”Olen ihmisroska, ja kaikkien syntittömien sylkykuppi”

”Olen pettänyt puolisoani entisessä suhteessa.

Olen ihmisroska, ja kaikkien syntittömien sylkykuppi.

Tämä tapahtui aikoja sitten. Elin muiden mielestä täydellisessä suhteessa. Kulissit olivat hienosti putsattuja, ja seisoivat tukevasti maassa. 

Niiden takana kaikki ei ollutkaan niin täydellistä.

15 vuotta yhdessäoloa, ja tasan 14,5 vuotta sitten puolisoni kertoi rakastavansa minua. Tasan kerran. Eihän sitä ole pakko kertoa, ellei asia muutu. Vai mitenhän se nyt menikään.

Noin 13 vuotta sitten hän viimeksi kosketti minua. Paitsi jalkojen välistä kun teki mieli seksiä.

Syytin itseäni. Ja hän myös vahvisti. Olin liian herkkä. Mulla oli liikaa tarpeita. Kyllä hän koskettaisi, jos vain siivoaisin paremmin. Kunhan olisin naisellisempi. Kunhan vain panostaisin enemmän… Yritin ryhdistäytyä. Yritin kaikkeni. Hän ei koskettanut minua siltikään.

Olin niin läheisyyden tarpeessa, että teki fyysisesti kipeää. Vakuutin itselleni, että minussa on vikaa. Eihän kukaan muukaan kosketa puolisoa muutaman vuoden jälkeen. Eihän se parisuhde mikään elokuvatarinaa ole.

Tapasin miehen, jonka käsi tahallisesti kosketti minua. Läheisyydenkaipuu oli niin voimakas, etten voinut mitään sille, mitä sen jälkeen tapahtui. Yritin peruuttaa, mutta 15 vuotta ilman kosketusta oli liikaa.

Aloitin salasuhteen miehen kanssa.

Ei ollut sen arvoista. Olin niin ahdistunut pimittämisestä, että sairastuin masennukseen. Nautin kuitenkin läheisyydestä.

Puoliso sai tietää.

Lupasin lopettaa suhteen.

Puoliso uhkasi itsemurhalla jos jätän hänet.

Lopetin pelosta salasuhteen vähän myöhemmin.

En halunnut aiheuttaa kenenkään itsemurhaa.

Elimme vielä 10 vuotta yhdessä.

Minä peloissani itsemurhan toteuttamisesta.

Hän muuten vain.

Ei edelleenkään koskettanut mua. 

Ja itsehän olin sen pettämiselläni aiheuttanut.

Ymmärsin.

Yritin kaikin keinoin muuttua kylmemmäksi.

Sellaiseksi, jolle yhteiset lainat riittää kulissien ylläpitämiseksi.

En pettänyt enää.

Ei ollut sen arvoista.

Minulle pettäminen oli avunhuuto.

Toive päästä rakkaudettomasta liitosta.

Mutta puoliso ei lähtenyt.

Itse en uskaltanut uhkien takia.

10 vuotta pettämisen jälkeen uskalsin kuitenkin lähteä.

Itsemurhalla uhkasi, mutta on kyllä vielä hengissä.

Oli vain henkistä väkivaltaa.

Elään nyt onnellisessa suhteessa.

Saan kaiken, mitä tarvitsen. 

Kerroin heti alussa pettämisestä, koska halusin olla rehellinen menneisyydestäni.

Uusi puoliso pysyy silti rinnallani. 

Koska tietää, että turvallisessa ja rakastavassa suhteessa kaikki on hyvin.

Ei ole tarvetta avunhuudolle enää.”