”Tehkää koti sinne missä on tilaa omalle kodille”

”Nyt tämä nainen puolestaan pohtii naisen roolia.

Oletko koskaan saapunut kotiin, josta olisi huomannut naisen olemassaolon parisuhteessa muusta kuin naisen paikallaolosta? Minä nimittäin asuin sellaisessa vuosikaudet. Mieheni ei antanut minun valita edes tiskirätin väriä. Hän on hamstraaja ja asuntomme oli sen mukainen. Se vähäinen sisustus, mitä meillä oli, oli hänen valitsemaansa. Ehdoton ei ja riita oli luvassa, jos olisin halunnut jotain minun olemassaolostani muistuttavaa meidän sisustukseen.
Katselimme yhdessä myös omistusasuntoa, mutta mies teki selväksi, etten saa edes sanoa ääneen millaisista tapeteista voisin tykätä. Itse olisin ollut valmis miettimään yhdessä jonkun molemmille sopivan kompromissin, mutta en olisi saanut edes ottaa asiaa puheeksi. Piti tyytyä siihen, että mies päättää ja asiasta ei edes keskustella etukäteen. Oma tuleva loppuelämän kotini olisi siis ollut täysi arvoitus minulle ja siihen olisi pitänyt silti sitoutua.

Tämä meni tietenkin sellaiseksi riitelyksi, että käsirahan ollessa kasassa jäi yhteinen omistusasunto hankkimatta ja yhteisestä vuokra-asunnostakin lähdin. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin ainakin muutto noin vähillä tavaroilla oli helppo, kun asunnossa ei ollut mitään minun omaisuuttani.

Että ei tilanne aina ole niin päin, että koti on naisen valtakunta ja miehellä on vain oma miesluola. Meillä koko koti oli miehen valtakunta ja minä en saanut edes omaa naisnurkkausta mistään. Tietenkin myös siivosin väärin ja tein kaiken muunkin väärin. Miehen valtakunta, miehen säännöt. Joita en tietenkään koskaan oppinut, koska niitä ei minulle ääneen sanottu.
Oma neuvoni sukupuolesta riippumatta ihan kaikille vastaavassa tilanteessa oleville on, että lähtekää. Tehkää koti sinne missä on tilaa omalle kodille. On raskasta asua vuosikaudet toisen kodissa, kuin olisi vain kylässä siellä.