”Ehkä hän ylpeänä katselee meitä jostain ja joskus vielä tapaamme”

”Äiti. Mummu. Voi, kun edes kerran vielä hänet näkisin ja saisin häntä halata. Voi, kunpa lapseni olisivat hänet tunteneet. Voi, kunpa hän olisi saanut tuntea lapseni, lapsenlapsensa, jotka ovat kasvaneet empaattisiksi, toiset huomioonottaviksi ja niin ihaniksi, toinen jo teini-iässä ja toinen pieni koululainen.

Esimerkin äitiyteen olen saanut äidiltäni. Äiti, joka ei asettanut minulle omia odotuksiaan ja tavoitteitaan vaan antoi minun tehdä omat valintani ja omat virheeni, rakasti minua juuri sellaisena kuin olen. Kuitenkin pitäen aina huolen siitä, että aina muistan kohdella ihmisiä arvostaen ja kunnioittaen. Hän kasvatti minusta vahvan naisen. Naisen, joka useista isoista vastoinkäymisistä huolimatta on aina noussut ylös ja nähnyt valoa kaiken pimeyden keskellä. Hänestä otan mallia ja yritän samalla lempeydellä ja vahvuudella omat lapseni ohjata kohti aikuisuutta.

15 vuotta on kulunut hänen kuolemastaan ja yhä pystyn kuulemaan hänen naurunsa ja näkemään hänen hymynsä. Ehkä hän ylpeänä katselee meitä jostain ja joskus vielä tapaamme. Niin haluan uskoa.”