Mitä se kertoo ihmisestä joka empatian ja lohdun sijaan nauraa hädässä olevan edessä?

Valtionvarainministeri Riikka Purran ilkkuminen leikkausten kohteeksi joutuneita kohtaan on antanut luvan muille tehdä samoin. Sosiaalisessa mediassa törmää tuon tuosta kommentteihin, jossa ihmisten hädälle nauretaan.

Kerron esimerkin. Aiheena sosiaaliturvan ja etuuksien alikäyttäminen joka on ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Paitsi ei ole jos sitä kysyy eräältä hallituksen toimiin ihastuneelta joka kyseisen teeman äärellä toivoi, että alikäyttö jatkuisi ja hän toivoi sitä nauruhymiön kera.

Etsivä nuorisotyö on työtä jossa nuorisotyöntekijät ja sosiaalityöntekijät etsivät yhteiskunnalta kadonneita syrjäytyneitä nuoria. Meillä on olemassa iso joukko ihmisiä jotka ovat jo niin lannistuneita ja masentuneita, että tarvitsevat apua sosiaalietuuksien hakemiseen. Menisivät töihin, huutaa tähän kohtaan perussuomalainen. Ei. He eivät mene töihin. He hädin tuskin pystyvät menemään kauppaan.

He ovat ihmisiä jotka olisivat oikeutettuja edes siihen minimitoimeentuloon. Siihen heitä autetaan, jotta heillä olisi edes se. Olisi edes joku pieni alku sille, että heitä kiinnitetään osaksi yhteiskuntaa. Tämä on harvinaisen tärkeää työtä, koska joskus sieltä pelastetaan ihmisiä lopulta työelämään saakka. Tottahan toki hallitus on leikkaamassa tästäkin työstä. Etsivä nuorisotyö joutuu hallituksen. leikkaussilppurin kohteeksi. Pärjätköön syrjäytyneet omillaan.

Tähän keskusteluun tullaan sitten nauramaan ja ilkkumaan. En halua ymmärtää. Leikatkaa niin paljon kuin haluatte. Antakaa mennä. Leikatkaa sieltä josta missään nimessä ei saisi leikata. Sen sijaan antakaa rahaa bensa-alelle, kalja-alelle, hyvin toimeentuleville ja turkistarhaukselle. Voisitteko kuitenkin lopettaa sen ilkkumisen ja nauramisen vähempiosaisia kohtaan? Onko liikaa vaadittu, että julkisuuteen ei lähde enää yhtään hymykuvaa sakset kädessä iloitsevasta ministeristä?

Yhteiskunnassamme on paljon ihmisiä ja tahoja joihin tämä ylimielinen ilkkuminen sattuu. Mitä se kertoo ihmisestä joka empatian ja lohdun sijaan nauraa hädässä olevan edessä? Miten olemme tulleet tilanteeseen jossa sitä tekevät vallassa olevat? Ehkä se kertoo siitä, että yhteiskunnassamme on paljon myös heitä joita tämä kaikki naurattaa.

Eikö se riittäisi, että lyhytnäköisesti leikataan sieltä, josta missään nimessä ei pitäisi. Me emme tarvitse sen lisäksi pilkkaavaa naurua siihen ympärille. Sitä paitsi pahoin pelkään, että tämä hymy hyytyy vielä, sillä näitä leikkauksien jälkiä siivoillaan vielä vuosienkin päästä.