Julkkikset

Jukka Kuoppamäen ja Inka-tyttären kiertue päättyi äkillisesti: ”Isä soitti minulle ja sanoi, että nyt en jaksa”

Jukka Kuoppamäki, 81, kutsuu keskimmäistä lastaan lempinimellä Ihmislapsi, Viidakkokirjan mukaan. Villikkotyttö, Inka Auhagen, 57, on isänsä muusikkokollega, naapuri, keikkakaveri ja autonkuljettaja.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Heli Hirvelä

Jukka Kuoppamäki ja Inka Auhagen asuvat Kölnissä.

Jukka Kuoppamäki, 81, kutsuu keskimmäistä lastaan lempinimellä Ihmislapsi, Viidakkokirjan mukaan. Villikkotyttö, Inka Auhagen, 57, on isänsä muusikkokollega, naapuri, keikkakaveri ja autonkuljettaja.

Dolce Vita – ihana elämä, niin muusikot Jukka Kuoppamäki ja Inka Auhagen nimeävät nykyisen elämänasenteensa.

”Elämä ei ole pelkkää ilonpitoa, vaan myös ruusuilla tanssimista”, sanoo Jukka pilke silmäkulmassaan ja Inka-tytär lisää:

”Se ei tarkoita sitä, että pitäisi sulkea silmät epäkohdilta vaan sitä, että tuntee kiitollisuutta elämästä. Saa kaikesta huolimatta iloita niistä asioista, jotka ovat hyvin.”

Isä ja tytär ovat saapuneet heille tuttuun porvoolaiskahvilaan hymyillen ja käsikynkkää. Jukan vaimo ja Inkan äiti Sirpa on neuvonut varomaan liukkaita katuja. Jukka ehti jo kerran liukastua lähistöllä Emäsalossa sijaitsevan lomakodin pihalla. Jukka ja Inka asuvat Kölnissä, Saksassa. Jukka tosin viettää yhä enemmän aikaa myös Suomen-kodissaan, koska on ollut jo yli kymmenen vuotta eläkkeellä papin työstään.

”Viihdyn Kölnissä, jossa kaikki on lähellä, mutta Porvoossa meren rannalla on todellinen sielunmaisemani. Olemme täällä aina kesäisin ja toisinaan talvisinkin.”

Jukka on Sakari Topeliuksen sukua, satusetä oli hänen isoäitinsä isoisä. Perintökiinteistö Porvoon lähellä on ollut suvun hallussa yli sata vuotta, ja se on tärkeä tukikohta koko Kuoppamäen klaanille.

Jukka tapasi vaimonsa Sirpan aikoinaan kouluhipoissa Lauttasaaressa, ja yhdessä on ehditty olla jo yli 60 vuotta. Pari vietti viime marraskuussa timanttihäitään. Perheeseen kuuluu seitsemän lasta, yksitoista lastenlasta sekä lasten ja vanhimpien lastenlasten kumppanit.

Inka on sisarussarjan kolmas.

”Sanoin silloin isälle, että tästä alkaa meidän Operaatio Dolce Vita”

Inka on ollut aina isän tyttö, mutta kaksikon elämässä alkoi entistä läheisempi vaihe vuonna 2012, kun Sirpa ja Jukka muuttivat Kölnin keskustaan lähelle Inkan perhettä.

”Sanoin silloin isälle, että tästä alkaa meidän Operaatio Dolce Vita. Nyt isällä ja minulla on mahdollisuus olla entistä enemmän yhdessä, tehdä musiikkia, käydä kahviloissa, jutella ja iloita. Köln on roomalaisten perustama ja hengeltään italialainen. Kaupungilla on vanhat karnevaaliperinteet, siellä osataan juhlia ja suhtautua asioihin huumorilla, pahat asiat nauretaan pois.”

Inka piipahtaa vanhempiensa luona lähes päivittäin, ja hän tapaa isäänsä myös kaupungilla.

”Olemme parhaat kaverit, pallottelemme sanoituksilla, leikittelemme teksteillä ja kehittelemme yhdessä myös musiikkia.”

Iso, ihana perhe

Inka on asunut ison osan elämästään Saksassa, ja hän on naimisissa saksalaisen miehen kanssa. Varhaisimmat lapsuusmuistot hänellä on kuitenkin Espoon Haukilahdesta.

”Synnyin mielettömän ihanaan ja eläväiseen perheeseen. Minulla oli isosisko ja isoveli, ja pian meitä oli kuusi lasta kahdessa lastenhuoneessa. Koko ajan ympärillä oli läheisiä lapsia ja aikuisia, suurperhe, jossa järjestettiin hauskoja juhlia ja musiikki soi. Meillä tapahtui koko ajan, ja toisinaan pääsin myös isän mukaan keikoille.”

Inka Auhagen on isänsä tavoin muusikko.
Inka Auhagen on isänsä tavoin muusikko. © Heli Hirvelä

Tuolloin elettiin 1960- ja 1970-lukua, ja Jukka Kuoppamäki oli hyvin suosittu artisti, jolla riitti kysyntää.

”Isä teki paljon keikkoja, mutta ajoi aina mahdollisuuksien mukaan aamuksi kotiin. Muistan, kuinka hän leikki meidän kanssamme ja soitti tuutulaulut kitaralla säestäen. Olemme aina olleet hyvin kiinteä perhe.”

Jukka sanoo, että Inka oli todella villi lapsi. Hän juoksenteli pienestä pi­täen rannoilla ja metsässä isompien perässä. Lempinimen Ihmislapsi, Jukka antoi tyttärelleen Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan mukaan.

”Inkasta on tosi vähän valokuvia lapsuusvuosilta, koska hän oli miltei aina puussa, jatkuvasti kiipeilemässä. Viisivuotisjuhlissaankin hän yllättäen katosi. Kävi ilmi, että Ihmislapsi oli vaihtanut lakeerikengät tossuihin ja istui pihapuussa.”

Jukka Kuoppamäki: ”Olen yrittänyt kasvattaa lapseni rakkaudella ja esimerkilläni.”

Isänä Jukka on ollut Inkan mielestä rakastava, lempeä ja hyväksyvä.

”Minulle pahin rangaistus oli, jos näin isän silmissä pettymyksen. Olin varsinainen isän tyttö.”

Jukka uskoo, että kaikki järjestyy, jos vain osaa ja jaksaa rakastaa.

”Olen yrittänyt kasvattaa lapseni rakkaudella ja esimerkilläni.”

Inka oli 11-vuotias, kun perhe muutti vuonna 1977 Saksaan. Sen jälkeen perheeseen syntyi vielä sisarusjoukon seitsemäs lapsi.

Usko johdatukseen

Jukka opiskeli alun perin opettajaksi, mutta siitä ei tullut hänen elämänuraansa.

”Kun olin vuonna 1966 töissä Oulunkylän kansakoulun opettajana, unohdin hakea seuraavaksi syksyksi uutta virkaa. Silloin tartuin kitaraan ja työllistin itseni laulajana ja lauluntekijänä.”

Musiikin tekeminen jatkui, mutta rinnalla kulki koko ajan oman henkisen tien etsiminen. Jo Jukan lapsuudenperhe oli jonkin verran uskonnollinen.

”Kiinnostuin varhain hengellisistä liikkeistä sekä eri uskonnoista. Innostuin nuorena myös hippien rakkauden aatteesta. Mikään ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta ennen kuin löysin Kristiyhteisön.”

Kyseessä on protestanttisen kristinuskon ja Rudolf Steinerin antroposofisten ajatusten pohjalta syntynyt liike. Kutsumus oli niin vahva, että keikkaelämä Suomessa sai jäädä, ja Jukka muutti perheineen Saksaan ja päätti opiskella papiksi.

Jukka Kuoppamäki on työskennellyt pitkään pastorina.
Jukka Kuoppamäki on työskennellyt pitkään pastorina. © Heli Hirvelä

”Minut oli valittu opinnoissani pappisvihkimyksen saavien joukkoon, ja se takasi perheelle asunnon ja ruokarahaa. Tulimme toimeen, mutta taloudellisesti meillä oli tosi tiukkaa.”

