”Olisitpa valinnut äiti minut”

”Äitini suojeli minua maailmalta, mutta ei omalta perheeltäni.
Kasvoin äitini kanssa vuosia kahdestaan. Vuosien jälkeen perheeseen tuli äidin uusi puoliso. Meistä kolmesta tuli perhe ja lapsuuteni muuttui. Äitini päätti valita elämäämme ihmisen, joka ei tuntunut turvalliselta. Ehkä turvallisuutta toi kahden aikuisen tuoma taloudellinen tasapaino, mutta lapsen, eli minun, turvallisuudentunteeni järkkyi vuosien aikana lopullisesti.

Minulle rakennettiin elämä, missä aikuisten tarpeet menivät lapsen tarpeiden edelle. Jouduin selviytymään monesta asiasta yksin aivan liian pienenä, sillä kotona vallitsivat rutiinit ja tavat, mihin lapsi ei ole tervetullut.
Kotona huudettiin, juotiin ja rymyttiin. Aina riideltiin ja riehuttiin. Jossain vaiheessa tulivat muutkin päihteet kuvioihin.

Jos käytit väärää shampoota, huudettiin. Lenkitin koiran väärin, olin laiska siivoamaan, kuuluisin laitokseen. Koulussa olin huono, piti onnistua paremmin. Olin ärsyttävä pentu, jonka läsnäolo oli riesa kodin seinien sisällä. Huonokäytöksinen kakara, joka pakotettiin kotona olemaan. Kun kävelin kodissani sammuneiden ihmisten yli ja yritin saada apua, tein väärin.
Minut revittiin öisin sängystä ylös, sillä:”Nyt lähdetään, tämä oli tässä”.

En saanut katsoa televisiosta ohjelmiani, sillä televisio ei ole minun. Jos söin kaapista herkkuja tai käytin väärää shampoota, tein väärin. Huoneen ovea ei saanut pitää kiinni, sillä eihän se ollut minun maksamani koti. Se oli toisen ihmisen maksama koti, missä olin vierailijana.
Äitini seurasi sivusta eikä puuttunut. Kotona oli kaikki hyvin ja minut vaiennettiin.

Kun lähdin lapsuudenkodistani, valintani oli väärä. Ei äiti, sinun valintasi oli väärä. Olisitpa valinnut minut.
Hyvää äitienpäivää, sen viestin saat kuitenkin.”