”Lapset on lapsia kerran ja kyllä me halutaan, että lapset(kin) saa äänensä kuuluviin.”

”Me on joku vuosi ehditty seurustella.

Lapsia kuviossa on useita, osalla nepsypiirteitä. Toisella on veemäinen alkoholiongelmainen exä joka ei laita lasten asioissa tikkua ristiin, lupailee tietenkin, mutta mitään ei tapahdu.

Toisen exä on menehtynyt, eli lapset ovat täysin vailla toista vanhempaa.

Me ei asuta yhdessä. Haluttaisiin kumppanin kanssa kyllä, mutta lapset on (kauniisti sanottuna) niin monisäikeinen kombo että ei nähdä kovinkaan kaunista tulevaisuutta kun mietitään että kaikki oltaisiin siinä yhden katon alla.

Osa lapsista on ystävystynyt todella hyvin ja viettävät aikaa yhdessä ilman aikuisiakin, mikä tuntuu tottakai tosi hyvältä. Nämä lapset haluaisivat,että asuttaisiin kaikki samassa osoitteessa. Mutta on älyttömän tärkeää kuunnella myös niitä hiljaisempia yksilöitä.

Tärkein ajatus on molemmilla kuitenkin se lasten hyvinvointi.

Me aikuiset osataan handlata se arki, mutta tottakai otetaan sitten mahdollisuuksien mukaan omia irtiottoja. Pyritään pitämään miehen kanssa yhteisiä viikonloppuna säännöllisin väliajoin, karataan siis hotelliin, syödään hyvin ja harrastetaan seksiä kaikessa rauhassa ilman sitä pelkoa, että joku lapsista ehkä kuulee sängyn natinan tai mitä tahansa muita ääniä.

Summa summarum lapset on lapsia kerran ja kyllä me halutaan, että lapset(kin) saa äänensä kuuluviin.”