”Ennen olin ollut nainen joka ei nauttinut miehen kosketuksesta, nyt jäin sinun kosketukseesi koukkuun”

”RAKKAUS, niin kaunis ja samaan aikaan pelottava asia….

Kun on vuosia ollut lapsen kanssa kaksin, päättänyt ettei kukaan pääse elämääsi. Sydämen sulkenut, koska aikanaan sitä on liikaa särjetty ja sillä on leikitty.

Elämä päättää vuosien jälkeen heittää kaiken uusiksi. Sairasloma, pitkä sellainen. Ei ole kuin aikaa, ennen on ollut koko ajan kiire töiden, oman elämän takia.

Viestiboksiin kilahtaa viesti, ajattelet et no kirjoitellaan ajan kuluksi. Viestittelytahti vaan kiihtyy, sydän alkaa kummasti kamppailla. Sitä viestiä odottaa. Tulee päivä kun avaan sieluni koko rikkinäisen menneisyyden, ajatellen et nyt kyllä kavahtaa karkuun. Mitä vielä, pyytää puhelinnumeron voidakseen tarkistaa et olen kunnossa. Siitä alkaa armoton viestittely ja soittelu. Sydän pamppailee vaan entistä kovemmin ja alkaa muistuttaa villihevoslaumaa mitä ei saa hallittua.

Ehdotat tapaamista, minä ajattelen ettei missään nimessä. Mutta sitkeys palkittiin tässäkin asiassa ja niin vaan tavattiin. Tulit meille, otit lämpöiseen halaukseesi. Sydän suli lopullisesti. Jännitin niin paljon, etten sanaa saanut suustani, mutta voi kun siinä sylissä oli hyvä ja turvallinen olla, ihan niinkuin kotiinsa olisi tullut. Tästä alkoi tapailu ja näkeminen, tiesin et olin löytänyt elämääni niin jotain oikeaa.

Pikkuhiljaa tunnistin itselleni ihastuneeni vahvasti sinuun, nautin sinun seurasta äärettömän paljon. Meillä oli mukavaa ja hauskaa yhdessä. Löysin itsestäni uusia puolia, ennen olin ollut nainen joka ei nauttinut miehen kosketuksesta, nyt jäin sinun kosketukseesi koukkuun. Kaikki oli toisin kuin ennen. Rakastuin, meillä oli kaikki hyvin.

Sitten alkoi epävarmuus kaikesta, näkemisestä ennenkaikkea. Molemmilla meillä on lapset ja sinun lapsi halusi viettää sinun kanssa enemmän aikaa. Sinä haluat viettää hänen kanssaan aikaa. Tämähän on täysin normaalia ja ymmärrettävää..

Mutta me ei voida viettää aikaa yhdessä, koska kaikki sinun vapaa-aika menee lapsen kanssa. Lapsen joka on 15. Pyysin aikaa meillekin, tyly vastaus – lapsi on tärkein. Niinhän ne lapset on tärkeimpiä. Mutta lapsen luulisi ymmärtävän jos puhuu ja selittää, että sitä aikaa olisi hyvä olla meilläkin..

Et halua puhua. Pitäisi vaan odottaa, että lapsi ei halua olla sinun kanssasi ja sen jälkeen minä saisin ne jämät mitä sattuu jäämään. Joulun aikoihin ilmoitit haluavasi erota, koska ei ole aikaa olla yhdessä eikä järkeä olla yhdessä.

Mutta kun puhuttiin, niin molemmat halusi jatkaa suhdetta. Jospa sitä aikaa jostain löytyisi. Nyt eletään helmikuuta eikä sitä aikaa ole tullut. Edelleen sanot, että rakastat ja jatketaan näin. Odotellaan parempia aikoja.

Sydän huutaa, että ei tämä näin voi jatkua- minä särjen itseni ja oman lapseni. Järki sanoo, että ei tämä näin voi jatkua. Mutta samaan aikaan sydän huutaa, älä päästä elämäsi rakkautta irti.

RAKKAUS, elämäni ihanin asia, mutta samalla elämäni kauhein asia.”