Iivari alkoi harrastaa keräilyä jo teininä.
Ihmiset ja suhteet

Kirppislöytö sai Iivari Viilomaan tärisemään – hintalapussa luki 22 euroa, Iivari myi eteenpäin 1400 eurolla

Teinistä asti designin keräilyä harrastanut Iivari on löytänyt kirppiksiltä pilkkahintaan arvokkaita aarteita.
Teksti: Miia Siistonen  Kuvat: Heli Hirvelä

Aluksi esine kierrätyskeskuksen hyllyllä näytti tavalliselta halpiskipolta: mattapintainen, huurretusta lasista valmistettu sitruunanmallinen vati. Mutta jokin vainu sai Iivari Viilomaan 30, tarttumaan maljaan ja pyörittelemään sitä käsissään. Silloin hän äkkäsi signeerauksen: Aimo Okkolin, kuulu lasitaiteilija. Hintalapussa luki 22 euroa.

– Silloin alkoi kädet tärräämään. Huh, mikä löytö! hän muistelee.

Omiin kokoelmiin esine ei sopinut, joten Iivari myi sen keräilijälle 1 400 eurolla. Enemmänkin olisi voinut pyytää. Mutta jos jotakin löytää puoli-ilmaiseksi, siitä ei viitsi periä riistohintaa. Muita keräilijöitä on mukava jeesata.

Kirppariharrastuksen alkuvaiheessa Iivari Viilomaalle sattui joskus hutejakin. Nykyään hän löytää nopeasti aarteet romun joukosta.

Kirppariharrastuksen alkuvaiheessa Iivari Viilomaalle sattui joskus hutejakin. Nykyään hän löytää nopeasti aarteet romun joukosta.

Keräily alkoi kiinnostaa Iivaria jo teininä, kun hän tutustui tulevaan vaimoonsa. Tyttöystävällä oli noin 50 muumimukia, osa harvinaisuuksia. Lisää mukeja löytyi omien vanhempien kaapeista. Riihimäen lasimuseossa työskennellyt äiti on aina kerännyt vanhaa tavaraa ja osasi kertoa niistä.

Oma kokoelma alkoi karttua, kun Iivari sai isoisältään sarjan Saara Hopean erivärisiä Marja-laseja ja äidiltään saman suunnittelijan liköörilaseja. Hän alkoi metsästää löytöjä itsekin ja oli parikymppisenä jo kokenut kirppishai.

36 euron kirppislöytö olikin tuhansien arvoinen

Huonekalumuotoilijaksi ja puuartesaaniksi opiskellutta Iivaria kiinnostavat 1930–50-luvun huonekalut. Silloin puutyötaito oli kunniassaan. Erityisesti häntä puhuttelee Alvar Aallon tuotannon puhdaslinjaisuus ja käytännöllisyys.

– Harva esine on enää sadan vuoden jälkeen tuotannossa kuten vaikkapa Aallon kolmijalkainen jakkara. Meillä ne toimivat yöpöytinä.

Kodissa kaikki huonekalut ovat joko itse tai suunnittelijakollegojen tekemiä tai vanhaa designia. Ilmari Tapiovaaran ruokapöydän ympärillä on Aallon 69-tuolit, jotka Iivari löysi resuisina. Hän poisti pintamateriaalit ja entisöi ne alkuperäiskuntoon. Tv-tasona toimii Olof Ottelinin Formula-sarjan tiikkisenkki ja katossa roikkuu Arne Jacobsenin valaisin.

Huonekalumuotoilijaksi ja puuartesaaniksi opiskellutta Iivaria kiinnostavat 1930–50-luvun huonekalut

Huonekalumuotoilijaksi ja puuartesaaniksi opiskellutta Iivaria kiinnostavat 1930–50-luvun huonekalut

Iivari pyrkii aina kaivelemaan esineiden historian ja tarinan: kuka ne on suunnitellut ja mihin tarkoitukseen. Yksi hänen rakkaimmista huonekaluistaan on nojatuoli, joka osui silmiin Nihtisillan kierrätyskeskuksessa.

Muuan toinenkin mies pysähtyi sitä ihmettelemään, ja jokin tämän katseessa sai Iivarin arvelemaan, ettei kyse ollut mistä tahansa tuolista. Mukaanhan se lähti. Myöhemmin eräs keräilijätuttava tunnisti tuolin olevan Artekin tuotantoa 1940-luvulta. Iivari maksoi siitä 36 euroa, nyt hinta liikkuu jopa muutamassa tuhannessa.

– Mutta en ole myymässä. Jotkut esineet vain sytyttävät niin paljon, että ne haluaa pitää itsellä.

Iivari pyrkii selvittelemään ostamiensa kalusteiden ja esineiden historian.

Iivari pyrkii selvittelemään ostamiensa kalusteiden ja esineiden historian.

Parhaimmillaan Iivari teki liki 300 kirppisreissua vuodessa. Siitä tuli elämäntapa ja intohimo. Tavaraa kertyi kotiin ja varastoihin niin paljon, että vaimo jo hieman toppuutteli. Viime keväänä hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja avasi Finvint Store -vintageliikkeen Espoossa.

– Kuvittelin, että kauppiaana ehtisin kiertää enemmän kirpputoreilla, mutta toisin kävi. Etenkin näin syksyllä vapaa-aika menee metallinpaljastinharrastukseen. Tosin siinä on sama idea: koskaan ei lähtiessään tiedä, mitä löytää.

X