”Olen kerran intuition ja tilaisuus tekee varkaan - tyyppisen hetken kohdalla piipahtanut entisen miehen puhelimella”

”Olen kerran intuition ja tilaisuus tekee varkaan – tyyppisen hetken kohdalla piipahtanut entisen miehen puhelimella. Hävetti ihan todella paljon, koska ei tuo ole koskaan ollut mulle tarve tai asia, mitä tekisin.

Toisaalta siinä mulle myös tietyllä tapaa paljastui viimeaikaisten tapahtumien luonne. Jouduin kyseisessä suhteessa kestämään kuukausia täysmittaista kylmäkiskoisuutta, valehtelua, manipulointia, gaslightingia, henkistä väkivaltaa.

Sieltä näkyi minne se kaikki rakkaus pommitus meni, mikä ennen tuli minulle. Toki kaikki oli ”vaan kavereita”. Sain kuitenkin täyden varmuuden fyysisestäkin pettämisestä ja hyväksikäytöstä vasta varsinaisesti siinä kohtaa, kun olin jo sen henkisen hylkäämisen ja väkivallan takia lähtenyt suhteesta. Päätin vahvana hetkenä, että mun ei tarvitse tietää varmaksi et pettääkö joku vai ei, vaan muu käytös on riittävä peruste mulle lähteä. Se ei ollut helppoa. Enkä voi sanoa, että tuo teko olisi mikään suuri etu ollut missään mielessä.

Sittemmin terveessä suhteessa taas, eikä ole käynyt edes mielessä moinen. Niin kuin ei ennenkään aikaisemmissa parisuhteissani.
Kyllä sen huomaa, kun asiat on hyvin ja toinen on läsnä tai päinvastoin, jos toinen on etäinen ja kamala ja sen pitäisi riittää.

Ja sen sijaan, että oikeuttaisin edes äärimmäisessä hädässä tällaista toimintaa niin sanon, että mielummin keskustelua suhteen tilasta ja ero, mikäli kommunikaatio tai suhde ei toimi. Keskustelu (ja terapia) kannattaa myös siinä tapauksessa, jos ne omat sisäiset traumat tai epävarmuus aiheuttaa sen tarpeen katsoa toisen puhelinta.

Eihän me ihmiset aina yksioikoisia olla ja etenkin traumasuhteessa lähteminen vaatii valtavia ponnisteluita ja siinä pelkää suunnilleen kuolevansa kaikkeen siihen (vaikka ei olisikaan varsinaista fyysistä väkivaltaa), mutta noin huono paikka ei ole todellakaan sen arvoista, että sitä kannattaisi yrittää pelastaa kirjaimellisesti kaikin keinoin.”