”Annamme toisillemme arvostuksen sekä vapauden olla ja juuri se tuo meidät aina toistemme luo”

”Kysyit miksi suhde toisen kanssa on niin ihana. Tapasin nykyisen kumppanini ihan pian kaksi vuotta sitten keväällä. Ajattelin, ettei tästä tule mitään vakavampaa, vietetään kiva kesä yhdessä aikuisten kesken, kunnes syksy ja arki koittaa.

Tuli kesä, oli intohimoa, seksiä, yhteisiä seikkailuja, mahtavia kesäöitä. Mutta myös kiireettömiä aamuja, syviä keskusteluja, lämpöä, läheisyyttä, turvaa. Kesä vaihtui syksyksi, syksy talveksi ja edelleen tuo sama mies oli rinnalla.

Keskustelut syventyi, puhuttiin läpi menneet avioliitot, omat virheet, avattiin haavoja ja paikattiin ne hellästi suudelmin. Hän oppi kanssani näkemään asioitaan täysin eri näkökulmasta, minä opin olemaan hänen seurassaan juuri se ihminen, joka haluan olla toiselle, mutta ennen kaikkea itselleni.

Tuli uusi kevät, joka pyöräytti maailmani täysin ympäri pahimmalla mahdollisella tavalla ja tarjosin hänelle mahdollisuutta lähteä, sillä tilanne ei enää ollut se, mitä olimme sopineet: kahden aikuisen välistä yhdessäoloa. Mutta siihen hän jäi. Rauhallisena, vankkana ja voimakkaana. Tuli uusi kesä, keräsin voimiani hänen käsivarsillaan ja vähitellen aloin tuntea taas auringon lämmön. Hän sai aikaan sen, että synkimpinäkään hetkinä en vajonnut niin pimeään paikkaan, etten olisi löytänyt takaisin pinnalle. Enkä lakannut hymyilemästä.

Nyt kun kolmas kevät jo koittaa, voin vaan olla onnellinen. Intohimo on vain syventynyt, seksielämä on upeaa, yhdessäolo on läheisyydentäyteistä, myös niinä ihan täysin arkisina hetkinä, kun yhdessä teemme ruokaa tai mitä tahansa muuta kotiaskaretta. Iho on ihoa vasten, sylit kietoutuu toisiinsa. Arki on täynnä pientä huomioimista, milloin se on aamukahvin keittäminen toiselle, penkinlämmittimen päälle laittaminen tai taputus takapuolelle ohikulkiessa. Annamme toisillemme arvostuksen sekä vapauden olla ja juuri se tuo meidät aina toistemme luo.”