Karppaus oli 2010-luvun hittidieetti, jossa on terveysriskinsä – näin vähennät hiilihydraatteja järkevämmin
Muistatko dieetin, jossa äärikarppaajat korvasivat hiilihydraatit pekonilla, voilla ja kananmunilla? Hiilihydraattien vähentäminen on yhä suosiossa, mutta nyt se tehdään takavuosia terveellisemmin.
Proteiinin ja rasvan laatuun on tärkeää kiinnittää huomiota, jos haluaa karpata.
Muistatko dieetin, jossa äärikarppaajat korvasivat hiilihydraatit pekonilla, voilla ja kananmunilla? Hiilihydraattien vähentäminen on yhä suosiossa, mutta nyt se tehdään takavuosia terveellisemmin.
Karppaus oli suosittu painonhallintamenetelmä erityisesti 2010-luvulla. Nyt puhutaan sen sijaan vähähiilihydraattisesta sekä ketogeenisestä ruokavaliosta. Laillistettu ravitsemusterapeutti Katja Nissinen Terveystalosta vastaa kysymyksiin dieettien eroista ja yhtäläisyyksistä.
Mistä takavuosien karppausbuumi johtui?
Hiilihydraattien välttelyyn perustuvia dieettejä on ollut olemassa vuosikymmeniä. Suomeen ne rantautuivat jo 1970-luvulla, ja monet tällaiset dieetit tulivat meille Euroopasta ja Amerikasta. 1980-luvulla Suomessa oli joitakin lääkäreitä ja ravitsemusasiantuntijoiksi itsensä kohottaneita julkisuuden henkilöitä, jotka puhuivat karppauksen puolesta ja olivat jopa sitä mieltä, että hiilihydraatit ovat ravinnossa täysin turhia.
1990- ja 2000-luvulla oli tällä rintamalla vähän rauhallisempaa, mutta 2010-luvulla alkoi varsinainen karppausvillitys. Ajatuksena oli vähentää hiilihydraattien määrä ravinnossa minimiin ja korvata ne proteiinilla ja rasvalla. Näin painonhallinnasta ajateltiin tulevan helpompaa.
Lue myös: Kannattaako proteiinipatukoita popsia välipalaksi tai makeannälkään? Ravitsemusterapeutti kertoo
Mihin karppaus perustuu, ja mitä sillä tavoiteltiin?
Karppauksessa tavoiteltiin nopeaa laihtumista ja näläntunteen selkeää vähenemistä. Jos ruokavaliosta poistetaan hiilihydraatit melkeinpä kokonaan, elimistö vaipuu ketoosiin eli tilaan, jossa keho alkaa käyttää energianlähteenään elimistön omia rasvavarantoja.
Ketoosissa näläntunne saattaa kadota jopa kokonaan, ja proteiinin sekä rasvan saanti tuottaa helposti kylläisyyden tunteen. Paino voi tippua karppaajalla normaalia nopeammin.
Mikä karppauksessa voi mennä pieleen?
Osa karppaajista ajatteli, että on se ja sama, millaista proteiinia ja rasvaa käyttää, kunhan paino vain tippuu tehokkaasti. Jotkut pudottivat hiilihydraatit tyystin lautaseltaan ja korvasivat ne kovaa rasvaa sisältävällä voilla, kermalla ja punaisella lihalla sekä kolesterolipitoisilla kananmunilla.
Seurauksena oli, että etenkin huonon LDL-kolesterolin määrä verenkierrossa alkoi nopeasti nousta, ja tällaisen karppaajan sydän- ja verisuonisairauksien riski kasvoi kohisten. Kulman takana vaani sepelvaltimotauti sekä sydän- ja aivoinfarkti.
Toinen huono juttu karppauksen äärimmäisissä toteutustavoissa oli vähäinen kuidunsaanti. Kuitua saadaan etenkin täysjyväviljavalmisteista sekä kasvikunnan tuotteista. Jos ne jätti pois, tuli vaurioittaneeksi suoliston mikrobitasapainoa. Hyvät suolistobakteerit, kuten Lactobacillus- sekä Bifido-bakteerilajit, vähenivät, ja karsinogeenisiä yhdisteitä tuottavat bakteerilajit valtasivat elintilaa. Esimerkiksi mikrobien tuottamien, suolistosyöpää mahdollisesti aiheuttavien N-nitrosoamiini- ja N-nitrosoamidi-yhdisteiden pitoisuudet paksusuolessa lisääntyivät.
Miten karppaus eroaa VHH-ruokavaliosta ja ketogeenisestä dieetistä?
Varsinaisena erona on vain dieettien nimet – jokaista niistä voi toteuttaa väärin ja jokaista ainakin jonkin aikaa terveesti ja kohtuudella, ravitsemuksen laatuun panostamalla.
VHH-dieetissä ei välttämättä tähdätä elimistön ketoositilaan, vaan ajatuksena on, että hiilihydraatteja vähennetään ennen muuta niin sanotuista höttöhiilareista, kuten pullasta, karkeista, valkoisesta leivästä ja vaaleasta pastasta. Järkevä VHH-dieettiläinen kuitenkin madaltaa hiilareiden määrää varoen ja tähtää painonlaskuun esimerkiksi korvaamalla osan päivän vilja- tai leipäannoksista erilaisilla kasviksilla.
Ketogeenisessä ruokavaliossa tavoitellaan nimensä mukaisesti elimistön ketoositilaa, jolloin näläntunne vähenee huomattavasti ja kilot tippuvat nopeasti. Siinä hiilihydraattien määrä koetetaan laskea niinkin alas kuin 20–50 grammaan päivässä, mikä tulee täyteen jo pienestä kasvismäärästä.
Ketogeenisen dieetin ongelmana on, että moni ei jaksa noudattaa sitä kuin enintään kuukausia. Jos harrastaa liikuntaa, elimistön energianlähteeksi tarvitaan hiilihydraatteja. Reipastahtiseen lenkkiin ei riitä voimia, jos elää pääosin pelkällä proteiinilla ja rasvalla. Moni hiilareita vältellyt huomaa myös, että kilot saattavat tulla nopeasti takaisin, kun siirtyy tiukasta VHH-dieetistä tai ketogeenisestä ruokavaliosta tavalliseen.
Lue myös Kotiliesi.fi: Haaveiletko laihtumisesta? Älä kokeile ainakaan näitä dieettejä! Listalla myös suosittu ketogeeninen ruokavalio
Miten karppaus onnistuisi terveellisesti?
Jos välttämättä haluaa karpata, on syytä kiinnittää huomiota proteiinin ja rasvan lähteisiin ja unohtaa ainakin pääosin sellaiset sydän- ja aivoterveyttä nakertavat elintarvikkeet, kuten rasvainen liha, sekä tyydyttyneet rasvan lähteet, kuten voi ja kerma. Sen sijaan kannattaa suosia kasvikunnan proteiinin lähteitä, kuten palkokasveja, sekä vaaleaa lihaa, kuten broileria ja kalkkunaa, ja pehmeitä rasvoja. Maitotuotteet kannattaa nauttia rasvattomina tai vähärasvaisina.
Niin karppauksessa kuin VHH- ja ketogeenisessä dieeteissä ruokavalioon on hyvä sisällyttää myös pähkinöitä, siemeniä ja rasvaista kalaa. Kasvikunnan tuotteista voi suosia vaikkapa avokadoa, vihreitä lehtikasviksia, paprikaa, tomaattia, sipuleita, kaaleja ja sieniä.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous