”Meillä on vain yksi elämä, miksi se pitäisi olla onnettomana?”

”Elin seksittömässä liitossa, eikä kosketustakaan ollut. Eikä puhettakaan että asiasta oltaisiin keskusteltu. Nukuimme perseet vastakkain. Minä naisena olin se seksuaalisesti aktiivisempi, mutta miestäni ei kiinnostanut.

Mietin vuosia miksi en kelpaa, miksi en kiihota häntä. Itsetuntoni mureni vuosi vuodelta. Erehdyin ihastumaan toiseen, ihan väärään ihmiseen liittoni aikana. Se johti yhdelle hairahduksen tielle. Se sai minut heräämään, että ei minussa mitään vikaa olekaan, olen vain onneton. Keräsin rohkeutta ja päätin että nyt riittää. Meillä on vain yksi elämä, miksi se pitäisi olla onnettomana. Opiskelin uuden ammatin ja vaihdoin työpaikkaa, varmistin että pärjään lasteni kanssa. Sitten sain sanat suustani, en ole onnellinen, haluan erota.

Lapsemme oli 12- ja 6-vuotiaita erotessamme. He ovat edelleen ehjiä, hyvinvoivia, koska äiti on onnellinen. Äiti, joka löysikin heti eron jälkeen elämänsä rakkauden. Miehen, joka nukkuu kiinni minussa. Miehen, joka aamulla pyytää kainaloonsa, maailman parhaaseen paikkaan. Miehen, joka koskettaa ohimennen välittämisen merkiksi. Mies, joka haluaa minua ja on saanut seksuaalisuuteni aivan uudelle levelille. Hän myös puhuu ja hän myös kuuntelee, ottaa opikseen virheistä. Jos joku väittää, ettei vaihtamalla parane, niin kyllä on väärässä. Kaikilla ei näin käy, mutta sitä ei saa pelätäkään. Jos ei ole onnellinen, kannattaa miettiä, haluaako loppuelämänsä onnettomana tuhlata, vain miellyttääkseen muita.

Ei todellakaan kannata. Mietin, pärjäänkö rahallisesti mutta hyviä arjen valintoja tekemällä pääsemme myös reissaamaan. Toinen osapuoli on velvollinen elättäjä lasten suhteen, yksin ei mitään lasten menoja makseta.”