Ihmiset ja suhteet

Janina Fry uskalsi käydä läpi lapsuuden traumaansa vasta 50-vuotiaana

Terapiassa Janina Fry on puhunut lapsuudestaan ja kipukohdistaan. Esiin on noussut trauma, jonka olemassaolon hän on sinnikkäästi kieltänyt.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Liisa Valonen

Janina Fry täytti viime syksynä 50 ja ymmärsi, että menneisyyden solmut on vihdoin selvitettävä. 

Terapiassa Janina Fry on puhunut lapsuudestaan ja kipukohdistaan. Esiin on noussut trauma, jonka olemassaolon hän on sinnikkäästi kieltänyt.

”Minussa taitaa olla muutosvastarintaa, kaipaan tuttua ja turvallista. Mutta elämässä on ollut pakko hyväksyä se, ettei mikään pysy samana. Kaikki muuttuu, halusin tai en.

Kun mieheni Mark reilut kolme vuotta sitten ehdotti, että muuttaisimme hänen työnsä takia Tukholmaan, suhtauduin uteliaasti. Mitähän kaikkea uusi asuinympäristö voisi tarjota? Samalla jännitti ja pelotti. Miten onnistuisimme rakentamaan turvaverkon vieraassa paikassa?

Olin tehnyt lahden taakse työkeikkoja aikoinaan muun muassa Panos Emporion uimapukumallina. Nykyisiä pr-töitäni voin hoitaa missä tahansa. Eniten mietin lapsia: he olivat jo siinä iässä, että olisivat voineet laittaa lujasti hanttiin. Mutta suurta protestia ei ilmaantunut. Kielikään ei tuottanut ongelmia, sillä Sophia ja Brandon ovat käyneet koulunsa ruotsiksi.

Saavuimme Ruotsiin keskellä pandemiaa. Suomessa ihmiset pitivät turvaväliä toisiinsa ja suojautuivat kasvomaskeilla. Tukholmassa huomasin istuvani metrossa, jossa kenelläkään ei ollut maskia. Sujautin omani vaivihkaa taskuun, olimmehan jo sairastaneet koronan ja saaneet kaksi rokotetta.

Ensimmäiset kuukaudet tuntuivat siltä kuin olisin astunut keskelle Astrid Lindgrenin maailmaa. Asetuimme Bromman lähiöön, joka on täynnä puutarhojen ympäröimiä 1900-luvun alun vanhoja huviloita. En olisi ikinä osannut edes kuvitella, että saisin joskus asua sellaisessa miljöössä. Kaikki oli jotenkin kepeätä ja makeata, jopa uutiset kuulostivat korvissani vähän vitsiltä.

Olin ajatellut, että suomenruotsalaisena minun olisi helppo sulautua ruotsalaisten joukkoon. Jonkin ajan kuluttua kepeys alkoi kuitenkin ärsyttää. Kaikki se hej falleraa -meininki ei oikein sopinutkaan suomalaiselle mentaliteetilleni.

Eräänä iltana ulkoilutin koiraa kotikulmillani aivan kauheissa kamppeissa: vanha turkki harteilla, pipo silmillä ja moonbootsit jalassa. Kun kuulin takanani suomen kieltä, minun oli ihan pakko pyörähtää ympäri ja hihkaista: ’Hei, minäkin olen suomalainen’. Tuntui niin kotoisalta.

Entisellä asuinalueellamme Espoon Haukilahdessa naapurusto oli kuin yhtä suurta perhettä. Kaikki katsoivat toistensa ja toisten lasten perään.

Brommassakin naapurit ovat tosi ystävällisiä, mutta seurustelu ei ole samalla tavalla välitöntä. Kukaan ei ilmesty yllättäen oven taakse ehdottamaan, että keitetäänkö kahvit. Ja ihan hyvä niin.

Ystävyyssuhteita olen solminut eniten läheisellä Mälarenin rannalla. Siellä laiturilla kohtaavat kaikki kaltaiseni talviuintia harrastavat hullut.

Lasten luokkatovereiden vanhempiin tutustuimme, kun järjestimme kotonamme parin tunnin minglaustilaisuuden. Ennen sitä sain aikaan hirveän sisustusstressin: onko asuntomme varmasti salonkikelpoinen? Asettelin esille kaikki Festivo-kynttilänjalat ja Ultima Thule -lasit ja katoin pöytään Fazerin sinistä ja vihreitä kuulia. Illasta tuli onnistunut.

Edelleen tajuan suomalaisuuteni joka kerta, kun avaan suuni. Minähän puhun ’muumiruotsia’. Onneksi se edustaa täkäläisille kaikkea turvallista, luotettavaa ja miellyttävää. Iloitsen siitä, että pystyn nyt ilmaisemaan itseäni äidinkielelläni paremmin kuin koskaan ennen.”

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X