Kummallisia talvilomapäiviä

Täällä Tampereella alkoi maanantaina koulujen talviloma. Ja vanhoista mokista viisastuneena myös meidän perheessä on lomailtu nyt, tosin lyhennetysti, mutta kuitenkin. 

Loma alkoi oikeastaan jo perjantaina alkuiltapäivästä, kun kävin hakemassa pienet päikystä vähän aikaisemmin, ja vein heidät parturiin. Periaatteessahan muutama hapsu ei vaadi montaakaan saksien napsautusta, mutta musta on ollut turvallisempaa antaa tämä homma ammattilaisten käsiin. Kun tukat oli mintissä, mentiin kotiin, jossa esikoinen ja mies odotti meitä jo laukut pakattuina. Pian mä vilkutin jo koko sakille ovelta, ja edessä oli historiallinen hetki. Mä vietin nimittäin ensimmäisen kerran kaksosten olemassaolon aikana yön kotona niin, ettei täällä ollut ketään muuta meidän perheestä! Pari kesää sitten mies ja pienet oli parin yön reissussa, mutta silloinkin esikoinen oli kotona. Mutta nyt edessä oli siis viikonloppu täydessä vapaudessa. 

En ollut suunnitellut viikonlopulle juuri mitään ohjelmaa, koska olin melko varma, että meno vielä peruuntuisi jonkin sairastelun vuoksi. Niinhän sitä usein käy kolmen lapsen taloudessa, joten on alkanut ajatella, että peruuntuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä siksi halua ladata juuri odotuksia. Kun sitten auton perävalot katosivat korttelin kulman taakse perjantaina, olin kummissani. Tässä sitä nyt oltiin!

Mun ystävän kanssa oli ollut jo aikaisemmin viikolla puhetta, että hän tulee meille, jos tuntuu sille. Ja koska tuntui, vietettiin perjantai-iltaa lötköillen sohvalla ja pitsaa syöden, ja lauantai salilla ja avannossa. Mun mielestä ihan läheisimmässä circle of trustissa parasta on se, ettei tarvitse tehdä mitään erityistä. Toinen ajaa Helsingistä Tampereelle, jotta voidaan maata sohvalla jalat vastakkain, räplätä puhelimia ja höpötellä väsyneitä juttujamme. Välissä saatettiin torkahtaakin. En keksi parempaa!

Kun Inari lähti lauantaina kohti kotia, muhun iski siivousvimma. Iskin Netflixistä rakkaushömppää päälle ja puunasin kotia – siivosin mun meikkilootan, pesin sohvan päälliset ja lajittelin kirppiskamoja. Hiljaisessa kodissa oli hauska puuhata, kun sai tehdä juuri sitä mitä huvittaa, täysin omassa aikataulussa. Samalla, kun katsoin Käärijän voittoa, siivosin vielä viimeisiä nurkkia. Ja kun sunnuntaiaamuna heräsin, ehdin vielä prepata alkuviikon ruuat ennen kello kympin treenejä ja perheen tuloa kotiin.

Mutta eipä erikoiset lomapäivät jääneet vain viikonlopulle. Kaksoset lähtivät maanantaina yhdeksi yöksi mun vanhempien kanssa kylpylään. Se oli ihan ensimmäinen kerta, kun pienet olivat tällä tavalla omalla reissullaan, ja se vapautti mulle, miehelle ja esikoiselle aikaa kolmistaan. Esikoinen oli saanut päättää päivän ohjelman, joten niinpä me keilattiin, herkuteltiin pitsalla, käytiin ostoksilla ja syötiin iltapalaksikin karkkia telkkarin ääressä. Vaikka välillä ajattelee, että meidän elämä on kovin meluisaa ja täynnä säätöä, kyllä aika kolmistaan tuntui sekin tosi kummalliselle. Vaikka esikoinen toki varmasti olikin iloinen, että voitiin tehdä puhtaasti isojen juttuja ja hän sai jakamattoman huomion, toisteli hänkin useaan kertaan, miten outoa olisi, jos oltaisiin vain me kolme. Ja niinhän se olisikin – vaikka ennen kaksosia tämä sakki oli ainoa perhe, jonka tiesin, tuntui nyt kolmistaan olo hyvin kummalliselle. Jotenkin tosi hiljaiselle. Vähän tyhjälle. “Liian” helpolle. 

Kolmistaan olo sai miettimään myös sitä, että tällaista elämä tulee joskus olemaan. Kun esikoinen on 21-vuotias, pienet ovat samanikäisiä kun hän nyt (ja mun iästä ei puhuta tässä yhteydessä enää sitten ollenkaan). Sitten meidän lomat ja illat on mitä todennäköisemmin juuri tällaisia, ja säätö on tiessään. Tuntuu ihan hupsulle ajatukselle! Hyvässä, mutta myös pahassa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän osaan arvostaa lapsiperhe-elämän meteliä, säätöä ja hässäkkää. Se on lopulta se, mikä on parasta (vaikka se välillä kuluttaakin paljon). 

Meidän lomaviikko jatkuu nyt niin, että esikoinen lähti aamulla mummon ja papan matkaan maalle, ja pienet suuntaavat loppuviikoksi päikkyyn, me miehen kanssa töihin. Onneksi tänään ehdittiin nauttia vielä lomapäivästä ulkoillen ja pullaa syöden, ja uskon, että pienillekin teki hyvää olla neljä päivää ihan lomatunnelmissa. Eihän tässä ole edessä kuin kolme arkipäivää ennen seuraavaa breikkiä. 

-Karoliina-