Tuntemattomien naisten huoli pysäytti Sanna Stellanin: “Jäi voimakkaasti mieleeni“
Kolmenkympin kriisi sai Sanna Stellanin pohtimaan äiti-tytärsuhdetta. Siitä alkoi intensiivinen projekti.
Sanna Stellanin elämässä on tapahtunut paljon kymmenessä vuodessa.
Kolmenkympin kriisi sai Sanna Stellanin pohtimaan äiti-tytärsuhdetta. Siitä alkoi intensiivinen projekti.
“Teatterilava on ollut aina turvapaikkani. Kun näytös alkaa, mieleeni ei mahdu mitään muuta kuin se, mitä tapahtuu lavalla. Valokuvaaja Andreas Janett otti tämän kuvan Kaikki äitini, kaikki tyttäreni -esityksen ensi-illan alla Aleksanterin teatterissa vuonna 2013.
Olen kuvassa näyttelijäkollegoideni Pirjo Heikkilän ja Miitta Sorvalin kanssa. Pirjo oli hyvä ystäväni jo tuolloin, mutta Miittaa en vielä tuntenut. Sittemmin meistä on tullut läheiset ystävät.
En muista ensi-illasta mitään, koska olin niin jännittynyt ja tekoprosessin vuoksi uupunut. Esitys sai alkunsa kolmenkympin kriisistäni. Kuuntelin, kuinka ystäväni ympärilläni puhuivat äitisuhteistaan, minä mukaan lukien, ja tajusin, ettei aiheesta ollut aiemmin tehty esitystä.
Äiti-tytärsuhde on ainutlaatuinen, sillä siinä pääsee peilaamaan itseään. Näytelmän tekstit pohjautuvat oikeisiin, ihmisten lähettämiin tarinoihin. Tarinoissa toistui tyttärien huoli äitiensä elämättömistä elämistä. Se jäi voimakkaasti mieleeni.
Pyrin itse elämään niin, että olen lapsilleni läsnä, mutta elän myös omaa elämääni, jotta toteudun myös naisena ja taiteilijana.
Kuvanottohetkellä kotonani oli vuoden ikäinen vauva. Tein noihin aikoihin paljon töitä ja ahmin jokaisen mahdollisuuden. Se oli antoisaa ja rikasta aikaa, mutta onneksi olen sittemmin tajunnut höllentää tahtia.
Ensi-illasta on nyt yli kymmenen vuotta, ja sen jälkeen elämässäni on tapahtunut monenlaista: olen muun muassa saanut kaksi lasta lisää ja käynyt läpi kaksi avioeroa.
Naurumme välittyy tästä kuvasta. Nauramme aina, kun olemme yhdessä. Se on maailman parasta! Niin mustaa ja synkkää asiaa ei ole olemassakaan, etteikö siitä voisi vääntää vitsiä. Meidän välillämme vallitsee syvä kunnioitus, arvostus ja luottamus. Jaamme myös raskaimmat ja kipeimmät asiat keskenämme.
On hienoa, että olen saanut kasvaa noin upeiden ihmisten kanssa. Jos saisin valita, tekisin aina ryhmätöitä. Olen niin sosiaalinen, että puhun auton navigaattorillekin.”
Sanna Stellanilta, 49, ilmestyy kesällä lastenkirja yhdessä Pirjo Heikkilän kanssa.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 17/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous