Eero Aarnio asuu unelmiensa kodissa järven rannalla – jopa saunaoluille on oma paikkansa
Suomalaisen muotoilun grand old man Eero Aarnio täyttää heinäkuussa 92 vuotta ja aloittaa jokaisen päivänsä työpöydän ääressä.
Eero Aarnion suunnittelema Pallotuoli esiteltiin maailmalle 58 vuotta sitten.
Suomalaisen muotoilun grand old man Eero Aarnio täyttää heinäkuussa 92 vuotta ja aloittaa jokaisen päivänsä työpöydän ääressä.
Suunnittelija Eero Aarnion koti Kirkkonummen Veikkolassa on täynnä kotimaisia design-klassikoita. Järven rannalle rinteeseen rakennetun talon suuret ikkunat tuovat sisään päivänvalon, joka valaisee Pallotuolin, Pastillin ja katosta roikkuvan Kuplan. Samassa seurassa ilakoivat Puppy, Pony, Dino, Kisu ja monet muut vuosien mittaan tutuksi tulleet veikeät hahmot. Hahmogallerian keskellä on Eeron työpöytä, jonka ääressä hän aloittaa päivänsä aamuvarhain.
”Jos on hyvä idea, en minä sitä kauaa ihmettele. Minä piirrän sen.”
Hyviä ideoita on vuosien varrella riittänyt. Käänteentekevä oli Pallotuoli, joka esiteltiin Kölnin huonekalumessuilla vuonna 1966 ja josta tuli välittömästi hitti. Sen jälkeen kysyntä on ollut kansainvälistä. Aarnion ehtymättömän luomistyön tuloksia on ostettu muun muassa New Yorkin Museum of Modern Artiin sekä Pariisin Pompidou-keskukseen.
”On kiva puuhata jotakin. En halua olla jouten. En ole ollenkaan sellainen ihminen, joka makaa ja lukee kirjoja.”
Kallion kundi
Eero arvelee, että aktiivinen ote elämään on lähtöisin lapsuudesta. Hän syntyi vuonna 1932 Helsingin Kallioon, perheen kolmanneksi pojaksi. Lapsuudenkodissa hänen tehtäviinsä kuului huolehtia päivittäin kodin lämmitykseen tarvittavat halot. Ne sahattiin kellarissa ja kannettiin viidenteen kerrokseen.
”Kyllä siinä kunto nousi. Ei tarvinnut minnekään jumppaan mennä.”
Haloissa oli myös se hyvä puoli, että niistä saattoi veistää loputtomasti lennokkeja.
Perheen koti Viidennellä linjalla oli 28 neliön kokoinen. Asuttiin ahtaasti, mutta Eero muistelee aikaa lämmöllä.
”Kaikilla oli silloin samanlaista. Työläiskaupunginosassa tehtiin fyysistä työtä, eikä kodeissa ollut suihkuja. Lähellä oli kolme saunaa, joissa kävimme, joskus päivittäin. Kallion kansakoulun vieressä oli Kirin sauna, se oli vakiopaikkani. Iso sauna, aina äijiä täynnä.”
Eeron kasvoille nousee leveä hymy, kun hän muistelee 1930-luvun Helsinkiä. Pikkupojat huvittelivat laittamalla ratikkakiskoille tinasotilaita ja kolikoita.
”Markoista tuli äkkiä isompia ja mahtavampia. Sittenhän me keksittiin, että kiskoille pitää pistää lasinpaloja! Ne pamahti ihan hemmetisti, kun niistä tuli valkoista lasijauhoa! Pojat kyllä keksii!”
Aarnion perheen lapset syntyivät kymmenen vuoden välein, nuorimman ja vanhimman veljeksen ikäero oli 20 vuotta.
”Vanhin veljeni Risto oli kartografi, hän piirsi Maanmittaushallitukselle karttoja. Ne tehtiin ennen käsityönä, siinä piti olla hyvä näkö ja vakaa käsi. Keskimmäinen veli Jalmari oli Werner Söderströmillä. Hän teki siellä kaikkea grafiikkaa, mitä kustantamossa tarvittiin. Hän oli myös todella hyvä akvarellisti. Olin koulussa aina kympin piirtäjä, mutta hän oli vielä parempi. Me olemme kaikki olleet kynällä eläjiä.”
Pirkon kanssa yhteen
Äiti oli kotiäiti ja isä rakennusmaalari, joka muun muassa tapetoi kaikki Olympiakylän asunnot, ulkomaisille urheilijoille tarkoitetut majoitustilat. Eerokin muistaa hyvin vuoden 1952 olympialaiset ja sen, miten isälle työmaalle kahvia viedessään näki kotikaupungissa yhtäkkiä aivan erinäköisiä ihmisiä.
Kotona ei varsinaisesti kannustettu taiteelliselle uralle, mutta Eero löysi tiensä. Hän luki Kallion kirjastossa sarjakuvalehdet, ja sinne tuli myös Life-lehti.
”Kallion kirjasto oli aivan ratkaiseva paikka, se oli aikamoinen kulttuurin kehto. Lifessä oli upeita kuvia. Ja olihan siellä muitakin kirjoja. Muistan myös Jörö-Jukan, jolla oli pitkät kynnet! Oli Max ja Moritz: ’kun ei tullut hyviksi, niin ne jauhettiin jyviksi’. Hirveitä juttuja pienille lapsille. Mutta niin minusta tuli kiltti poika.”
Eero Aarnio kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1953 ja aloitti sisustusarkkitehtiopinnot seuraavana vuonna. Osakuntajuhlissa vastaan tuli Pirkko, ja siitä lähtien he ovat pitäneet yhtä.
”Meillä ei ollut aluksi yhtään mitään. Asuimme Bulevardilla 12 neliön asunnossa. Mutta aina on keksitty jotain ja pärjätty.”
Pallo avasi maailman
Perhe kasvoi kahdella tyttärellä, ja Eero työskenteli muun muassa Askon suunnittelijana, kunnes perusti oman suunnittelutoimiston Helsinkiin vuonna 1963. Ensimmäisten töiden joukossa Eero alkoi tehdä pallonmuotoista tuolia, johon mahtuisi istumaan koko perhe.
”Ympyrä on perusmuoto, avaruudessakin kaikki on pyöreää. Se oli niin kiehtova ajatus, että aloin työstää tuolia viikonloppuisin Salo-Uskelassa erään koulun veistoluokassa. Puuvaneria, lasikuitua ja terästä – vaati paljon työtä ennen kuin se toteutui tuoliksi asti.”
Vuoden uurastus ja ahkera ajaminen Helsingin ja Salon välillä kannatti, sillä Pallotuolista tuli sensaatio. Tällä hetkellä se lienee kaikkien aikojen kuvatuin suomalainen design-esine, ja valmistetaan edelleen Suomessa.
Pallotuolin jälkeen maailma oli auki. Eeron ehtymätön luomisvoima on synnyttänyt niin pöytiä, jakkaroita, valaisimia kuin kastelukannunkin Alessille.
Lue myös Kotiliesi.fi: Eero Aarnion ura muotoilija on jatkunut jo 60 vuotta: ”Minusta piti tulla arkkitehti, mutta matematiikka oli huono”
Suunnittelun periaatteet
”Suunnittelussa pitää olla aina järki mukana. On mietittävä, miten tuote saadaan tehtyä. Miten esimerkiksi muovivalumuotti avataan. Ihannemuotti on kaksiosainen, mutta jos hahmolla on vaikka korvat, täytyy korvilla olla oma muotti ja se lisää tuotteen hintaa.”
Eero Aarnio tunnetaan erityisesti mukavien tuolien suunnittelijana.
”Suunnittelu lähtee funktiosta. Tuoli on haastava, sillä siinä on otettava huomioon istuinkorkeus, kaltevuus, selän kulma. Mietin aina ensin perusasiat, ja sitten vasta sen, miltä tuoli näyttää.”
Arkisten asioiden onnistuneet ratkaisut saavat Eeron edelleen syttymään.
”Usein kun tartun kahvikuppiin, mietin, miten vaikea on suunnitella kuppi, jonka kanssa ei polta sormiaan! Tykkään juoda kahvini kuumana, mutta mistä saan kupin, jossa sormi saa tuen sellaisesta kupin osasta, joka ei ole kuuma? Tuntuu olevan vaikea keksintö. Pitää varmaan suunnitella silikoninen keskisormensuoja!”
Onnellinen elämä
Veikkolan-koti on Aarnioiden 17. yhteinen koti. Talo on Eero Aarnion piirtämä ja suunnittelijan mukaan heidän paras kotinsa.
”Täältä ei puutu mitään. On järvi ja valoa. Savusaunan katolla kasvaa vadelmaa. Laiturin vieressä on lähde, jossa saunaoluet pysyvät kylminä. En keksi parempaa paikkaa.”
Itse suunniteltujen esineiden keskellä tulee jatkuvasti uusia ajatuksia.
”Katselen ympärilleni ja äkkiä tulee idea seuraavasta hullusta esineestä. Jokaisesta mietin, että nyt teen, hitto vieköön, elämäni parhaan esineen!”
Uutiset ovat viime aikoina tuoneet mieleen vanhoja sotamuistoja. Eerokin lähti äitinsä kanssa seitsemän kertaa Helsingistä pommituksia pakoon. Molemmat veljet olivat rintamalla, mutta perhe selvisi sodasta.
”En halua kovin paljon niitä aikoja muistella. Mutta nälän muistan ikuisesti. Minulla on leipäkorttini yhä tallella. Kaiken sen kokeneena ajattelen, että asiat ovat nyt ihan hemmetin hyvin. On ruokaa ja saan piirtää. Tykkään työstäni. Voin milloin vain lämmittää savusaunan, vaikka 140-asteiseksi, ja loikata järveen. Se on kunnon elämää.”
Juttu on julkaistu Vivassa 6/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous