”Enkö minä saa edes pientä hetkeä vain itselleni?”

”Mieleeni on syöpynyt hetki 20vuoden takaa. Meidän esikoinen oli muutaman kuukauden ikäinen, koko päivän olin tietenkin hänen kanssaan ollut ja hänen tarpeitaan täyttänyt.

Kun vihdoin sain vauvan illalla nukkumaan ja ajattelin että ihanaa hengähtää pieni hetki sohvalle. Kun tulen olohuoneeseen, ensimmäinen asia mitä mieheni sanoo on ”nyt kun sait vauvan nukkumaan niin nythän sulla olis aikaa hieroa mun hartioita”.

Siinä hetkessä tuli tunne että ihanko oikeasti olen vain muita varten, enkö minä saa edes pientä hetkeä vain itselleni tai että se olisin minä joka saisin huomiota. Mutta ei, kun en jaksanut täyttää hänen toivettaan niin vastaukseksi sain että sinä et enää ikinä jaksa minua hieroa.

No kyllä se minunkin aika tuli, lapset on nyt aikuisia ja minulla on aikaa itselleni.”