämää kokoisellemme perheelle Suomessa. Koska mittarista ei saanut eristettyä pelkkää asumista, läntin ihan samat vastaukset molempiin laskureihin, kun kysyttiin mm. lentämisestä ja ruokailusta. Ero oli huima. Minun hiilijalanjälkeni tällä kompaktilla asumismuodolla, meidän asumistavalla oli 2800kg CO2e:tä pienempi kuin sillä, että meidän perhe asuisi 125-neliöisessä omakotitalossa sen verran kaupungin ulkopuolella, että tarvittaisiin toinen auto. 

Tällä en halua tuomita omakotitaloasujia tai autollisia tai ylipäätään ketään. Olen itse kotoisin maalta, jossa toinen auto perheessä oli aivan pakollinen kapine. Ja haja-asutusalueiden ja maaseudun elävöittäminen on oikeasti hyvä juttu – kaikki eivät voi vaan siirtyä asumaan kaupunkien keskustoihin. 

Tein laskelman siksi, että minusta on mielenkiintoista nähdä, että ekotekoja ja -tekemättömyyksiä saa aikaan monella tavalla. Harva meistä tekee kaiken oikein, mutta jos jokainen tekee omalla mittapuullaan vähän parempia valintoja, sekin jo auttaa. Meillä vaikkapa lämmitysmuoto ja asunnon koko ovat hyviä ekotekoja, mutta hutiostosten korvaaminen toisilla tai mahdolliset tämän vuoden reissut taas niitä, jotka eivät ole oppikirjan mukaista elämää. 

Ekologisuus ja valinnat on aina pienimmän pahan väistämistä minun mielestä. Meillä vetää esimerkiksi ikkunoista, joka on ihan silkkaa energian hukkaan heittämistä. Mutta toisaalta sillä tavalla vanhojen talojen ilmanvaihto toimii ja jos me ei arvostettaisi naapuruston kanssa näitä natisevia nurkkia, voisi kone jyrätä tämänkin töllin yli, eikä sekään olisi kovin ekoa, että vanhaa tuhotaan. Sitten on joku perhe, joka juurikin rakentaa sen jättitalon pellolle ja hommaa kaksi autoa. Mutta mitä jos katolla on aurinkokennot ja autot toimii sähköllä. Sekin kuulostaa aika tosi hyvälle. 

-Karoliina-