Jukka valmistui papiksi vuonna 1980, ja hänen oli tarkoitus palata sen jälkeen Suomeen, mutta siinäkin kohtalo päätti toisin. Papintyö jatkui Saksassa ja vei hänet Stuttgartiin, Wuppertaliin ja Dortmundiin.

Kiinteä suurperhe ja äärimmäisen huolehtiva äiti

Jukan ja Sirpan seitsemästä lapsesta viisi asuu tällä hetkellä Saksassa, ja suurperhe on yhä kiinteä klaani. Kölnissä, Jukan ja Sirpan kanssa samassa talossa asuvat myös sisarussarjan kuopus Aarni, hänen vaimonsa Vanessa sekä heidän kaksi pientä poikaansa. Inkan lisäksi myös toinen tytär, Taika perheineen asuu lähettyvillä. Perheen tiivistä yhteydenpitoa kuvastaa hyvin se, että äiti-Sirpa laittaa joka päivä sekä aamu- että iltaviestit kaikille seitsemälle lapselleen.

”Äiti on varsinainen huolehtija ja varoittelija. Kun joku käy heillä, hän haluaa aina tietää, että lapsi tai lapsenlapsi on päässyt turvallisesti kotiin. Olen yrittänyt sanoa, että hei, olen 57-vuotias ja asun neljänsadan metrin päässä ja osaan varoa autoja ja polkupyöriä. Mutta äiti on äiti. Perheen sisäpiirivitsinä on sanoa, että varo kaikkea.”

”Meillä molemmilla on myös tippa linssissä aina, kun kone laskeutuu Vantaalle”

Musiikki on sekä Inkalle että Jukalle työ ja rakas harrastus. Papin virkansa ohella Jukka on tehnyt koko ikänsä musiikkia, ja siitä hän ei aio eläköityä. Monet hänen kappaleistaan käsittelevät rakkauden lisäksi kaipausta kotimaahan, kuten klassikkolaulu Sininen ja valkoinen.

”Kun asuu ulkomailla, näkee kotimaan uudesta kulmasta hyvine ja huonoine puolineen. Kannan osaa suomalaisuudesta koko ajan mukanani. Musiikin luominen on minulle edelleen tapa olla olemassa.”

Inka sanoo, että hänen suhteensa Suomeen on hyvin sama kuin isällään. Molemmat seuraavat innokkaasti lätkää ja kannattavat aina Suomea.

”Meillä molemmilla on myös tippa linssissä aina, kun kone laskeutuu Vantaalle, ja Emäsalon saari on kummallekin maailman tärkein paikka. Oma tyttäreni on kasvanut Saksassa ja puhuu isänsä kanssa saksaa, mutta minä olen aina puhunut hänen kanssaan suomea,” Inka kertoo.

Inka aloitti laulamisen kirkkokuorossa, ja sen jälkeen hän on opiskellut sekä musiikkia että näyttelemistä. Yhdessä isänsä kanssa hän esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti 16-vuotiaana.

”Se oli Saksassa asuville suomalaisille järjestetty juhla, jossa esitimme isän klassikkolauluja. ”

Inka on esiintynyt erilaisten kokoonpanojen kanssa sekä yksin taiteilijanimellä Inka. Single With My Own Eyes poiki yhdessä kansainvälisen SASH!-projektin kanssa sijoituksen brittien Top 10 -listalla, maailmankiertueen sekä kulta- ja platinalevyt. Inkan ensimmäinen oma albumi julkaistiin vuonna 1996, ja tuolloin Tomua tuulessa oli radion soittolistan kärjessä. Hän on tehnyt sanoituksia ja sävellyksiä myös muille sekä studiomuusikon töitä.

Tilanteeseen ei liittynyt vakavaa sairastumista tai muuta draamaa

Kun viime heinäkuussa kerrottiin, että Jukka Kuoppamäki keskeyttää kesäkiertueensa, asiasta tiedotti Inka. Hän oli ollut isänsä mukana sekä järjestelijänä, autonkuljettajana että esiintyjänä, ja heille oli sovittuna keikkoja eri puolelle Suomea. Perumispäätös oli Jukan.

