”Avioliitoista ei lähdetä mistään syystä”

Sitten on heitä, joiden mielestä avioliitto on ikuinen ja siitä ei lähdetä.

Mies 1:

”Onnellisia avioliittoja ei pidä missään nimessä toteuttaa epäonnisten avioliittojen ehdoin. Avioliiton automaattinen tai edes oletusarvoinen päättyminen on avioliiton halventamista ja saattaa johtaa vielä pelastettavissa olevien liittojen hajoamiseen.”

Mies 2:

”Eikä se ole sitten mikään takuu jos voi noin vain erota, heti kun hommat ei toimikaan. Jos haluat ihan vain jenkkiteinixtyylistä ”hooking up”-kulttuuria, eli siis poisheittoseksiä, ja toinenkin osapuoli haluaa juuri sitä myös tietoisesti, mikäs siinä. Mutta älä valehtele sitoutumisesi tasosta koskaan toiselle, ja jos menet suoranaiseen avioliittosopimukseen — ”till death do you part” — älä odota että siitä voitaisiin koskaan pyristellä enää eroon.

Sillä pointtihan näissä on, että sopimuksen ja yhteisymmärryksen kautta synnytetään pitkäaikainen liitto, for better or for worse. Eivät tällaiset kahdenväliset sopimukset toimi, jos niistä pääsee noin vain eroon. Ne ovat velvoittavia syystä, eikä sitä velvoittavuutta saa rikkoa ulkopuolisesti, jollei noiden sopimusten haluta täysin menettää pohjamerkitystään.

Toki, jos ei nappaa, älä sitten mene vakavaan suhteeeseen tai avioliittoon. Mutta *jos* yhteisymmärryksessä ja suostumuksella lähdet edes ”vakavalla tarkoituksella”, ei siitä saa sitten enää hävitä ilman vakavia syitä, ja minusta avioliitosta ei *millään* syyllä, sopimustekstin ollen mikä on.”

Mies 3:

”Avioliittolupaus on lupaus pysyvyydestä. Se on lupaus siitä että koskaan ei lähde. Erot on avioliiton ja Jumalan halventamista ja ihminen joka eroa haikailee on pahan vallassa. Ero on ihmisen heikkoutta ja heikot ihmiset eivät tätä yhteiskuntaa kanna. Valtaa heille ei ainakaan pidä antaa. ”