”Kiitos, kun värität elämääni väreillä, jota en tiennyt olevan olemassakaan”

“Olen tosi onnellinen sinusta

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun kohdattiin. Sanon sitä kohtaamista “Minun tähtiini kirjoitetuksi”, koska kaikki oli niin pienestä sattumasta kiinni. Ei Tinderiä, ei mitään suunniteltua. Ei edes pienintä ajatustakaan, että tulisit vastaan juuri siinä hetkessä ja tilanteessa.

Aiemmin talven pimeydessä toivoin ääneen, että löytäisinpä joskus elämääni ihmisen, jonka silmät elävät ja loistavat, ja jonka energia vastaisi omaani. Tekevän, huumorintajuisen ja eläväisen. Innostujan.

Ja siinä sinä sitten olit. Komein mies koskaan.

“Kauan sitten jotenkin, tuntematta aavistin

Että illan harmaassa, tulet vastaan pelotta”

Kävit pienellä flirtillä höystettynä varmistelemassa, että minulla on kaikki hyvin- kuten rooliisi tuolloin kuuluikin. Vastasin flirttiisi ja kehuin sinua kolmekymppiseksi. Kehujen ujostuttamana painoit pääsi piiloon minua vasten. Olit niin erilainen, kuin kukaan koskaan. Itsevarma, mutta kuitenkin hieman hämilläsi.

Ollessani lähdössä, pyysit puhelinnumeroni. Soittaisit kun pääset. Odotin sinua parkkipaikalla, enkä tiennyt yhtään, mitä tulee tapahtumaan. Mutta muistan edelleen sen tunteen, kun saavuit paikalle. Tunsin vahvan magneetin, joka veti puoleensa enkä voinut muuta, kuin suudella sinua siinä. Sanomatta sanaakaan.

“Sä olit vaara liian suuri kiertää

Ja liian houkuttava ohittaa”

Ja siitä hetkestä käynnistyi yksi hienoimmista vuosista elämässäni. Olen alusta asti tahtonut nähdä, kuka sinä olet ihan aidoimmillasi. En muuttaa, en mahduttaa muottiin tai oletuksiin, vaan ottaa sinut sellaisena kun olet. Ja mitä enemmän sinua tunnen- sitä enemmän sinusta pidän. Tuo sama magneetti vetää edelleen vain sinua kohti. Meidän kemiamme on jotain niin vahvaa, en usko sellaista voivan löytyä kenenkään toisen kanssa.

“Jos joskus pimeässä yksin seison

Ja liekki sammunut ja kylmä on

En tiedä voiko sitä eloon saada

Kukaan toinen”

Pidän siitä, miten sisäinen aurinkosi loistaa silmissäsi ja saa sinut hehkumaan. Se hehku sytyttää aina myös minut. Herkkyytesi ja kyky olla lähellä, on opettanut myös itselleni paljon ihon voimasta ja tunneyhteydestä. Sinun itsesi sanoin, “kaikki asiat järjestyvät, kunhan ihokontakti ei häviä”.

Sisäinen levottomuuteni rauhoittuu ihollasi ja kuitenkin saat katseellasi edelleen minut roihuamaan.

“Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei

Päättyisi koskaan”

Pidän sinusta myös silloin, kun et jaksa hehkua. En vain hyvinä hetkinä. Koska edelleen haluan sinut sellaisena, kun olet. Aitona. Tuntevana.

Haluan ilostuttaa elämääsi, ja tuoda siihen hyviä, aitoja asioita sekä tunnetta. Olla se, jonka luo valitset tulla uudestaan ja uudestaan. Ja siksi, koska haluat. Ei siksi, että on pakko.

Kiitos, kun värität elämääni väreillä, jota en tiennyt olevan olemassakaan.

Olet “One in a Million”.