”En enää usko vuosikymmenien parisuhteisiin, missä ei ikinä tule olemaan minkäänlaista pettämistä”

”Nyt vihdoin on pakko jättää kommentti. Tämä tuo lohduttavan hyväksynnän kaikille totuuksille, mistä on itse tietoinen, mutta ulkopuolisesta hyväksynnästä ei ole aivan varma.

Olen ollut 14 vuotta suhteessa saman miehen kanssa. Muutama vuosi sitten meillä oli molemmin puolin pettämistä, miehen aloitteesta. Se veti pohjan kaikelta, tietenkin. Heti alkuun tein päätöksen, että lasten takia suhde ei tule jatkumaan.

Luottamus, ja välillä tuntui, että myös rakkaus on jouduttu rakentamaan uudestaan, mutta loppuen lopuksi ei se pettäminen tuntunutkaan niin pahalta. Se loi meille jotain aivan uutta ja taivaallista, jotain minkä takia todellakin kannatti tehdä suhteen eteen uudestaan töitä. Minä kasvoin, mies kasvoi ja meidän koko suhde kasvoi aivan eri svääreihin.

En enää usko vuosikymmenien parisuhteisiin, missä ei ikinä tule olemaan minkäänlaista pettämistä. Ikinä ei voi tietää huomisesta, mutta jos meidän suhde jatkuu vielä seuraavat 14 vuotta, olen jo hyväksynyt asian, että ehkä tämän joutuu kokemaan uudestaan. Tai sitten ei ja ulkopuoliset suhteet on yhteisesti hyväksyttyjä. Tai sitten ei sitäkään, eihän sitä tiedä. Mutta sen tiedän, että vaikka pettämisen jälkeen ensimmäinen vuosi oli elämäni hirveimpiä, olen niin kiitollinen sille kaikelle.

Nykyään kun luen kommentteja ”jos puoliso pettää, jätä se” tai ”jos pettää kerran, pettää aina” tai ”minun puoliso ei koskaan petä” luon vain huvittuneen ilmeen kasvoilleni ja ajattelen, kuinka tietämättömiä ja elämästä mitään oppineita he ovat. Kyllä minäkin ajattelin näin joskus, mutta enää en ole niin sokea ihmisten ihnimillisyydestä. Enkä itseasiassa haluakaan olla.”