”Isä soitti minulle ja sanoi, että nyt tuntuu, että en jaksa”, sanoo Inka.

”Katselin Suomen karttaa ja mietin vain, kuinka kaukana kaupungit ovat toisistaan”, Jukka kertoo.

Tilanteeseen ei liittynyt vakavaa sairastumista tai muuta draamaa, vaan artisti myönsi itselleen, että pitkät ajomatkat ja hotellielämä ottavat lujille. Kun on ollut tien päällä 60 vuotta, täytyy osata lopettaa.

”Isällä on ammattimiehen ote, ymmärrän häntä ja arvostan, että hän tietää rajansa. Hän on aina ollut valmistautuja, joka kunnioittaa lavaa ja jokaista esiintymistilannetta. Kaikki tehdään täysillä tai sitten ei ollenkaan.”

Jukka ei ole lopettanut esiintymisiä, mutta tekee jatkossa keikkoja valikoiden, stressiä ei saa tulla. Tänä vuonna hänet nähdään tyttärensä kanssa ainakin Iitin musiikkijuhlilla kesäkuussa.

Vahva henkinen tausta yhdistää perhettä

Koko Kuoppamäen perheellä on yhteinen ja vahva henkinen tausta.

”Meillä on vahva usko ihmisen hyvyyteen ja elämän jatkuvuuteen,” Inka sanoo ja Jukka täydentää: ”Ajattelen, että jokainen on Suuren Hengen lapsi, tiesi sen tai ei. Ja jokainen uskoo johonkin, vähintäänkin siihen, että mitään korkeampaa voimaa ei ole.”

Vahvasta uskostaan johtuen Jukka ei pelkää vanhenemista eikä kuolemaa, ei edes sairastumista tai kipuja.

”Kuolema kuuluu elämään. Ajattelen, että tänne synnytään, täällä eletään, lähdetään takaisin ja synnytään uudestaan. Pappina olen joutunut todistamaan monta lähdön hetkeä. Uskon jälleensyntymiseen ja ajattelen, että maan päälle ihmisestä jää vain kuori. Sielu jatkaa matkaansa.”

Isänsä työtä seuratessaan Inkakin on kohdannut usein kuoleman.

”Totta kai ajattelen joskus isän vanhenemista ja tiedän, että voin menettää hänet, mutta sitä on turha etukäteen pelätä tai edes liikaa miettiä.”

Tärkeintä on, että ketään ei jätetä vaikeana hetkenä yksin. Läheistä tue­taan ja autetaan.

”Lohduttavaa on, että sekin ero on vain väliaikainen”, hän sanoo ja Jukka selventää:

”Meistä jokaisella on takanamme monia entisiä elämiä ja edessämme on tulevia. Elämän tarkoitus on, että voisimme kehittyä ihmisinä. ”

”Kannattaa hymyillä”

Jukasta ja Inkasta on luontevaa uskoa, että elämässä käy hyvin.

”Ihmisen tärkein tehtävä on vastata omista valinnoistaan ja siitä, että toimii muiden hyväksi”, sanoo Jukka ja Inka jatkaa:

”Jokainen hyvä teko ja toiminta oikean asian puolesta tuottaa iloa myös itselle. Pitää nauttia elämästä ja tehdä hyviä asioita. Olemme kaikki mukana kehittämässä maailmasta parempaa paikkaa.”

Inka kertoo äskettäin lukeneensa onnellisuustutkijan kirjoituksen, jossa annettiin yksinkertainen ohje: pitää hymyillä.

”Kannattaa hymyillä, vaikka vain itselleen tai vastaantulijalle. On tutkittu, että pelkästään fyysinen liike, suupielten kohottaminen ylöspäin, lisää hyviä kemiallisia prosesseja kehossa. Siitä seuraa tyytyväinen olo ja onnellisuus tarttuu. Ollaan hyviä toisillemme.” 

Juttu on julkaistu Viva-lehden numerossa 3/2024.

X