Empatia on kuollut

Minulla oli lapsena karkkipäivä perjantaisin. Sain karkkipussin ja suklaapatukan. Joka kerta leikkasin suklaapatukan päästä palat äidilleni ja isälleni. Eivät he koskaan pyytäneet, mutta leikkasin silti, koska enhän voinut itse kokonaan patukkaa syödä. Se olisi tuntunut väärältä.

Kasvoin tehdasympäristössä. Valtaosa taloyhtiön asukkaista oli töissä kylän tehtaassa. Lapsuuteni maisema oli 80 -luvun työläismaisema. Voi olla, että aika kultaa muistoja, mutta lapsuuttani turvasi sosiaalinen välittäinen. Yhteisö piti huolta silloin kun oma perhe hetkellisesti unohti sen.

Olen saanut yhteiskunnallisen arvopohjani tilanteessa, jossa olen alle viisivuotiaana seissyt taloyhtiön mattotelineellä yöpuvussani katsoen, että näkisikö korkeammalta kauemmaksi, jotta löytäisin vanhempani, jotka olivat lähteneet nukkuessani naapurissa käymään, jättäen minut heräämään tyhjään asuntoon. Mattotelineeltä minut haki talonmies. Aina on joku joka tulee. Aina on joku joka auttaa. Se on empatiaa, välittämistä.

Yhdeksänkymmentäluvulla tehdas lakkasi olemasta ja maisema pirstaloitui. Nuoruusvuoteni syvensivät yhteiskunnallista arvopohjaani. Siinä seuratessani aitiopaikalta ihmisen murenemisia, hukkumista kirkkaaseen viinaan, oman käden kautta haipumisia, mielenterveyden murenemisia ja yleistä ahdistusta, niin mitään muuta siitä ympäristöstä ei voinut kasvaa kuin valtava tarve oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Sitä halusi itse olla hän, joka hakee pienempiä mattotelineeltä. Ihmisillä pitää olla perusturva. Ihmisillä pitää olla turva ja se turva tulee välittämisellä ja empatialla niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kaikkein heikommalla.

Suora leikkaus vuoteen 2023.

Eilisessä Helsingin Sanomissa vammaisen lapsen omaishoitajaäiti kirjoittaa valtionvarainministeri Riikka Purralle näin:

”Purra voi itse tulla hoitamaan vammaista lasta, myös öisin, kolmen tunnin vapaa-ajalla. Tuleeko päällimmäisenä tunne, että voisi ottaa kokopäivätyötä vastaan?”

Tämä liittyen siihen, että hallitus on leikkaamassa rajusti omaishoidontuesta, jotta omaishoitajat saadaan pakotettua palkallisiin päivätöihin, koska eihän esimerkiksi oman vammaisen lapsen hoitaminen ole yhteiskunnallisesti lainkaan arvokasta. Sellainen vanhempi on tässä ilmapiirissä laiska lurjus.

Tämä yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka kylmää tämä aika on. Meillä on käsissä hallitus joka murentaa sitä kaikkein tärkeintä. Se murentaa ihmisen perusturvaa, turvan tunnetta. Se murentaa sitä ihan konkreettisesti leikkaamalla perusturvasta, jättämällä raskaana olevia naisia ilman neuvolapalveluja ja sulkemalla ovia apua tarvitsevilta.

Jos tämä hallitus näkee ikkunastaan mattotelineellä seisovan yksinäisen lapsen, niin se ei säntää hakemaan lasta sieltä, vaan vetää verhot ikkunan eteen ja ajattelee, että kävelköön vittu itse sieltä kotiinsa.

Empatia. Se on hallituksen päätöksellä tapettu.

En ymmärrä, että kukaan edes pienellä sydämellä varustettu ihminen voisi kannattaa tällaista yhteiskuntaa. Itse teen sen minkä voin. Minulla on sentään nämä sanani, jolla voin kannustaa ihmisiä olemaan korostetusti heitä, jotka menevät mattotelineelle ja ottavat lapsen syliin. He ovat niitä, jotka välittävät.

Ollaan heitä. Ei tämä kaunis maa saa jäädä empatiakyvyttömien haltuun. He luulevat olevansa oikeassa. Eivät he ole. He ovat täysin väärässä.